Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta sosiaali- ja terveysministeriön asetukseksi rokotuksista ja tartuntatautien ilmoittamisesta

ei ole perustetta mrnarokotuksille , ne ovat vaarallisia ja pilaavat luonnolisen immuniteetin

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa riskiperusteisesti annettavien rokotusten sääntelyä ja pitää tärkeänä, että riskiryhmille suunnatut rokotukset määritellään selkeästi. Riskiperusteinen rokottaminen on keskeinen osa infektioidentorjuntaa, koska sillä voidaan suojata henkilöitä, joilla on suurentunut riski sairastua vakavaan tautiin tai saada infektion vakavia seurauksia. Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa vyöruusurokotuksen sisällyttämistä kansalliseen rokotusohjelmaan niille henkilöille, joille on tehty elin- tai kantasolusiirto, sekä hematologista syöpää sairastaville. Kohdennettu rokottaminen on perusteltua sekä yksilön suojaamisen että terveydenhuollon kuormituksen vähentämisen näkökulmasta. Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa myös influenssa-, pneumokokki-, meningokokki-, hepatiitti-, BCG- ja puutiaisaivotulehdusrokotusten riskiperusteisen kohdentamisen selkeyttämistä. On tärkeää, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelyt rokotusaiheista, rokotteista, antoväleistä ja riskialueista ovat helposti saatavilla, ajantasaisia ja käytännön rokotustoimijoiden hyödynnettävissä.

Riskiperusteinen kohdentaminen perustuu lääketieteelliseen arvioon ja käytettävissä olevaan tutkimusnäyttöön. Tätä voidaan pitää hyväksyttävänä myös perustuslain 6 § näkökulmasta, koska erilainen kohtelu perustuu objektiiviseen terveydelliseen tarpeeseen eikä henkilön muihin ominaisuuksiin. Samalla useissa kohdissa säädetään, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittelee vuosittain rokotusaiheet, rokotteet ja riskialueet. Olisi perusteltua täsmentää asetuksen perusteluissa, millä objektiivisilla kriteereillä THL tekee vuosittaiset muutokset, miten päätösten avoimuus turvataan, sekä kuinka yhdenvertainen kohtelu eri alueilla varmistetaan.

-

ei ole tarvetta , armeija tarvitsee olla hyvässä fyysisessä kunnossa eikä tarvitse mrnarokotuksia

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa annettavien rokotusten sääntelyä. Palvelusolosuhteisiin liittyy tilanteita, joissa tartuntatautien leviämisriski voi olla tavanomaista suurempi. Rokotukset suojaavat sekä yksittäistä palveluksessa olevaa henkilöä että koko palvelusyhteisöä. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää perusteltuna, että rokotuksia tarjotaan niille, joilla ei ole rokotuksen tai sairastetun taudin antamaa suojaa. Lisäksi on kannatettavaa, että henkilöille, joilta puuttuu perna, tarjotaan tarvittaessa Hib- ja pneumokokkirokotuksia. Tämä selkeyttää käytäntöjä ja tukee riskissä olevien henkilöiden suojaamista.

Puolustusvoimien erityisolosuhteet voivat oikeuttaa tavanomaista laajemman rokotussuojan tarjoamisen, koska palvelus tapahtuu olosuhteissa, joissa tartuntariski on suurempi kuin väestössä yleensä. Koska asetuksen yleisenä lähtökohtana on rokotusten vapaaehtoisuus, olisi kuitenkin perusteltua täsmentää perusteluissa, miten vapaaehtoisuuden toteutuminen käytännössä varmistetaan myös asepalvelusolosuhteissa.

-

ei ole tarvetta , opiskelijat ovat terveitä jo ilman haitallisia mrnarokotuksia

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa korkeakouluopiskelijoiden rokotusten täsmentämistä asetuksessa. Opiskeluterveydenhuollolla on tärkeä rooli rokotussuojan täydentämisessä, erityisesti silloin, kun opiskelijalla on puutteellinen suoja jäykkäkouristusta, kurkkumätää, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, sikotautia tai vesirokkoa vastaan. Asetuksessa olisi kuitenkin tärkeää tarkentaa myös toisen asteen opiskelijoiden rokotuksien saantia opiskeluterveydenhuollossa, koskien myös tilausopiskelijoita. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää hyvänä, että riskiryhmiin kuuluville opiskelijoille tarjotaan influenssa- ja hepatiittirokotuksia. Tämä on tärkeää erityisesti sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden, laboratorioalan opiskelijoiden sekä muiden sellaisten opiskelijoiden kannalta, joiden opinnot tai harjoittelut voivat lisätä altistumisen riskiä. Suomen infektioidentorjuntayhdistys esittää, että asetuksen soveltamisessa ja ohjeistuksessa huomioidaan selkeästi myös kliiniseen harjoitteluun menevien opiskelijoiden rokotussuoja. Harjoitteluun osallistuvien opiskelijoiden rokotussuojan varmistaminen on olennainen osa potilas- ja asiakasturvallisuutta sekä infektioidentorjuntaa.

Säännöksen tavoitteena on täydentää opiskelijoiden puutteellinen rokotussuoja sekä tarjota riskiryhmille tarpeelliset rokotukset. Olisi kuitenkin hyödyllistä arvioida tarkemmin, kuten: miksi opiskeluterveydenhuollossa tarjotaan vain osa riskiryhmärokotuksista, sekä miten opiskelijoiden yhdenvertainen pääsy muihin riskiryhmärokotuksiin käytännössä turvataan.

YTHS kannattaa ehdotettua säännöstä, joka vastaa pääosin nykyistä käytäntöä. Muiden riskiryhmille tarkoitettujen rokotteiden tarve on käytännössä hyvin vähäinen, minkä vuoksi niiden saatavuuden varmistaminen kaikissa YTHS:n palveluyksiköissä johtaisi todennäköisesti rokotehävikkiin ja tarpeettomiin kustannuksiin.

ei ole tarvetta enää rokottaa kansalaisia , terve immuniteetti on se juttu

Asetuksen perustelumuistiossa todetaan, että rokotustoiminnan järjestämisestä vastaava hyvinvointialue on vastuussa siitä, että rokotustoiminta täyttää sille asetettavat vaatimukset. KT kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun tartuntatautilain 48 §:n mukaisissa tilanteissa Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos on vastuussa rokotustoiminnan järjestämisestä, ei hyvinvointialue. Lisäksi KT kiinnittää huomiota, että korkeakouluopiskelijoiden rokottamisesta on ehdotetun tartuntatautilain 49 §:n mukaisesti vastuussa opiskeluterveydenhuollon järjestäjä ja palveluntuottaja, ei hyvinvointialue. Asetuksen perustelumuistion mukaan lääkärin vastuuta rokotustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta täsmennettäisiin myös siten, että se sisältäisi myös sen, että rokotteen antajalla on mahdollisuus konsultoida lääkäriä. KT kiinnittää huomiota siihen, että tämä muutos ei käy asetuksen sanamuodosta ilmi.

Lupa- ja valvontavirasto pitää tärkeänä, että lääkäri jatkossakin vastaa rokotustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta (1 momentti) ja toteaa, että lääkärin vastuut on selkeästi kuvattu perustelumuistiossa (s. 5). Lupa- ja valvontaviraston näkemyksen mukaan perustelumuistiossa voisi vielä käsitellä sitä, kuinka laajasta rokotustoiminnasta yksi lääkäri voi vastata, jotta hän tosiasiallisesti kykenee arvioimaan ja varmistamaan vastuullaan olevat seikat. Perustelumuistion (s. 5) mukaan lääkärin vastuuta rokotustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta täsmennettäisiin siten, että se sisältäisi myös sen, että rokotteen antajalla on mahdollisuus konsultoida lääkäriä. Konsultaatiomahdollisuus voi olla tarpeen esimerkiksi rokotuksen vasta-aiheiden tai yllättävän haittavaikutuksen vuoksi. Lupa- ja valvontavirasto pitää täsmennystä kannatettavana ja toteaa, että perustelumuistiossa voisi vielä tarkentaa, tarkoitetaanko konsultoitavalla lääkärillä nimenomaan rokotuksista vastaavaa lääkäriä vai ketä tahansa konsultaatiotehtävään nimettyä lääkäriä. Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että perustelumuistiossa voisi käsitellä myös sitä, mitkä rokotteet edellyttävät potilaskohtaista lääkemääräystä. Lupa- ja valvontavirasto kannattaa 2 momenttiin tehtävää lisäystä, jonka mukaan laillistetun ammattihenkilön tehtävään opiskelevan henkilön oikeus rokottaa koskisi vain tilanteita, kun opiskelija toimii laillistetun ammattihenkilön tehtävässä. Perustelumuistion (s. 5) mukaan välitön ensiapu, kuten adrenaliini-autoinjektori, tulee olla saatavilla kaikissa terveydenhuollon toimintayksiköissä siitä riippumatta, onko rokotettavalla henkilöllä suurentunut riski saada rokotuksen jälkeen sivuvaikutuksia. Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että asetuksen perustelumuistiossa keskitytään vain terveydenhuollossa annettaviin rokotuksiin. Perustelumuistiossa olisi hyvä tuoda esille, että rokotuksia annetaan paljon myös esimerkiksi sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa asumispalveluyksiköissä, joissa myös on huolehdittava rokotusten turvallisesta toteutuksesta. Edelleen perustelumuistion mukaan (s. 5) rokotustoiminnan järjestämisestä vastaava hyvinvointialue on vastuussa sitä, että rokotustoiminta täyttää sille asetettavat vaatimukset. Lupa- ja valvontaviraston näkemyksen mukaan perustelumuistiossa voisi selvyyden vuoksi tarkentaa, mitkä ovat hyvinvointialueen vastuut muun muassa rokotuksista vastaavan lääkärin järjestämisessä ja rokotusten käytännön toteutuksessa tilanteessa, jossa on kyse kansallisen rokotusohjelman rokotteiden antamisesta hyvinvointialueen järjestämän ja yksityisen palveluntuottajan tuottaman sosiaalihuollon ympärivuorokautisen asumispalveluyksikön asukkaille. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että perustelumuistiossa voisi huomioida myös kansallisen rokotusohjelman ulkopuolisten rokotusten antaminen ja vastuunjako kyseissä tilanteissa. Perustelumuistion (s. 6) mukaan aiemman Valviran linjauksen mukaan rokottajalla tulisi olla kirjallinen lupa rokottamiseen. Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että niihin lääkehoidon tehtäviin, joiden tekemiseen työntekijällä ei ole ammatillisen koulutuksen perusteella oikeuksia, työnantajan pitää järjestää työntekijälle lisäkoulutusta sekä varmistua työntekijän teoreettisesta ja käytännön osaamisesta. Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että perustelumuistiossa voisi tarkastella myös rokotettavan päätöksentekokyvyn arviointia sekä sitä, missä tilanteissa tarvitaan alaikäisen potilaan huoltajan/huoltajien tai täysi-ikäisen potilaan laillisen edustajan/lähiomaisen suostumus rokotuksen antamiseen sekä miten suostumus tai rokotuksesta kieltäytyminen dokumentoidaan potilasasiakirjoihin. Valvontaviranomaisen ohjaus- ja valvontatyössä on ollut käsiteltävänä asioita, joissa on ollut kyse esimerkiksi tarpeesta pyytää muistisairaan henkilön omaisilta suostumus henkilön rokottamiseen tai huoltajien suostumuksesta/kieltäytymisestä rokotuksen antamiseen alaikäiselle lapselle kouluterveydenhuollossa.

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa rokottamista koskevien vastuiden ja osaamisvaatimusten selkeyttämistä. On perusteltua, että lääkäri vastaa rokotustoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta ja että rokotuksen antajalta edellytetään asianmukaista rokotuskoulutusta. Rokotustoiminnassa on aina varmistettava osaaminen rokotteen soveltuvuuden arvioinnissa, vasta-aiheiden tunnistamisessa, anafylaksian tunnistamisessa ja välittömän ensihoidon aloittamisessa. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää tärkeänä, että rokottamiseen osallistuvien ammattiryhmien tehtävät, vastuut, koulutusvaatimukset ja valvonta kuvataan selkeästi. Tämä tukee turvallista työnjakoa ja rokotusten saatavuutta. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pyytää kuitenkin kiinnittämään erityistä huomiota terveydenhuollon ammattiin opiskelevien asemaan. Ammattihenkilöksi opiskeleva tarvitsee osana kliinistä harjoittelua mahdollisuuden harjoitella rokottamista ammattihenkilön valvonnan ja ohjauksen alaisuudessa. Rokottamisen harjoittelu on keskeinen osa käytännön osaamisen kehittymistä niissä tutkinnoissa, joissa valmistuva ammattihenkilö tulee myöhemmin toteuttamaan rokotuksia työssään. Suomen infektioidentorjuntayhdistys esittää, että 5 §:ää tai sen perusteluja täsmennetään siten, ettei sääntely estä kliiniseen harjoitteluun kuuluvaa rokottamisen harjoittelua. Opiskelijan tulisi voida antaa rokotus osana ohjattua harjoittelua, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: opiskelijalla on riittävä opintojen vaiheeseen perustuva osaaminen ja perehdytys rokottamiseen; opiskelija on saanut rokottamiseen, lääkehoitoon, aseptiikkaan, rokotusturvallisuuteen ja anafylaksian tunnistamiseen liittyvän opetuksen tai perehdytyksen; rokottaminen tapahtuu laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön välittömän ohjauksen ja valvonnan alaisena; rokotustoiminnasta vastaava toimintayksikkö on arvioinut harjoittelun soveltuvuuden ja potilasturvallisuuden; rokotettava henkilö saa tiedon siitä, että rokotuksen antaa opiskelija ohjatusti, jos tämä on toimintayksikön käytännön ja potilasturvallisuuden kannalta tarpeen. Suomen infektioidentorjuntayhdistys ehdottaa harkittavaksi esimerkiksi seuraavaa täsmennystä 5 §:ään tai sen perusteluihin: ”Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään laillistetun ammattihenkilön tehtävässä toimivasta opiskelijasta, terveydenhuollon ammattiin opiskeleva voi osana kliinistä harjoittelua harjoitella rokotuksen antamista 1 momentissa tarkoitetun laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön välittömän ohjauksen ja valvonnan alaisena, jos opiskelijalla on tehtävään riittävä koulutus, perehdytys ja osaaminen ja rokottaminen voidaan toteuttaa potilasturvallisesti.” Tällainen täsmennys tukisi tulevien rokottajien osaamisen kehittymistä, ehkäisisi tulkintaepäselvyyksiä ja varmistaisi, että rokottamista opitaan turvallisesti osana ohjattua kliinistä koulutusta.

Säännöksen tavoitteena on vahvistaa potilasturvallisuutta ja täsmentää rokottamiseen osallistuvien ammattihenkilöiden koulutusvaatimuksia. Lisäksi korostetaan lääkärin vastuuta rokotustoiminnan suunnittelusta ja mahdollisuutta lääkärin konsultaatioon. Olisi kuitenkin perusteltua täsmentää, kuten: mitä asianmukaisella rokotuskoulutuksella vähimmäistasolla tarkoitetaan, kuinka osaaminen osoitetaan, ja miten koulutuksen yhdenmukaisuus varmistetaan eri hyvinvointialueilla. Tämä lisäisi sääntelyn ennakoitavuutta sekä potilasturvallisuutta.

-

ei ole tarvetta merkitä tietoja

Asetusluonnoksen 1 momentin mukaan ammattihenkilön on merkittävä annetut rokotukset potilasasiakirjaan joko rokotusten seurantalomakkeelle tai vastaavaan kohtaan sähköisessä tietojärjestelmässä. Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että rokotusten kirjaamisen pääsääntönä voisi olla kirjaaminen sähköiseen tietojärjestelmään. Paperilomakkeelle kirjaamisen ja lomakkeen kopion toimittamisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle voisi kuvata omana momenttinaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023, asiakastietolaki) 67 §:n 2 momentin mahdollistamia tilanteita varten, joissa palveluntuottajan käytössä ei ole valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin liitettävää tietojärjestelmää.

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa rokotustietojen kirjaamista koskevan sääntelyn täsmentämistä. Ajantasainen ja luotettava kirjaaminen on rokotusturvallisuuden, rokotussuojan arvioinnin, haittavaikutusten selvittämisen, rokotuskattavuuden seurannan ja tartuntatautien torjunnan kannalta välttämätöntä. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää tärkeänä, että rokotuspäivämäärä, rokotteen nimi, eränumero, pistoskohta, rokotustapa ja rokottaja kirjataan viivytyksettä. Kirjaamisen siirtäminen toiselle henkilölle tai myöhempään ajankohtaan lisää virheiden riskiä ja voi johtaa tarpeettomiin uusintarokotuksiin tai puutteelliseen rokotussuojaan. Rokotustietojen kirjaaminen siten, että ne ovat nähtävissä kanta palveluissa, on potilas- ja asiakasturvallisuuden sekä asiakkaan tiedonsaantioikeuden kannalta välttämätöntä. Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa myös sitä, että tilanteissa, joissa rokotus kirjataan vain seurantalomakkeelle, lomakkeen kopio toimitetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Tämä mahdollistaa rokotuskattavuustietojen keräämisen, mutta ei asiakkaan tiedonsaantioikeuden toteutumista. Samalla tulee varmistaa, että käytännön ohjeistus on selkeä ja ettei menettely aiheuta kohtuutonta hallinnollista kuormitusta pienille toimijoille.

Rokotustietojen kirjaaminen on tärkeää sekä potilasturvallisuuden että rokotusten seurannan kannalta. Perusteluissa todetaan, että puutteellinen kirjaaminen on johtanut tilanteisiin, joissa sama rokotus on annettu uudelleen. Koska kyse on henkilötiedoista ja terveystiedoista, olisi perusteltua arvioida tarkemmin myös perustuslain 10 §:n näkökulmasta, kuinka pitkään tietoja säilytetään, miten niiden suojaaminen toteutetaan, sekä miten THL:lle toimitettavien tietojen minimointi käytännössä varmistetaan.

-

ei ole tarvetta näillekään

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa säännöstä, jonka mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii harvinaisten rokotteiden, vasta-aineiden ja tutkimusaineiden saatavuudesta silloin, kun valmisteella ei ole Suomessa yksityistä maahantuojaa. Infektioidentorjunnan näkökulmasta on tärkeää, että harvinaisiin mutta vakaviin altistuksiin ja tartuntatautiriskeihin voidaan reagoida nopeasti. Säännöksen joustavuus on perusteltua, koska tartuntatautitilanteet ja torjunnassa tarvittavat valmisteet voivat muuttua nopeasti.

THL velvollisuutta huolehtia harvinaisten rokotteiden saatavuudesta voidaan pitää perusteltuna kansanterveyden näkökulmasta. Säännöksessä kuitenkin todetaan lisäksi, että THL voi hankkia "tarpeen mukaan muut harvinaiset rokotteet ja vasta-aineet". Olisi perusteltua täsmentää, millaisissa tilanteissa tätä toimivaltaa käytetään, sekä millä perusteilla arvioidaan uuden rokotteen tarpeellisuus.

-

ei ole tarvetta , ei ole mitää pandemiaoita kun rokotuksia ei anneta enää!!!

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa lääkärin ja hammaslääkärin tartuntatauti-ilmoitusta koskevan sääntelyn sisällyttämistä asetukseen ja ilmoitettavien tietojen täsmentämistä. Tartuntatautien torjunta edellyttää riittäviä ja oikea-aikaisia tietoja tartunnan kulusta, diagnoosin perusteista, rokotuksista ja hoitopaikasta. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää tärkeänä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos rajaa tartuntatautikohtaisesti ilmoitettavat tiedot välttämättömiin tietoihin. Tämä tukee henkilötietojen minimointia ja vähentää ilmoittavien ammattihenkilöiden hallinnollista kuormitusta. Samalla Suomen infektioidentorjuntayhdistys korostaa, että ilmoitusmenettelyjen tulee olla käytännössä sujuvia, sähköisiä ja mahdollisimman hyvin integroituna potilastietojärjestelmiin. Tämä parantaa tietojen laatua ja edistää nopeaa infektioidentorjunnallista reagointia.

Ilmoitusvelvollisuus on keskeinen osa tartuntatautien torjuntaa. Koska ilmoitus sisältää myös kansalaisuustietoja, rokotustietoja sekä muita terveystietoja, sääntely liittyy välittömästi perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan. Perusteluissa todetaan, että tietojen tulee olla vain välttämättömiä. Olisi kuitenkin hyödyllistä täsmentää, miten välttämättömyys arvioidaan käytännössä, ja millä tavoin tarpeettomien henkilötietojen kerääminen estetään.

-

ei ole tarvetta

Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa laboratorion tartuntatauti-ilmoitusta koskevan sääntelyn täsmentämistä. Laboratoriotiedot ovat keskeinen osa tartuntatautien seurantaa, epidemioiden tunnistamista ja torjuntatoimien kohdentamista. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää tärkeänä, että ilmoituksissa huomioidaan tutkimuslöydös, mikrobin toteamistapa, testin nimi tai kauppanimi, näytteen laatu sekä tarvittavat tiedot laboratorioista. Testien tunnistaminen on erityisen tärkeää, koska käytössä olevien testien herkkyys, tarkkuus ja käyttötarkoitus voivat vaihdella. Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa myös sitä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos rajaa ilmoitettavat tiedot tartuntatautikohtaisesti välttämättömiin tietoihin. Tämä tukee sekä tietosuojaa että laboratorioiden resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä.

Laboratorioilmoitusten tarkoituksena on mahdollistaa tehokas epidemioiden seuranta. Koska ilmoituksiin voidaan liittää myös mikrobikantoja, näytteitä sekä geneettistä aineistoa, olisi perusteltua arvioida tarkemmin, tietojen säilyttämistä, tutkimuskäyttöä, sekä tietosuojan toteutumista suhteessa perustuslain 10 §

-

ei ole tarvetta puuttua kehollisen koskemattomuuteen , ihminen on terve ilman näitä haitallisia mrnarokotuksia

Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää tärkeänä, että asetuksen voimaantulolle varataan riittävä siirtymäaika erityisesti rokotustoiminnan ohjeistuksen, henkilöstön perehdytyksen, opiskelijoiden harjoittelukäytäntöjen, kirjaamiskäytäntöjen ja tietojärjestelmämuutosten toteuttamiseksi. Voimaantulon yhteydessä tulee varmistaa, että hyvinvointialueet, opiskeluterveydenhuolto, yksityiset palveluntuottajat, apteekkitoimijat, laboratoriot, oppilaitokset ja kliinisiä harjoitteluja järjestävät yksiköt saavat yhdenmukaiset ohjeet asetuksen soveltamisesta.

Voimaantulosäännös on selkeä. Olisi kuitenkin hyödyllistä arvioida, tarvitsevatko hyvinvointialueet, laboratoriot ja opiskeluterveydenhuolto erillisen siirtymäajan uusien kirjaamis- ja ilmoitusmenettelyjen käyttöönottoon.

-

LAUSUNTO Sosiaali- ja terveysministeriölle Asia: Lausunto luonnoksesta sosiaali- ja terveysministeriön asetukseksi rokotuksista ja tartuntatautien ilmoittamisesta Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/17595/2026 Tutustuttuani asetusluonnokseen totean, että siitä ei käy riittävän selkeästi ilmi, mitä muutoksia voimassa olevaan asetukseen verrattuna ehdotetaan. Luonnoksesta on pääteltävissä, että vyöruusu- ja vesirokkorokotteet on tarkoitus sisällyttää kansalliseen rokotusohjelmaan, mutta muiden muutosten perusteita ei ole mielestäni avattu riittävällä tavalla. Pidän myös epäselvänä sitä, miksi rokotuksia koskevia säädösmuutoksia valmistellaan poikkeuksellisen tiiviillä aikataululla. Lyhyen ajan sisällä tämä on jo kolmas rokotuksia koskeva lausuntokierros. Perustelumuistiossa olisi hyvä selventää, miksi asetuksen muuttaminen on katsottu tässä vaiheessa tarpeelliseksi ja miksi asia on asetettu näin korkealle valmistelun prioriteettilistalle. Haluan samalla tuoda esiin muutamia yleisiä huomioita rokotuksia koskevasta päätöksenteosta ja niitä koskevasta tiedottamisesta. Mielestäni rokotuksia koskevassa päätöksenteossa tulisi nykyistä enemmän korostaa riippumatonta tutkimusnäyttöä sekä avointa tieteellistä keskustelua. Katson, että seuraavista kysymyksistä tarvitaan lisää tutkimusta ja avointa arviointia: • lasten ja nuorten samanaikaisesti annettavien useiden rokotusten turvallisuutta koskeva tutkimusnäyttö; • perusteet, joiden pohjalta lasten rokotusohjelman aikataulu on muodostettu; • rokotteissa käytettävien adjuvanttien, säilöntäaineiden ja muiden apuaineiden turvallisuutta koskeva riippumaton tutkimus sekä näitä koskevan tiedon käsittely lääkärikoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa; • rokotuksiin liittyvän tieteellisen keskustelun avoimuus sekä erilaisten näkemysten mahdollisuus tulla asiallisesti arvioiduiksi. Yhdysvaltain terveysministeri Robert F. Kennedy Jr. on julkisuudessa kyseenalaistanut lasten rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden turvallisuustutkimusten vertailuasetelmat ja todennut, että hänen tietojensa mukaan niitä ei ole testattu inerttiä placeboa vastaan. Tämä on herättänyt kansainvälistä keskustelua rokotteiden kliinisten tutkimusten suunnittelusta ja vertailuryhmien valinnasta. Katson, että myös Suomessa rokotteiden hyväksymistutkimusten menetelmät tulisi esittää kansalaisille nykyistä avoimemmin. Esimerkiksi vuoden 2017 haastattelussa hän sanoi: "I don't know of any children's vaccine that actually has done true inert placebo double-blind placebo testing." Vuonna 2025 hän sanoi haastattelussa: "Except for the COVID vaccine, none of the vaccines on the CDC's childhood recommended schedule was tested against an inert placebo." Hän on toistanut saman väitteen myös sosiaalisessa mediassa: "No routine injected vaccine on CDC's schedule was licensed for children based on a placebo-controlled trial." COVID-19-pandemia toi rokotekeskusteluun uusia näkökulmia. Julkisessa keskustelussa on esitetty huolta rokotteiden nopeasta käyttöönotosta ilman riittäviä pre-kliinisiä tutkimuksia, turvallisuuden pitkäaikaisseurannan puutteesta, haittavaikutusten puutteellisesta raportoinnista, jopa peittämisestä tai huomioon ottamatta jättämisestä sekä viranomaisten viestinnän epärehellisyydestä. Aiheutettuja haittoja tulisi arvioida Bradford-Hill’n kriteereitä käyttäen. Mielestäni näitä kokemuksia olisi syytä arvioida riippumattomasti. Pidän erittäin tärkeänä, että rokottaminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja tietoon perustuvaan suostumukseen (informed consent). Ennen rokotuksen antamista henkilölle tulisi antaa ymmärrettävä ja riittävä tieto ainakin rokotteen käyttötarkoituksesta, koostumuksesta, tutkimusnäytöstä, tunnetuista hyödyistä ja riskeistä sekä mahdollisista haittavaikutuksista (muitakin kuin tilapäinen kipuilu injektiopaikalla). Vasta tämän tiedon perusteella henkilöllä on mahdollisuus tehdä aidosti tietoon perustuva päätös rokotuksen ottamisesta. Lisäksi olen huolissani siitä, että uusien rokoteteknologioiden käyttöönoton yhteydessä rokotteiden valmistustekniikka ei välttämättä käy riittävän selvästi ilmi rokotettavalle henkilölle. mRNA-teknologia tuottaa paljon vaaroja, mikä on jo ilmennyt COVID-19 rokotteiden käytöstä. Näiden teknologioiden käyttöä tulisi välttää ainakin niin kauan kuin niiden turvallisuus on todistettu riippumattomasti. Esimerkiksi influenssarokotteen yhteydessä tulisi mielestäni kertoa selkeästi, millä teknologialla kyseinen rokote on valmistettu. Tämä lisäisi avoimuutta ja vahvistaisi kansalaisten luottamusta rokotusjärjestelmään. Pidän myös tärkeänä, että kaikki rokotustiedot kirjataan potilasasiakirjoihin mahdollisimman tarkasti. Rokotteen nimi, valmistaja, eränumero (lot-numero), antopäivä ja muut olennaiset tiedot tulisi kirjata järjestelmällisesti. Tarkka kirjaaminen mahdollistaa mahdollisten haittatapahtumien luotettavan seurannan ja arvioinnin myös valmistuseräkohtaisesti. Lopuksi katson, että asetuksessa tai siihen liittyvässä ohjeistuksessa tulisi kuvata nykyistä selkeämmin toimintamalli tilanteisiin, joissa rokotteen epäillään aiheuttaneen haitan. Kansalaisille tulisi olla helposti saatavilla tieto siitä, mistä he voivat saada lääketieteellistä arviota, hoitoa sekä tietoa mahdollisista korvausmenettelyistä. Edellä esitetyillä perusteilla katson, että asetuksen perusteluja ja siihen liittyvää ohjeistusta olisi syytä täydentää avoimuuden ja potilaan oikeuksien ja turvallisuuden näkökulmasta. Tamara Tuuminen, erikoislääkäri, dosentti Helsingissä 7 heinäkuuta 2026

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Asetuksessa on todettu, että se annetaan tartuntatautilain 43, 44, 45, 46 ja 48 §:n nojalla. Näiden edellä mainittujen tartuntatautilain pykälien lisäksi kuitenkin asetuksen 8 § ja 9 § säätelisivät ehdotetun tartuntatautilain 29 §:ssä säädetyn tartuntatauti-ilmoituksen sisältöä ja asetuksen 4 § säätelisi ehdotetun tartuntatautilain 49 §:ssä säädettyä korkeakouluopiskelijoiden rokotuksia opiskeluterveydenhuollossa. Tartuntatautilain 29 § ja 49 § tulisi lisätä pykäläluetteloon. KUNTA- JA HYVINVOINTIALUETYÖNANTAJAT KT Neuvottelujohtaja Jenni Aaltonen

Asetusluonnoksen ja asetuksen perustelumuistion mukaan asetus annetaan tartuntatautilain 43, 44, 45, 46 ja 48 §:ien nojalla. Lupa- ja valvontavirasto toteaa, että asetusluonnoksen 4 §:ssä säädettäisiin myös rokotuksista korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollossa. Asetuksenantovaltuudesta säädetään tältä osin tartuntatautilakiluonnoksen 49 §:ssä. Kyseistä 49 §:ää ei ole kuitenkaan listattu asetuksessa ja perustelumuistiossa mainittuihin tartuntatautilain pykäliin, joiden nojalla asetus annetaan.

Pohde kannattaa ehdotettuja säännöksiä.

Suomen infektioidentorjuntayhdistys (SITY ry) kiittää mahdollisuudesta lausua sosiaali- ja terveysministeriön asetusluonnoksesta rokotuksista ja tartuntatautien ilmoittamisesta ja tarkastelee ehdotusta erityisesti infektioidentorjunnan, potilas- ja asiakasturvallisuuden, rokotuskattavuuden sekä rokotustoiminnan käytännön toteutettavuuden näkökulmasta. Suomen infektioidentorjuntayhdistys kannattaa asetusluonnosta ja sen tavoitteita. Rokotusten laajentaminen, riskiperusteisten rokotusten täsmentäminen sekä toimijoiden tehtävien ja vastuiden selkeyttäminen ovat kannatettavia ja infektioidentorjunnan näkökulmasta tarpeellisia muutoksia. Suomen infektioidentorjuntayhdistys pitää erityisen tärkeänä, että asetuksessa tai sen perusteluissa huomioidaan terveydenhuollon ammattiin opiskelevien mahdollisuus harjoitella rokottamista osana kliinistä harjoittelua laillistetun ammattihenkilön ohjauksessa ja valvonnassa. Tämä on välttämätöntä tulevien ammattihenkilöiden käytännön osaamisen, rokotustoiminnan jatkuvuuden ja potilasturvallisen rokotustoiminnan turvaamiseksi. Lisäksi Suomen infektioidentorjuntayhdistys korostaa selkeän kansallisen ohjeistuksen, riittävän perehdytyksen, laadukkaan kirjaamisen ja ajantasaisten tietojärjestelmäkäytäntöjen merkitystä rokotusten yhdenvertaisessa ja turvallisessa toteuttamisessa.

Luonnoksen tavoitteita voidaan pitää kannatettavina. Asetus selkeyttää rokotuksia koskevaa sääntelyä sekä kokoaa yhteen rokotusohjelmaa ja tartuntatauti-ilmoituksia koskevat keskeiset säännökset. Rokotusten vapaaehtoisuuden säilyttäminen tukee perustuslain 7 § turvattua henkilökohtaista koskemattomuutta samalla, kun sääntely edistää kansanterveyttä. Sääntelyn laatua voitaisiin kuitenkin edelleen vahvistaa: täsmentämällä THL:n vuosittaisten päätösten arviointikriteereitä, lisäämällä perusteluja yhdenvertaisuuden toteutumisesta riskiperusteisissa rokotuksissa, selventämällä henkilötietojen välttämättömyyden arviointia tartuntatauti-ilmoituksissa, tarkentamalla rokotuskoulutuksen vähimmäisvaatimuksia, sekä arvioimalla laajemmin tietosuojavaikutuksia ja sääntelyn vaikutuksia perusoikeuksiin. Tällaiset täsmennykset lisäisivät asetuksen oikeusvarmuutta, ennakoitavuutta ja yhdenmukaista soveltamista.

-