Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi huumausainelain ja sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta

EHYT ry pitää erittäin kannatettavana esitystä siirtyä uusien psykoaktiivisten aineiden (NPS) aineryhmäkohtaiseen luokitteluun. Muuntohuumeiden markkina kehittyy nopeasti ja yksittäisiin aineisiin perustuva luokittelu on osoittautunut hitaaksi ja tehottomaksi keinoksi vastata ilmiöön. Aineryhmäkohtainen sääntely parantaa merkittävästi viranomaisten mahdollisuuksia reagoida uusiin aineisiin ennakoivasti ja ehkäisee lainsäädännön kiertämistä. EHYT on omissa ratkaisutavoitteissaan (Puhdasta voittoa – 50 ratkaisua) korostanut tarvetta nopeuttaa uusien päihteiden saattamista valvonnan piiriin. Esitys on hyvin linjassa näiden tavoitteiden kanssa ja tukee kansanterveyden suojelua erityisesti nuorten osalta. Samalla on tärkeää todeta, että valvonnalliset toimet eivät kuitenkaan yksi riitä vähentämään päihdehaittoja, vaan niiden rinnalla tarvitaan myös huumepolitiikan muita keskeisiä toimia, joita ovat ennaltaehkäisy, haittojen vähentäminen ja hoito. [Vi1.1] Samalla korostamme, että sääntelyn kehittämisen rinnalla on varmistettava riittävä resurssi- ja osaamispohja valvontaviranomaisille sekä ajantasainen tiedonvaihto viranomaisten, tutkimuslaitosten ja järjestöjen välillä. Pelkkä luokittelun nopeuttaminen ei yksin riitä, vaan rinnalle tarvitaan varhaisen varoituksen järjestelmiä ja matalan kynnyksen tiedonvälitystä, kuten EHYTin nopean huumetiedon verkoston (NOPSA) toimintaa, jonka jatkuvuus tulisi turvata myös hankerahoituksen päättymisen jälkeen vuodesta 2027 eteenpäin.

Esitystä pidetään hyvin perusteltuna ja kannatettavana.

Farmasian tutkimuksen näkökulmasta muutos on erittäin kannatettava. Aineryhmäkohtainen luokittelu parantaa ennakoitavuutta ja nopeuttaa sellaisten uusien muuntohuumeiden luokittelua huumausaineiksi, jotka poikkeavat kemialliselta rakenteeltaan vain vähän jo kielletyistä aineista. Näin ne saadaan tehokkaammin valvonnan piiriin kansallisesti. Ehdotuksessa oli myös huomioitu hyvin poikkeukset.

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy (jatkossa Hyvil) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja kannattaa esitystä, missä siirrytään uusien psykoaktiivisten aineiden (NPS) aineryhmäkohtaiseen luokitteluun. Esityksen tarkoitus on pyrkiä ehkäisemään uusien psykoaktiivisten aineiden eli muuntohuumeiden leviämistä. Hyvil arvioi, että aineryhmäkohtainen luokittelu tehostaa viranomaisten mahdollisuuksia reagoida uusiin aineisiin ennakoivasti. Tämä vastaa esityksen tavoitetta ehkäistä uusista aineista aiheutuvia terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja.

Irti Huumeista pitää aineryhmäkohtaisen luokittelun käyttöönottoa lähtökohtaisesti varteenotettavana keinona reagoida nopeasti muuttuvaan huumetilanteeseen. Järjestö näkee tämän olevan yksi keino muiden joukossa kitkeä uusia aineita jatkuvasti muuttuvilla ja muuntuvilla huumemarkkinoilla. Aineryhmäkohtainen luokittelu voi parantaa sääntelyn ennakoitavuutta ja helpottaa viranomaistoimintaa ja -työtä. Se myös saattaa kitkeä joitakin huumeita markkinoilta, kun niitä ei voi markkinoida “laillisina” tai “ei kiellettyinä”.

Kainuun hyvinvointialue kannattaa uusien psykoaktiivisten aineiden aineryhmäkohtaista luokittelua, koska se mahdollistaa nykyistä nopeamman reagoinnin uusiin muuntohuumeisiin ja vähentää sääntelyn kiertämismahdollisuuksia. Muutos vahvistaa kansanterveyden suojaa, tukee ehkäisevää päihdetyötä sekä parantaa viranomaisten valvontamahdollisuuksia.

​Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue kannattaa hallituksen esitystä, jossa huumausainelain 3 § 9 b kohtaa muutetaan. Nykyisellään lainsäädäntö ei pysy mukana dynaamisesti muuttuvilla muuntohuumemarkkinoilla. Lainsäädäntö laahaa perässä, mikä vaikeuttaa uusien, terveydelle vaarallisten muuntohuumeiden vastaista työtä. Näemme kannatettavana, että tällä hetkellä kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen yksittäisten psykoaktiivisten aineiden (KKP) lisäksi huumausainelakiin sekä valtioneuvoston asetukseen lisätään hallituksen esityksen mukainen aineryhmäkohtainen lista, josta ilmenee kiellettyjen aineryhmien kemiallinen perusrakenne. Listan perusteella uusia, vain hieman muokattuja tiettyihin aineryhmiin kuuluvia kuluttajamarkkinoilta kiellettyjä psykoaktiivisia aineita saadaan nopeammin kiellettyä ja siten nopeammin pois laillisilta kuluttajamarkkinoilta. Tämä voi ainakin osalla muuntohuumeita käyttävillä ja kokeilevilla vähentää laittomien muuntohuumeiden käyttöä ja kokeilua.

Yleistä Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausuntoa otsikkoasiasta. Oheiset huomiot koskevat huumausainelakia. Esityksessä ehdotetaan, että huumausainelain 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen määritelmää muutettaisiin niin, että olisi mahdollista kieltää uusia psykoaktiivisia aineita (KKP-aine) niiden kemiallisen rakenteen perusteella määräytyvän aineryhmän perusteella. Aineryhmäkohtainen kielto mahdollistettaisiin lisäämällä huumausainelain KKP-aineiden määritelmään maininta aineista, jotka kuuluvat kemiallisen rakenteensa perusteella sellaiseen aineiden ryhmään, jota on pidettävä todennäköisesti terveydelle vaarallisena. Aineryhmä määriteltäisiin aineiden kemiallisen ydinrakenteen perusteella, jota kuvattaisiin rakennekaavalla. Lisäksi rakennekaavassa määriteltäisiin, minkälaiset variaatiot eri ydinrakenteen osiin kyseisen aineryhmän määritelmä kattaa. Variaatioiden määrittelyn tarkoituksena on kattaa erilaiset muunnel-mat tavalla, joka on täsmällinen ja tarkkarajainen. Aineryhmäkohtainen kielto merkitsisi, että aineryhmiin kuuluvien aineiden valmistaminen, maahantuonti, varastointi, myynnissä pitäminen ja muu luovuttaminen olisi rikoslain nojalla rangaistavaa. Muutos olisi merkityksellinen erityisesti rikoslain 44 luvun 5 a §:ssä tarkoitetun kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisen sekä 46 luvun 4 §:ssä tarkoitetun salakuljetuksen ja 6 §:ssa tarkoitetun laittomaan tuontitavaraan ryhtymisen kannalta. Lisäksi Tullin ja poliisin käyttöön tulisivat rikosoikeudelliset pakkokeinot eli aineryhmiin kuuluvien aineiden takavarikoiminen ja hävittäminen pakko-keinolain (806/2011) mukaisesti. Nykyisessä mallissa uusia muuntohuumeita voidaan kieltää kansallisesti luokittelemalla ne huumausaineeksi tai kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi valtioneuvoston asetuksella. Kiellot ovat pääasiassa reaktiivisia, eli ne toteutetaan vasta kun tiettyä ainetta on jo tavattu markkinoilla ja sen kemiallinen nimi ja rakenne on yksilöity. Edellytyksenä aineen määrittelemiselle KKP-aineeksi on, että aineesta on tehty ilmoitus EU:n varhaisen varoituksen järjestelmään, ja aine voi olla terveydelle vaarallinen. Aineiden mahdollisen vaarallisuuden arvioi Fimea yhteistyössä Tullin, Terveyden ja hyvin-voinnin laitoksen ja poliisin kanssa. Oikeusministeriön huomiot Esitysluonnoksessa nykyinen malli täydennettäisiin geneerisellä mallilla. Rangaistavuuden laajentamisen tulee täyttää kriminalisointiperiaatteiden ja perusoikeuksien rajoitus-edellytysten asettamat edellytykset. Kriminalisointiperiaatteita ovat rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, oikeushyvän suojelun periaate, ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate, ultima ratio -periaate sekä hyöty–haitta-punninnan periaate. Rikosoikeusjärjestelmän pääasiallisena funktiona voidaan pitää rikosvastuun toteuttamista, jolla tavoitellaan edelleen haitallisen toiminnan ehkäisyä eri mekanismein. Tästä näkökulmasta ehdotettua mallia voidaan pitää poikkeuksellisena, koska kuten esityksessäkin todetaan, se mahdollistaisi ennakollisen puuttumisen muuntohuumemarkkinoiden toimintaan. Rangaistavuuden piiriin sisällytettäisiin varmuuden vuoksi aineita, joita ei esiinny muuntohuumemarkkinoilla, joita ei välttämättä ole edes olemassa ja joiden vaarallisuudesta ei ole mitään tutkittua tietoa. Tällaista ennakollista puuttumista tulisi lähtö-kohtaisesti toteuttaa rikosoikeuden ulkopuolisilla keinoilla, kuten hallinnollisilla pakkokeinoilla ja seuraamuksilla. Jos kuitenkin säädetään rikosoikeudellista puuttumisesta, merkitsee tämä rikosoikeudellisen sääntelyn muuttumista hallintoaksessoriseksi. Kriminali-sointiperiaatteiden toteutuminen on tällöin sidoksissa huolellisesti harkittuun huumausaine- ja kemikaalipolitiikkaan. Jatkovalmistelussa olisi tähän nähden syytä tarkastella esimerkiksi hallinnollisen haltuunoton mahdollisuutta itsenäisenä sääntelykeinona suhteessa ehdotettuun aineryhmä-kohtaiseen kriminalisointiin (ks. Ruotsin malli, jossa voidaan päättää aineen hävittämisestä). Arvioinnissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, voitaisiinko sääntelyn tavoitteet saavuttaa tämänkaltaisella lievemmällä keinolla ilman, että rikosoikeudellisen sääntelyn alaa laajennettaisiin. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että rangaistussäännösten on oltava tarkkarajaisia ja ennakoitavia. Laillisuusperiaate kuitenkin mahdollistaa tietyissä rajoissa yksilöidymmän tai jonkin verran yleisemmän tunnusmerkistön kirjoittamisen tavan. Tästä näkökulmasta geneeristä määritelmää ei voi pitää kategorisesti kiellettynä. Tämä ilmenee myös esitysluonnoksessa mainitusta rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutusta lainkirjoittamistekniikasta, jossa hyvin kasuistista tunnusmerkistöjen kirjoitustapaa on pyritty välttämään ja operoimaan yleisemmän tason tunnusmerkeillä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ehdotettu sääntelymalli on näin ollen ilman muuta laillisuusperiaatteen mukainen. Ehdotetusta sääntelymallista seuraisi, että säännöstekstissä ei enää olisi kaikkia rangaistussäännöksen piiriin kuuluvia aineita, vaan lähtökohtaisesti ne tulisi selvittää asetusta tulkitsemalla ja soveltamalla. Ennakoitavuuden ja siten laillisuusperiaatteen kannalta on merkitystä sillä, kuinka monimutkaiseksi ja kattavaksi sääntely muodostuu. Esimerkiksi tavanomaiseen kuluttajakäyttäytymiseen liittyvän toiminnan laillisuuden selvittämistä erikseen asetuksesta tai viranomaisilta ei voida pitää lähtökohtana. Toisaalta esimerkiksi kemianteollisuudessa tai tutkimuksessa toimivilta tahoilta voidaan edellyttää laajempaa normien selvittämistä. Näkökohta kertautuu, kun rangaistavuus voisi koskea paitsi näiden aineiden tuomista maahan, myös sellaisen aineen käsittelyä jälkeen päin (laittomaan tuontitavaraan ryhtyminen ym.). Kuten esityksessäkin tuodaan esiin, ehdotettu sääntelymalli olisi siis tavalliselle ihmiselle haastavampi kuin nykyinen yksityiskohtaisempi sääntelymalli. Oikeusministeriön käsityksen mukaan nyt ehdotettu sääntely ei vaikuta ainakaan välittömästi muodostuvan laillisuusperiaatteen kannalta ongelmalliseksi, mutta ennakoitavuudesta on huolehdittava myös jatkossa muokattaessa KKP-aineryhmien määritelmiä. Yhtenä kriminalisointiperiaatteena pidetty oikeushyvän suojelun periaate edellyttää, että kriminalisoinnille on esitettävä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Lisäksi suhteellisuusvaatimus edellyttää, että kriminalisointi on välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojelemiseksi. Tältä osin on arvioitava lähinnä sitä, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla keinolla. Ehdotettu sääntelymalli merkitsisi merkittävää muutosta nykytilaan siten, että kaikissa tapauksissa yksittäisen aineen mahdollista vaarallisuutta ei enää arvioitaisi, vaan se luokiteltaisiin automaattisesti KKP-aineeksi ydinrakenteensa perusteella. Vaikka lähtökohtaisesti oletetaan, että aineet, joilla on sama kemiallinen ydin, ovat terveydelle yhtä vaarallisia, ehdotettu sääntelymalli lisää riskiä siitä, että vaarattomia aineita luokitellaan KKP-aineiksi, mikä viime kädessä saattaa johtaa oikeustilaan, jossa edellä mainitut rangaistussäännökset soveltuisivat sellaisiin aineisiin, joihin niitä ei ole tarkoitettu. Tämä korostuu erityisesti kompleksisen aineiden yhteydessä, joilla saattaa olla suuri määrä variaatioita, joiden vahingollisuudesta terveydelle ei ole tietoa. Ehdotettuun malliin liittyy myös riski siitä, että kiellon piiriin sisällytetään hyödyllisiä aineita. Tällöin on tarpeen varmistua siitä, että kyseisiä aineita voidaan edelleen käyttää teollisuudessa ja tutkimuskäytössä ja että listan päivityksessä seurataan tutkimustietoa eli tarvittaessa myös sallitaan aineita, joille on löytynyt hyväksyttävää käyttöä kuluttajamarkkinoilla siitä riippumatta, havaitseeko esimerkiksi Tulli aineita tuotavan päihdekäyttöön tarkoitettuna. Tämä korostaa tarvetta koordinoida huumausainepoliittista valmistelua esimerkiksi kemikaalilainsäädännön kanssa. Lisäksi ehdotettu malli saattaa johtaa näyttöongelmiin. Kuten esityksessäkin todetaan, rikosoikeudellisessa arvioinnissa keskeisiä seikkoja ovat tyypillisesti huumausaineen tai KKP-aineen laji, määrä, pitoisuus, tavanomainen kerta-annos, käyttötapa ja tekotapa. Esityksessä myös todetaan, että keskeistä on, kuinka vaarallisesta aineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä ainetta on ollut käsillä. Ilman tiettyä ainetta koskevaa virallista tutkimustietoa on vaikea esittää näyttöä esimerkiksi sen vaarallisuudesta. Esityksen perusteluissa olisi lisäksi syytä perustella tarkemmin, miksi nykyinen sääntelymalli koetaan riittämättömäksi, kun otetaan huomioon, että sekin mahdollistaa olen-naisten aineiden lisäämisen rangaistuksen piiriin varsin nopeasti. Esimerkiksi esityksessä esitetty näkökanta, että Tulli tai poliisi eivät nykytilassa voi takavarikoida ja hävittää uutta ainetta, jos sitä saadaan haltuun ennen kuin aine on kielletty valtioneuvoston asetuksella, ei ole itsessään riittävä peruste kriminalisoinnin laajentamiselle, jos sama tavoite voidaan saavuttaa hallinnollisella pakkokeinolla. Esityksessä olisi syytä tuoda näkyviin, kuinka nopeasti asetuksia voidaan muuttaa ja tehokkaasti uusia markkinoille tulleita muunto-huumeita on saatu kiellettyä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi huumausainelain ja sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä ja lausuu seuraavaa. Kommenttimme uusien psykoaktiivisten aineiden aineryhmäkohtaisesta luokittelusta: Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että aineryhmäkohtaiseen luokitteluun siirtyminen perustuu keskeisesti aineiden kemialliseen ja farmakologiseen arviointiin sekä niiden keskinäiseen rinnastamiseen. Ratkaisu korostaa tutkimus- ja asiantuntijatiedon merkitystä sääntelyn perustana. Kiinnitämme kuitenkin huomiota siihen, että esityksestä ei muodostu täysin selkeää kuvaa siitä, miten tutkimustieto systemaattisesti tuotetaan, kootaan ja hyödynnetään luokittelun perustana, eikä tutkimusorganisaatioiden roolia tässä prosessissa kuvata riittävän täsmällisesti.

Opetushallitus kannattaa uusien psykoaktiivisten aineiden aineryhmäkohtaista luokittelua. Muutos selkeyttäisi ja tehostaisi sääntelyä tilanteissa, joissa muuntohuumeita kehitetään nopeasti tekemällä vähäisiä kemiallisia muutoksia jo kiellettyihin aineisiin. Nykyinen yksittäisiin aineisiin perustuva luokittelu voi jättää ajallisen aukon, jonka aikana uusia aineita voidaan markkinoida näennäisesti laillisina huumeina. Sivistyshallinnon ja opiskeluhuollon näkökulmasta aineryhmäkohtainen luokittelu on perusteltu erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi. Esityksessä tuodaan esiin, että muuntohuumeita tilataan verkosta ja niitä on levinnyt myös alaikäisille. Aineiden laillisuuteen liittyvä mielikuva voi madaltaa kokeilukynnystä ja vaikeuttaa ehkäisevää päihdetyötä oppilaitoksissa.

Aineryhmäkohtaisen luokittelun käyttöönotto ja ehdotus kansainvälisen avun antamisen ja vastaanottamisen mahdollistamisesta ovat perusteltuja.

Tehy ry kiittää mahdollisuudesta lausua lausuntopyyntöön luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi huumausainelain ja sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta. Tehy kannattaa aineryhmäkohtaista luokittelua, koska se mahdollistaa nykyistä ennakoivamman ja tehokkaamman puuttumisen muuntohuumeisiin ja ehkäisee lainsäädännön kiertämistä. Muutos voi vähentää uusien aineiden leviämistä, vakavia haittatapahtumia ja erityisesti nuorten huumekuolemia sekä terveydenhuollon kuormitusta. Muutos edistää erityisesti nuorten osalta kansanterveyttä sekä niin väestön- kuin asiakas- ja potilasturvallisuutta. Tehy huomauttaa, että muutoksen toimeenpanossa tulee tarjota riittävää koulutusta ja ohjeistusta terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ole asiasta lausuttavaa.

Lausunnonantaja pitää aineryhmäkohtaisen luokittelun käyttöönottoa lähtökohtaisesti perusteltuna keinona vastata nopeasti muuttuvaan muuntohuumeilmiöön. Nykyinen ainekohtainen luokittelujärjestelmä on osoittautunut haasteelliseksi tilanteissa, joissa markkinoille tulee jatkuvasti uusia kemiallisesti hieman muunneltuja yhdisteitä, joiden vaikutukset voivat olla vastaavia kuin jo kielletyillä aineilla. Aineryhmäkohtainen luokittelu voi parantaa sääntelyn ennakoivuutta ja vähentää mahdollisuuksia kiertää lainsäädäntöä vähäisillä kemiallisilla muutoksilla. Samalla se voi nopeuttaa viranomaisten reagointikykyä ja vähentää uusien psykoaktiivisten aineiden saatavuutta kuluttajamarkkinoilla. Lausunnonantaja pitää kuitenkin tärkeänä, että luokittelun perusteet määritellään mahdollisimman täsmällisesti ja ennakoitavasti. Sääntelyn tulee täyttää oikeusvarmuuden ja laillisuusperiaatteen vaatimukset siten, että toimijat voivat kohtuudella arvioida, kuuluuko tietty aine sääntelyn piiriin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tutkimus-, laboratorio- ja teollisuuskäytössä olevien aineiden asemaan sekä siihen, ettei sääntely aiheuta tarpeettomia esteitä lailliselle tutkimus- ja kehitystoiminnalle.