| Turvallisuus- ja kemikaalivirasto | Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava | Luokittelun peruste: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi, jolla täsmennettäisiin jätelain 5 c §:n mukaisen hakemuksen sisältöä. Näytä alkuperäinen vastausTurvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi, jolla täsmennettäisiin jätelain 5 c §:n mukaisen hakemuksen sisältöä.
Tukes kiinnittää huomioita siihen, että hakemuksen sisältö on asetuksessa määritelty hyvin yleisellä tasolla, eikä perustelumuistiosta käy tarkemmin ilmi syytä tälle valinnalle. Siten on haastavaa arvioida, onko sääntely riittävän yksityiskohtaista luonnoksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja hakemusten riittävän yhdenmukaisuuden takaamiseksi. Valintaa voidaan kuitenkin pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon päätöksenteon tapauskohtaisuus sekä hakemuksen sisällön riippuvuus laitoksen toiminnasta ja käsiteltävästä jätelajista. Lisäksi on otettava huomioon, että ennakolta on vaikea arvioida, minkä tyyppisiä tuotteita hakemukset tulevat koskemaan tai kuinka suuri lopullinen hakemusmäärä tulee olemaan. Tukes pitääkin toivottavana, että hakemuksen käsittelyä tukemaan laaditaan tapauskohtaisempi hakemuksen sisältöä tarkemmin kuvaava soveltamisohje.
Tukes lausuu seuraavassa yksityiskohtaisemmin asetusluonnoksen 3 §:n kriteereistä, joissa säädetään mitä jätteeksi luokittelun päättymistä koskevasta (EEJ) hakemuksesta on käytävä ilmi.
Yleistä:
Jätelain 5 c §:n 1 momentti edellyttää, että hakemuksessa on tarpeelliset tiedot aineesta tai esineestä, jonka luokittelua haetaan. Asetusluonnoksessa ei ehdoteta säädettäväksi mitään tuotteen tarkemmasta yksilöinnistä tai viitata aineen tai seoksen yksilöityyn nimeämiseen, mikä herättää huolta sääntelyn noudattamisen ja valvonnan näkökulmasta. Ainoastaan kohta 7: ”hyödyntämistoimen läpikäyneen aineen tai esineen aiotut käyttötarkoitukset” vaikuttaisi käyttötarkoituksen kautta viittaavan siihen, mikä tuote on kyseessä. Lisäksi hakija saattaisi lisätä aineen tai esineen tarkemman yksilöinnin vaatimustenmukaisuusilmoitukseen, mutta sen sisältö on jätetty hakijan itsenäisen harkinnan varaan (vrt. 12 kohta: hakijan (oma) ”ehdotus tuotteen vaatimustenmukaisuusilmoitukseksi”).
Kemikaalilainsäädännössä seokset yksilöidään kauppanimellä ja CLP-asetuksen (EY) N:o 1272/2008 18 artiklassa tarkoitetulla tuotetunnisteella, mikä tyypillisesti tarkoittaa aineiden tapauksessa aineen kemiallista nimeä ja tunnistenumeroita (EY-numero, CAS-numero, indeksinumero).
Kun kyseessä on REACH-asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 tarkoitettu aine ja jos aineen identiteettiä ei ole mahdollista määritellä EU:n kemikaalilainsäädännön edellyttämällä tavalla, hyödyntämistoimesta saatavalla materiaalilla ei ole ylipäätään edellytyksiä täyttää kemikaalilainsäädännön mukaisia markkinoille tulon vaatimuksia. Kyseessä on siten oletettavasti erittäin kriittinen tieto myös EEJ-päätöksen lainmukaisuuden kannalta. Aineen tunnistaminen on keskeinen rajapintakysymys jätelainsäädännön ja kemikaalisääntelyn välillä. REACH-asetuksen hyödyntämispoikkeuksen (2(7)(d) artikla) soveltaminen edellyttää, että hyödyntämistoimesta saatava aine on sama kuin jo rekisteröity aine ja samuuden arviointi tulee tehdä Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) toimintaohjeiden mukaisesti. Vastuu arvioinnin tekemisestä on toiminnanharjoittajalla.
3 §:n 1 momentti 7 kohta (aiotut käyttötarkoitukset):
Niiltä osin, kun kyse on REACH-asetuksessa tarkoitetun aineen käyttötarkoituksista, olisi kemikaalilainsäädännön noudattamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaista käyttää aineita koskevissa EEJ-hakemuksissa ja päätöksissä samaa käyttökuvaajajärjestelmää kuin REACH asetuksen toimeenpanossa käytetään. Asia voitaisiin lisätä mahdolliseen ohjeistukseen.
3 §:n 1 momentti 9 kohta (kuvaus aineen tai esineen tunnistetuista terveys- ja ympäristöriskeistä ja tarvittaessa selvitys tehdystä ympäristö- ja terveysriskinarviosta):
Tukesin käsityksen mukaan Suomen ympäristökeskus on valmistellut ympäristöministeriön toimeksiannosta ja ohjaamana ohjeluonnosta riskinarvioinnista ja viranomaistoiminnasta tapauskohtaisessa EEJ-menettelyssä, josta Tukes lausui erikseen asiassa VN/35254/2025, ja jossa Tukes tunnisti eräitä haasteita erityisesti kemikaalilainsäädännön ja siihen liittyvän markkinavalvonnan näkökulmasta.
3 §:n 1 momentin 10 kohta (kuvaus hyödyntämistoimen ja sen läpikäyneen aineen tai esineen laadunvarmistuksen järjestämisestä):
Tukes muistuttaa, että kemikaalilainsäädännön noudattamiseksi hyödyntämisprosessista saatavan materiaalin laatu tulee pysyä riittävän tasaisena. Samassa prosessissa tuotetun aineen identiteetin mahdollinen muuttuminen toiseksi tuotannon eri aikapisteessä tarkoittaa sitä, että tuote on kemikaalilainsäädännön suhteen vaatimustenvastainen. Näin ollen laadunhallinnan keskeisenä tavoitteena tulisi olla sen varmistaminen, että materiaalin kemiallinen koostumus ja epäpuhtausprofiili ovat kaikissa tilanteissa ja ajankohtina tunnettuja sekä riittävän tasalaatuisia ja ennakoitavia. Hyödyntämisprosessista saatavan materiaalin aineidentiteetin on pysyttävä muuttumattomana, jotta kemikaalilainsäädännön mukainen aineen luokitus, vaaraominaisuudet sekä käyttöolosuhteita ja riskinhallintatoimenpiteitä koskevat tiedot voidaan määrittää ja viestiä luotettavasti toimitusketjussa.
3 §:n 1 momentin 12 kohta (ehdotus tuotteen vaatimustenmukaisuusilmoitukseksi):
Tukes esittää harkittavaksi, että kohdan muotoilua tarkastellaan uudelleen. Ehdotettu säännös ja sen sanamuoto jättää täysin hakijan omaan harkintaan, mitä ilmoitusluonnokseen olisi sisällytettävä ja missä muodossa ehdotus annettaisiin. Hakemusta tarkentavan sääntelyn tulisi kuitenkin ohjata hakijoita riittävästi, jotta vastaavia EEJ-tuotteita koskevat hakemukset laaditaan sisällöltään ja muodoltaan toisiaan vastaaviksi. Huolimatta siitä, että lopullinen päätösvalta vaatimustenmukaisuudesta ilmoittamiseksi on jätetty jätelain 5 d §:n nojalla EEJ-päätöksellä määrättäväksi, pitää Tukes myös valvonnan kannalta ongelmallisena, jos säännös antaa käytännössä hakijalle mahdollisuuden määrittää oman tuotteensa vaatimustenmukaisuusilmoituksensa muodon ja rakenteen. Näin avoin sääntely hankaloittaa sekä lupahakemuksen käsittelyä että vaarantaa lopullisen ilmoituksen tunnistamisen vaatimustenmukaisuusilmoitukseksi ja vaikeuttaa oleellisen tiedon löytämistä ilmoituksesta. Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
|---|