Luonnos valtioneuvoston asetukseksi aineen tai esineen sivutuotteeksi luokittelua ja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevasta hakemuksesta

Suomen Romukauppiaiden Liitto tervehtii ilolla kaikkia näitä toimenpiteitä, joilla pyritään selkeyttämään sekä yksinkertaistamaan materiaalien käsittelyä muuna kuin jätteenä, sillä hyvin monissa tapauksessa kyse on puhtaasti raaka-ainekäsittelystä. Käsittelemme arjessamme kierrätysmetalleja – ja teräksiä, jotka toimitamme edelleen teollisuuden raaka-aineeksi. Monissa kohdin jätestatus ainoastaan lisää hallinnollista taakkaa sekä nostaa turhaan käsittelyketjun kustannuksia, tuotteet itsessään ovat usein varsin puhtaita ja menevät jatkokäsittelyyn sellaisenaan. Esitetyt listaukset ovat kattavia ja kannatettavia mutta toivomme, että nämä eivät aseta haasteita nykykäytäntöön, jossa tiettyjä materiaaleja on voinut käsitellä sivutuotteina ilman merkittävää hakuprosessia. Yhtään lisävelvoitetta materiaalikierrätys ei enää tarvitse. Olemme toteuttaneet arjessamme annettua ohjeistusta, jonka mukaan, mikäli materiaali on käsiteltävissä kevein toimenpitein (esimerkiksi leikkaus, kevyt mekaaninen muodon muuttaminen) eikä se ei sekoitu jätestatuksen omaavien materiaalien kanssa tai muutoin edellytä merkittäviä muutoksia koostumukseen, on tämä automaattisesti voitu ottaa vastaan sivutuotteena (esimerkkinä konepajan leikkuuylijäämät). Tämän tulee olla automaattisesti mahdollista myös tulevaisuudessa. Tarvittavat selvitykset ja annetut kriteerit hakemuksille eivät saisi käytännössä mennä sille tasolle, että niiden laatimiseen eivät riittäisi voimavarat eri kokoisilla alan toimijoilla. Tämän turvaamiseksi olisikin suotavaa, että viranomaisten ja toimialojen kesken laadittaisiin yhteiset ohjeistukset siitä, millaisia elementtejä annettujen selvityskohtien tulee sisältää lain edellyttämien vaatimusten täyttymiseksi ja jokaisen selvityksen todellista tarpeellisuutta arvioidaan kriittisesti. On myös hyvä huomioida, että tarvittavat selvitykset eivät saisi mennä liian yksityiskohtaiselle tasolle, ettei esimerkiksi romun kaltaisten materiaalien käsittely EEJ-menettelyn alaisena muuttuisi loppuen lopuksi toiminnanharjoittajille mahdottomaksi. Vastaanottaessamme materiaaleja lähteitä on hyvin monia eikä tarkka jatkojalostuskohde ole välttämättä vielä selvillä materiaalin vastaanottohetkellä (useat asiakkuudet ja toimitusketjut). Toimialan luonne ja jalostusketjut tuleekin ottaa tarkkaan huomioon toimialakohtaisia toimintamalleja määrittäessä. Näin luomme tilaa innovaatioille ja toimeliaisuudelle kiertotalousalalla ja vältämme turhia konsulttitöitä.