| YDHV lakitiimi | Ei kantaa Automaattinen tekstiluokitus, varmuus 65 % | Luokittelun peruste: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi valtionavustuksesta eräille kaupungeille nuorten työllisyyttä edistäviin hankkeisiin vuosina 2026–2028 Lausunnonantaja pitää asetuksen tavoitetta nuorten työllisyyden edistämisestä ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemisestä erittäin kannatettavana. Näytä alkuperäinen vastausLausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi valtionavustuksesta eräille kaupungeille nuorten työllisyyttä edistäviin hankkeisiin vuosina 2026–2028
Lausunnonantaja pitää asetuksen tavoitetta nuorten työllisyyden edistämisestä ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemisestä erittäin kannatettavana. Esityksellä voidaan osaltaan toteuttaa perustuslain 18 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle asetettua velvollisuutta edistää työllisyyttä sekä turvata jokaiselle oikeus työhön.
Esityksen valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa jää kuitenkin useita kysymyksiä avoimiksi. Erityisesti sääntelyn täsmällisyyttä, yhdenvertaisuusvaikutuksia sekä hyvän hallinnon toteutumista olisi syytä arvioida perusteellisemmin.
1. Perustuslain 6 § – yhdenvertaisuus
Merkittävin valtiosääntöoikeudellinen kysymys liittyy siihen, että valtionavustusta voivat hakea vain yksitoista asetuksessa nimettyä kaupunkia.
Esityksen perusteluissa todetaan, että juuri näissä kaupungeissa nuorisotyöttömyys sekä alueellinen eriytyminen ovat suurimpia, mutta perusteluissa ei arvioida riittävästi sitä,
miksi juuri nämä kaupungit on valittu,
millä objektiivisilla ja vertailukelpoisilla kriteereillä muut kaupungit jäävät kokonaan järjestelmän ulkopuolelle,
voisiko vastaavanlaisia ongelmia esiintyä myös muissa kunnissa.
Perustuslain 6 § ei estä erilaista kohtelua, mutta erilaiselle kohtelulle tulee olla hyväksyttävä, objektiivinen ja oikeasuhtainen peruste.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, ettei julkisten varojen jakaminen saa perustua mielivaltaiseen alueelliseen rajaukseen, vaan rajauksen tulee perustua riittävän täsmällisiin ja objektiivisiin arviointiperusteisiin.
Esityksessä tämä arviointi jää melko yleiselle tasolle.
2. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden arviointi
Asetuksen tavoitteena on kohdentaa palveluja niille kaupunginosille, joissa nuorten tuen tarve on suurin.
Perusteluissa ei kuitenkaan tarkastella,
millä menetelmällä "suurin tuen tarve" määritellään,
miten kaupunginosien välinen vertailu tehdään,
kuinka varmistetaan, ettei jotakin kaupunginosaa suosita ilman objektiivista perustetta.
Koska hankkeet kohdistuvat vain osaan saman kaupungin nuorista, sääntelyn vaikutuksia yhdenvertaisuuteen olisi tullut arvioida huomattavasti tarkemmin.
Perustuslain 6 § sekä yhdenvertaisuuslaki edellyttävät myös tosiasiallisen yhdenvertaisuuden arviointia eikä pelkästään kohderyhmän yleistä kuvaamista.
3. Hallintolaki – hyvän hallinnon periaatteet
Hallintolain 6 §:ssä säädetään muun muassa
tasapuolisuudesta,
tarkoitussidonnaisuudesta,
suhteellisuudesta,
objektiivisuudesta.
Näiden toteutuminen jää asetuksessa osittain avoimeksi.
Esimerkiksi 6 §:n mukaan valtionapuviranomainen voi myöntää kaupungille laskennallista määrää enemmän avustusta, jos se arvioi hankkeen olevan laajempi.
Asetuksessa ei kuitenkaan säädetä,
mitä arviointiperusteita käytetään,
miten arviointi dokumentoidaan,
miten hakijoiden yhdenvertainen kohtelu varmistetaan,
kuinka harkintavaltaa käytetään käytännössä.
Laaja hallinnollinen harkintavalta ilman täsmällisiä arviointikriteerejä voi muodostaa ongelmia hyvän hallinnon näkökulmasta.
4. Perustuslain 2 § – julkisen vallan käytön täsmällisyys
Esityksessä jätetään useita keskeisiä kysymyksiä myöhemmän hallinnollisen ohjauksen varaan.
Esimerkiksi hakemukseen liitettävän suunnitelman sisältö on pitkälti vapaamuotoinen ja valtionapuviranomainen voisi hakuvaiheessa ohjata sisältöä.
Tämä merkitsee käytännössä sitä, että merkittävä osa avustuksen myöntämisen edellytyksistä määräytyy hallinnollisella ohjauksella eikä asetuksesta ilmenevillä oikeussäännöillä.
Perustuslakivaliokunta on useasti korostanut, että julkisen vallan käyttöön vaikuttavien keskeisten perusteiden tulee ilmetä riittävän selvästi säädöksestä.
5. Vaikutusarvioinnin puutteellisuus
Perustelumuistiossa todetaan useaan kertaan, ettei vaikutuksia voida vielä arvioida tarkasti.
Esimerkiksi
osallistujamäärää ei tiedetä,
hankkeiden sisältöä ei tiedetä,
työllisyysvaikutuksia ei voida arvioida,
alueellisia vaikutuksia ei voida arvioida.
Tästä huolimatta asetus annettaisiin ennen kuin keskeinen tietopohja on valmis.
Perustuslakivaliokunta on korostanut useissa lausunnoissaan, että erityisesti julkisten varojen kohdentamista koskevan sääntelyn tulee perustua riittäviin vaikutusarvioihin.
Nyt vaikutusarviointi jää monilta osin oletusten varaan.
6. Oikeasuhtaisuus
Asetuksessa mahdollistetaan jopa 100 prosentin valtionrahoitus.
Vaikka perusteluissa tätä pidetään tarkoituksenmukaisena, arviointi jää melko yleiseksi.
Perusteluissa ei tarkastella esimerkiksi,
miksi juuri 100 prosenttia on välttämätön,
miksi pienempi omarahoitusosuus ei riittäisi,
miten täysi rahoitus vaikuttaa hankkeiden tehokkuuteen.
Suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta arviointia olisi perusteltua täydentää.
7. Harkintavallan rajat
Valtionapuviranomaiselle jää useita avoimia harkintatilanteita.
Esimerkiksi
hankkeen laajuuden arviointi,
lisärahoituksen myöntäminen,
suunnitelmien sisällön ohjaaminen,
kustannusten hyväksyttävyys.
Näiden osalta asetuksessa ei säädetä tarkemmista arviointiperusteista.
Hallintolain objektiivisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden kannalta olisi perusteltua täsmentää harkintavallan käyttöä.
8. Perustuslain 22 §
Esityksen tavoitteena on edistää nuorten oikeutta työhön.
Perustuslain 22 § merkitsee kuitenkin myös sitä, että julkisen vallan tulee huolehtia oikeuksien tosiasiallisesta toteutumisesta.
Perusteluissa ei arvioida,
miten hankkeiden onnistumista seurataan,
millä mittareilla arvioidaan vaikutuksia,
miten epäonnistuneet hankkeet korjataan,
kuinka nuorten oikeuksien toteutuminen varmistetaan koko pilottijakson ajan.
Pelkkä valtionavustuksen myöntäminen ei vielä osoita, että perusoikeuksien toteutuminen tosiasiallisesti vahvistuu.
Yhteenveto
Lausunnonantaja pitää asetuksen tavoitetta perusteltuna ja yhteiskunnallisesti tärkeänä.
Esitystä olisi kuitenkin syytä täydentää erityisesti seuraavilta osin:
valtionavustukseen oikeutettujen kaupunkien valintaperusteiden valtiosääntöoikeudellinen arviointi (PL 6 §),
kaupunginosien välisen kohdentamisen objektiiviset arviointiperusteet,
valtionapuviranomaisen harkintavallan täsmentäminen (PL 2 § ja hallintolaki),
vaikutusarvioinnin täydentäminen,
tosiasiallisen yhdenvertaisuuden arviointi (PL 6 § ja yhdenvertaisuuslaki),
hankkeiden seurannan ja arvioinnin täsmentäminen julkisen vallan perusoikeuksien turvaamisvelvoitteen näkökulmasta (PL 22 §).
Näillä täsmennyksillä asetuksen perustelut vastaisivat paremmin perustuslakivaliokunnan vakiintunutta lausuntokäytäntöä sekä hyvän hallinnon, oikeusvaltioperiaatteen ja yhdenvertaisuuden vaatimuksia. Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
|---|