Lausuntopyyntö terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi ja valtioneuvoston asetukseksi

Ehdotettu erityistutkimusmaksu nostaa kohtuuttomasti monisairaiden terveydenhuoltomaksuja. Esimerkiksi vammaisella henkilöllä, joka käyttää hengityslaitetta yöaikaan, on käyntejä yleensä useilla eri erikoisaloilla ja tahoilla, jolloin myös maksukaton seuraaminen on erittäin hankalaa. Yhdistyksemme toivoo, että maksukattojen seuraaminen siirretään lainsäädännöllä hyvinvointialueiden tehtäväksi. Myös harvinaisten sairauksien selvittelyn ja diagnoosin löytymisen kustannukset potilaalle olisivat kohtuuttomat, sillä harvinaissairauden oireiden syyn selvittäminen tarkoittaa useimmiten lukuisten lääketieteen erikoisalojen suorittamia tutkimuksia ilman, että ne muodostaisivat kokonaisuuksia. Diagnoosin saaminen kestää usein vuosikausia. Eri lääkärit ja erikoisalat määräävät usein samoja tutkimuksia uudelleen näiden vuosien kuluessa. Hengitystuki ry ehdottaa, että hyvinvointialueen tulee palauttaa erityistutkimusmaksuja harvinaissairauden diagnoosin saamisen jälkeen siten, että jäljelle jää ainoastaan yksi maksu per sama erityistutkimus. Lisäksi maksun soveltamisala on osin epätarkka asiakkaan oikeusturvan näkökulmasta, sillä ”muu vastaava merkittävää erityisosaamista ja tila- ja laiteinvestointeja vaativa erityistutkimus” ei kerro asiakkaalle ennalta, mistä kaikista erityistutkimuksista peritään maksu.

Esityksessä hyvinvointialue saisi periä erityistutkimusmaksun tietokonetomografiasta, magneettikuvauksesta, elektrofysiologisesta tutkimuksesta, isotooppitutkimuksesta, yksifotoniemissiotomografiasta, positroniemissiotomografiasta ja verisuonten varjoainekuvauksesta sekä näiden yhdistelmästä ja muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista ja tila- ja laiteinvestointeja vaativasta erityistutkimuksesta. Uusi erityistutkimusmaksu voidaan periä säädettyjen käyntimaksujen ja hoitopäivämaksujen lisäksi. Esityksessä erityistutkimusmaksu tai leikkaus- ja toimenpidemaksu voidaan periä vain yhden kerran niihin liittyvää avohoidonkäyntiä tai muuta hoitokontaktia tai niiden muodostamaa kokonaisuutta kohden ja lyhytaikaisessa laitoshoidossa vain yhden kerran kyseisen hoitojakson aikana. Hoitojakson määrittely vaatii lisäselvennystä esimerkiksi liikenneonnettomuuden uhrit tai monisairaat leikkauspotilaat ovat yhtäjaksoisella sairaalajaksolla useiden erikoisalojen hoidossa. Perusteluissa on tärkeä tarkentaa hoitojakson määritelmää erityisesti akuuteissa tilanteissa. Akuuteissa vammatilanteissa tutkimukset ja hoidot jakaantuvat usein myös useammalle hyvinvointialueelle. Esimerkiksi liikenneonnettomuuspotilaan stabilointia tapahtuu pienemmällä hyvinvointialueella, tämän jälkeen hoidon jatkumista yliopistosairaalassa ja kuntoutumista jälleen pienemmällä hyvinvointialueella. Määritelläänkö hoitojakso siten, että eri erikoisalojen hoitojaksot muodostavat erilliset vai saman hoitojakson?

Invalidiliitto kiittää kutsusta lausua tästä terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevasta lakiluonnosehdotuksesta. Näemme, että esitetty sääntely ei ole kaikilta osin selkeä ja toteutettavissa oleva. Tulkintaepäselvyyksiä voi aiheuttaa 9a§ muotoilu: ”Riippumatta siitä, kuinka monta 1 momentissa tarkoitettua erityistutkimusta tehdään, hyvinvointialue saa periä 1 momentissa säädetyn maksun vain yhden kerran sellaista avohoidon käyntiä tai muuta avohoidon hoitokontaktia tai niiden kokonaisuutta kohden, jossa erityistutkimukset määrätään tai tulkitaan.” Mikäli potilaalle tehdään yhden käynnin aikana monta erityistutkimusta, maksaako hän erityistutkimusmaksun erikseen joka tutkimuksesta? Jos käyntejä tulee useita, maksaako potilas kuitenkin vain ensimmäisellä tutkimuskäynnillä tehdyistä tutkimuksista, vai peritäänkö maksu joka käynniltä? Ehdotetut edellytykset siitä, missä tilanteissa maksun saisi periä, ovat 9 a § lukuun ottamatta melko selkeästi perusteltuja, mutta Invalidiliitto pitää maksuja osittain eriarvoistavina.

Katson, että ehdotettu erityistutkimusmaksua koskeva sääntely on pääosin selkeää ja käytännössä toteutettavissa. Sääntelyn selkeyden kannalta olisi kuitenkin perusteltua täsmentää maksun soveltamisalaa. Erityisesti ilmaisu ”muu vastaava merkittävää erityisosaamista ja tila- ja laiteinvestointeja vaativa erityistutkimus” jättää tulkinnanvaraa. Jatkovalmistelussa olisi syytä arvioida, voidaanko tutkimuksia tai niiden määrittelyperusteita täsmentää lain perusteluissa tai asetustasolla. Pidän maksun perimisen edellytyksiä lähtökohtaisesti perusteltuina silloin, kun kyse on tavanomaista vaativammista ja merkittäviä henkilöstö-, laite- tai tilaresursseja edellyttävistä tutkimuksista.

Monimuotoiset perheet -verkosto pitää sääntelyä selkeänä ja toteutettavana, muttei kannatettavana, sillä se lisää perheiden taloudellista taakkaa ja epävarmuutta, sekä voi estää perheitä hakeutumasta riittävän terveydenhuollon piiriin, lisäten riskejä ja kasvattaen kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kannatettavaa on, että maksua ei peritä alle 18-vuotiailta, tämä helpottaa lapsiperheiden tilannetta. Ehdottoman kannatettavaa on myös synnytysten rajaaminen maksujen ulkopuolelle. Tästä huolimatta Monimuotoiset perheet on huolissaan erityisesti lapsiperheellistymiseen liittyvien maksujen kertymisestä perheille. Jatkovalmistelussa tulisikin tarkastella, millainen kuorma ja kokonaisuus maksuista syntyy vanhemmalle ja/tai perheelle esimerkiksi julkisilla hedelmöityshoidoilla alun saaneen raskauden sekä riskiraskauksien osalta. Monimuotoiset perheet kehottaa sekä tämän että alla olevan pykälän osalta harkitsemaan raskauden lisäämistä poissulkuun, esim. "maksua ei saa periä sellaisesta 1 momentissa tarkoite-tusta erityistutkimuksesta, jonka tarve johtuu lääketieteellisesti arvioiden *raskaudesta* tai synnytyksestä ja ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa."

Sininauhaliiton näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely on lakiteknisesti ymmärrettävä. Sen sijaan uuden erityistutkimusmaksun käyttöönottoa ei voida pitää riittävästi perusteltuna niiden ihmisten näkökulmasta, joiden toimeentulo on jo ennestään hyvin niukka ja jotka tarvitsevat paljon sosiaali- ja terveyspalveluja. Esityksen vaikutusarvioissa ei arvioida riittävästi uuden maksun vaikutuksia näihin asiakasryhmiin eikä sitä, miten maksu vaikuttaa osana asiakkaalle samanaikaisesti kertyvien kustannusten kokonaisuutta. Sininauhaliiton jäsenjärjestöt kohtaavat päivittäin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, joiden taloudellinen tilanne on jo nykyisellään niin heikko, että tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumista lykätään, terveyspalveluja jätetään käyttämättä ja lääkkeitä hankkimatta taloudellisista syistä. Erityistutkimusmaksun käyttöönotto lisää entisestään niiden ihmisten taloudellista kuormitusta, jotka jo nykyisin joutuvat valitsemaan tutkimuksiin hakeutumisen, lääkkeiden hankkimisen ja muiden välttämättömien menojen välillä. Maksun vaikutuksia ei tule arvioida irrallisena muutoksena, vaan osana asiakkaalle samanaikaisesti kertyvien asiakasmaksujen, lääkekustannusten, matkakulujen ja muiden omavastuiden kokonaisuutta. Sininauhaliitto pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan nykyistä perusteellisemmin uuden erityistutkimusmaksun yhteisvaikutuksia muiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen, lääkekustannusten, matkakulujen sekä muiden samanaikaisesti toteutettujen sosiaaliturvaa ja palvelujärjestelmää koskevien muutosten kanssa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, miten maksut vaikuttavat tutkimuksiin hakeutumiseen, sairauksien varhaiseen tunnistamiseen ja oikea-aikaisen hoidon toteutumiseen. Vaikutuksia tulee arvioida erityisesti paljon palveluja tarvitsevien, pienituloisten, työmarkkinoiden ulkopuolella olevien sekä muiden kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta. Nämä vaikutukset näkyvät järjestöjen työssä usein jo ennen kuin ne ovat havaittavissa tilastoissa tai rekisteritiedoissa, minkä vuoksi myös järjestöjen kokemustietoa tulisi hyödyntää vaikutusten arvioinnissa.

Perintä vähävaraisilta ei nytkään onnistu ja maksut ovat potilaiden ulosotossa. Helpotusta maksuihin on vaikea hakea. Yhteneväiset käytännöt maksujen alennuksesta pitäisi olla hv-alueilla ja erikoissairaanhoidossa. Hus alentaa takuueläkeläisten tai velkajärjestelyn perusteella maksut, mutta muutoin maksualennuksen hakeminen tehty mahdottomaksi.

Hammaslääkäriliitto vastustaa suun terveydenhuoltoon suunniteltua uutta erityistutkimusmaksua sekä siitä johtuvaa hyvinvointialueiden rahoituksen vähentämistä.

Ehdotettu erityistutkimusmaksua koskeva sääntely ei ole esityksessä riittävän selkeä. Maksun soveltamisalaa on kuvattu varsin yleisellä tasolla, eikä esityksestä käy yksiselitteisesti ilmi, mistä konkreettisista tutkimuksista tai toimenpiteistä maksu voitaisiin periä. Tämä jättää tulkinnanvaraa ja voi johtaa epäyhtenäisiin käytäntöihin. Käytännön toteutuksen näkökulmasta erityismaksun käyttöönotto lisäisi hallinnollista työtä. Maksun periminen edellyttää tarkkaa kirjaamista siitä, milloin ja mistä toimenpiteestä maksu olisi aiheellinen. Tämä lisää työkuormaa sekä hoitohenkilökunnalle että hallinnolliselle henkilöstölle. Lisäksi on huomioitava maksun vaikutukset asiakkaisiin. Erityistutkimusmaksu kohdistuisi myös taloudellisesti heikommassa asemassa oleviin henkilöihin ja lisäisi heidän taloudellista rasitettaan. Esityksessä ei ole tehty vaikuttavuusarviointia mitä vaikutuksia erityistutkimusmaksulla on kansalaisten tutkimuksiin hakeutumiseen tai sairauksien hoitoon. Tällaisilla vaikutuksilla voi olla merkittäviä seurauksia terveyden kannalta sekä pitkällä aikavälillä myös kustannusten kasvun näkökulmasta.

Takuusäätiön arvion mukaan erityistutkimusmaksua koskeva sääntely on teknisesti riittävän selkeää eikä siihen sisälly ongelmia ymmärrettävyyden kannalta. Sääntelyn toteutus ja tarkoituksenmukaisuus sen sijaan pitää sisällään tiettyjä ongelmia. Takuusäätiö kohtaa työssään jatkuvasti eri syistä taloudellisesti haavoittavassa tilanteessa olevia ihmisiä sekä ammattilaisia, jotka työskentelevät tällaisten henkilöiden auttamiseksi. Taloudellinen huono-osaisuus saattaa johtua tuloköyhyydestä tai yhtä lailla myös tilanteesta, jossa suuri osa kotitalouden käytettävissä olevista tuloista kuluu velkojen maksamiseen ja tämän vuoksi käytettävissä oleva taloudellinen liikkumavara on pieni. Kun tarkastellaan menojakaumaa esim. pääkaupunkiseudulla asuvan yksin asuvan keski-ikäisen henkilön laskennallisten minimibudjettien (Helsingin yliopisto 2025) näkökulmasta, vievät asumis-, ravinto- ja muut kiinteät välttämättömät kulut heidän kohtuulliseksi katsottavista menoistaan jo noin 85%. Tällöin muihin menoihin jää liikkumavaraa enää 15%. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. yllättävien sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen maksamiseksi ihmisten täytyy tinkiä lähinnä ravinnosta. Erityisen ongelmallisena Takuusäätiö pitää ehdotetun erityistutkimusmaksun käyttöönottoa juuri näiden ihmisten näkökulmasta, joiden taloudellinen liikkumavara on pieni. Monet heistä ovat samaan aikaan valitettavasti myös elämäntilanteessa, jossa he joutuvat käyttämään paljon erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Takuusäätiö toivoisikin esityksen osalta sen vaikutuksiin liittyvää erityisarviointia, juuri taloudellisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden osalta ja suhteessa heidän taloudelliseen asemaansa kokonaisuutena.

Ehdotettu sääntely on pääosin selkeä ja toteuttamiskelpoinen. Erityistutkimusten luettelon täydentäminen ilmaisulla ”muu vastaava merkittävää erityisosaamista ja tila- ja laiteinvestointeja vaativa erityistutkimus” on perusteltua, sillä diagnostiikka kehittyy jatkuvasti eikä lainsäädäntöön ole mahdollista laatia tyhjentävää luetteloa kaikista nykyisistä ja tulevista tutkimuksista. Ehdotus mahdollistaa sääntelyn ajantasaisuuden säilymisen myös uusien tutkimusmenetelmien käyttöönoton yhteydessä. Suun terveydenhuollon näkökulmasta on hyvä tarkennus, jonka mukaan maksu voidaan periä myös asiakasmaksuasetuksen 9 a §:ssä tarkoitetusta suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta. Terminologiaa olisi kuitenkin syytä selkeyttää. Perusteluissa käytetty ilmaus ”terveyskeskuksessa toteutettava suun ja leukojen erikoissairaanhoito” voi aiheuttaa tulkintaongelmia tilanteessa, jossa palveluiden järjestämistavat vaihtelevat hyvinvointialueittain. Selkeämpi ilmaus olisi esimerkiksi ”perusterveydenhuollon yksikössä toteutettava suun ja leukojen erikoissairaanhoito”. Lisäksi kohtaa, jossa todetaan, ettei maksuja saisi periä perusterveydenhuollon suun terveydenhuollosta asiakasmaksuasetuksen 9 §:n mukaisissa tilanteissa, voisi selkeyttää. Esimerkiksi seuraava muotoilu olisi yksiselitteisempi: ”Perusterveydenhuollon suun terveydenhuollon palveluista ei saisi periä erityistutkimusmaksua eikä leikkaus- ja toimenpidemaksua silloin, kun maksut määräytyvät asiakasmaksuasetuksen 9 §:n perusteella.

Tehy katsoo, että erityistutkimusmaksua koskeva sääntely jää osin epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Tämä voi vaikuttaa käytännön toteutuksen, jolloin ei ole täysin selvää, milloin maksua voidaan periä ja milloin ei. Erityisesti säännös, jonka mukaan maksu voidaan periä myös “muusta vastaavasta merkittävää erityisosaamista ja tila- ja laiteinvestointeja vaativasta tutkimuksesta”, jättää avoimeksi, mitä tutkimuksia maksun piiriin tosiasiassa kuuluu. Tämä lisää riskiä alueellisesti vaihteleviin tulkintoihin ja käytäntöihin. Lisäksi tämä heikentää samalla asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja lisää hallinnollista työmäärää hyvinvointialueilla. Tehy pitää huolestuttavana sitä, jos samasta hoitokokonaisuudesta tullaan perimään useita eri maksuja, asiakkaalle voi kertyä yllättävänkin suuri kokonaiskustannus, jota voi olla vaikea ennakoida etukäteen. Jos henkilö käy lääkärissä, jolle tehdään samalla magneettikuvaus, häneltä voidaan periä sekä käyntimaksu että erillinen erityistutkimusmaksu, jolloin hoidon kokonaiskustannus kasvaa ja muuttuu vaikeammin ennustettavaksi. Emme kannata tätä ja tällä voi olla iso vaikutus erityisesti pienituloisiin ja paljon palveluja tarvitseviin. Maksujen ennakoitavuutta tulee parantaa rajaamalla maksujen määrä yhteen hoitokokonaisuutta kohden, varmistamalla että asiakkaalle annetaan etukäteen selkeä tieto arvioiduista kustannuksista (esim. ajanvarauksen yhteydessä tai ennen tutkimusta) sekä laatimalla tarkat ja yhtenäiset valtakunnalliset ohjeet maksujen soveltamisesta. Tehy ei pidä maksun perimisen edellytyksiä kaikilta osin perusteltuina, koska ne lisäävät asiakasmaksurasitusta ja voivat heikentää palvelujen käyttöä. Maksujen kasautuminen ja ennakoitavuuden heikkeneminen voivat nostaa hoitoon hakeutumisen kynnystä erityisesti pienituloisilla ja paljon palveluja tarvitsevilla. Hoitoon hakeutumisen viivästyminen voi lisätä pitkällä aikavälillä raskaampien palvelujen tarvetta mikä nostaa samalla kustannuksia. Tämän vuoksi Tehy pitää tärkeänä, että sääntelyn tulee olla selkeää, yhtenäistä ja turvata kaikille ihmisille yhdenvertainen pääsy palveluihin.

Erityisesti pienituloisilla, joilla ei ole jatkuvaa oikeutta toimeentulotukeen, maksut jäävät usein maksamatta, koska ovat tuloihin nähden suuria. Lisäksi esim. Satakunnan hyvinvointialue on tehnyt kategorisen päätöksen, että maksuja ei alenneta. Maksut tulisi kattaa verotuloilla ainakin niiltä, joiden nettotulot kuukaudessa ovat alle takuueläkkeen määrän, kun asumistukea ei huomioda tulona.

Esityksen tavoitteena oleva asiakasmaksujärjestelmän kehittäminen ja julkisen talouden vahvistaminen ovat sinänsä hyväksyttäviä tavoitteita. Erityistutkimusmaksua koskeva sääntely vaikuttaa pääpiirteissään riittävän selkeältä, mutta jatkovalmistelussa olisi aiheellista arvioida, ovatko maksun soveltamisalan rajaukset kaikilta osin riittävän täsmällisiä ja ennakoitavia asiakkaan oikeusturvan näkökulmasta. Sääntelyn toteutettavuutta edistäisi, että lain perusteluissa tai asetustasolla täsmennettäisiin mahdollisimman konkreettisesti ne tutkimukset ja tutkimuskokonaisuudet, joihin maksua voidaan soveltaa. Näin voitaisiin vähentää hyvinvointialueiden välisiä tulkintaeroja ja vahvistaa asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua. Maksun perimisen edellytyksiä voidaan pitää lähtökohtaisesti perusteltuina silloin, kun kyse on tavanomaista vaativammista tai merkittäviä resursseja edellyttävistä tutkimuksista. Samalla on kuitenkin tärkeää seurata maksun vaikutuksia palvelujen käyttöön ja varmistaa, ettei maksu muodostu tosiasialliseksi esteeksi lääketieteellisesti tarpeellisiin tutkimuksiin hakeutumiselle.

Leikkaus- ja toimenpidemaksu on pienituloisille kohtuuttoman suuruinen. Hengitystuki ry ehdottaa, että pienituloisille lankeavien maksujen perimättä jättämisestä säädettäisiin automaatti esimerkiksi siten, että leikkausmaksu jätettäisiin perimättä takuueläkkeen varassa eläviltä.

Hyvinvointialue saisi periä leikkaus- ja toimenpidemaksun leikkauksesta tai toimenpiteestä, joka vaatii anestesiologista osaamista edellyttävää nukutusta tai puudutusta. Leikkaus- ja toimenpidemaksun saisi periä myös invasiivisen kardiologian tai toimenpideradiologian vaativasta toimenpiteestä. Maksun enimmäismäärästä säädettäisiin asiakasmaksuasetuksella. Leikkaus- ja toimenpidemaksu saisi olla enintään 257,20 euroa. Esitys selkiyttää yleisanestesiassa annettavan suun terveydenhuollon asemaa, koska vaatimus leikkaussaliolosuhteista on poistettu. Kannatettava muutos. Myös leikkaus- ja toimenpidemaksussa hoitojakson määritelmä vaatii tarkennusta. Perusteluissa on syytä tarkentaa hoitojakson määritelmää.

Invalidiliitto näkee uhkana sen, että tämä maksu koskisi myös alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu tuo lausunnossaan esille kansainvälistä tutkimusta siitä, että on harvinaista, että alle 18-vuotiaiden terveydenhuolto on maksullista. Suomi on myös sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti siihen, että se pyrkii varmistamaan jokaiselle lapselle oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoukseen tarkoitetuista palveluista. Ehdotetut uudet terveydenhuollon asiakasmaksut kohdistuvat sekä lapsen perheeseen, että suoraan ala - ikäisiin lapsiin. Nämä maksut voivat vaarantaa edellä mainitun oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta. Ehdotetut edellytykset siitä, missä tilanteissa maksun saisi periä eivät ole riittävästi perusteltuja, eikä niissä ole huomioitu fyysisesti tai muilla tavoin vammaisten ihmisten erityistarpeita ja niihin liittyen mahdollisuuksia tehdä kohtuullisia mukautuksia. Invalidiliitto muistuttaa myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksesta jonka 5 artiklan 2 kohta kieltää kaiken syrjinnän vammaisuuden perusteella ja 3 kohta velvoittaa toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen. Esimerkiksi vammasta johtuva syy : mikäli potilaan vamma tai vammauttava sairaus aiheuttavat useita eri toimenpiteitä leikkauksen yhteydessä, tai tarvetta jäädä leikkauksen tai muun toimenpiteen ja mahdollisen komplikaatioriskin vuoksi hoitopaikkaan seuraavaksi vuorokaudeksi, niistä ei saisi periä lisämaksua verrattuna vammattomaan henkilöön, jolle saman leikkauksen tai toimenpiteen teko ei aiheuta merkittävää komplikaatiovaaraa ja hänelle toimenpide voidaan toteuttaa päiväkirurgisesti eikä edellytä seurantaa hoitopaikassa. Invalidiliitto kannattaa Kehitysvammaisten Tukiliiton ehdotusta siitä, että STM antaisi hyvinvointialueille erityistä ohjausta kohtuullisten mukautusten toteuttamisesta terveydenhuollossa niin, että vammaiset henkilöt saavat yhdenvertaisesti terveydenhuollon palveluja ilman että he vamman aiheuttamien erityistarpeiden vuoksi joutuvat maksamaan terveydenhuollostaan enemmän kuin muu väestö.

Katson, että ehdotettu leikkaus- ja toimenpidemaksua koskeva sääntely on pääosin selkeää ja käytännössä toteutettavissa. On perusteltua, että nykyisin asetustasolla säädettyä päiväkirurgian maksua koskevaa sääntelyä siirretään lain tasolle osaksi laajempaa leikkaus- ja toimenpidemaksua. Ehdotetut maksun perimisen edellytykset ovat lähtökohtaisesti perusteltuja silloin, kun kyse on toimenpiteistä, jotka edellyttävät anestesiologista osaamista vaativaa nukutusta tai puudutusta taikka muuta vaativaa invasiivista toimenpidettä.

Monimuotoiset perheet kiittää, ettei leikkaus- ja toimenpidemaksu koske synnytyksestä johtuvia toimenpiteitä. Kehotamme kuitenkin harkitsemaan, voisiko pykälä kattaa myös raskauden: "...tarkoitetusta toimenpiteestä, jonka tarve johtuu lääketieteellisesti arvioiden *raskaudesta tai* synnytyksestä ja ilmenee viimeistään synnytyksen jälkitarkastuksessa." Erityisesti riskiraskauksissa, kuten monikkoraskauksissa, kertyy maksuja runsaasti. Kaksos-, kolmos- tai neloslapset ovat aina yllätys, joka kuormittaa perheitä taloudellisesti niin raskauden aikana kuin erityisesti sen jälkeen. Tämän vuoksi ainakin riskiraskauksiin liittyvä ei-riskiraskauteen nähden välttämätön seuranta, tutkimukset ja toimenpiteeti tulisi määrittää maksuttomiksi.

Sininauhaliiton näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely on lakiteknisesti ymmärrettävä. Sen sijaan esityksen vaikutusarviointi on puutteellinen, eikä uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun käyttöönottoa voida pitää riittävästi perusteltuna niiden ihmisten näkökulmasta, joiden toimeentulo on jo ennestään hyvin niukka ja jotka tarvitsevat paljon sosiaali- ja terveyspalveluja. Leikkaus- ja toimenpidemaksun vaikutuksia ei tule arvioida irrallaan yksittäisenä maksuna, vaan osana asiakkaan koko hoitopolkua. Hallituksen esityksen mukaan saman hoitokokonaisuuden aikana asiakkaalta voidaan periä myös muita asiakasmaksuja. Käytännössä asiakkaalle kertyy tutkimuksista, poliklinikkakäynneistä, toimenpiteistä, lääkityksestä, seurannasta ja matkustamisesta useita kustannuksia saman sairauden hoidon aikana. Näiden kustannusten kasautuvat vaikutukset kohdistuvat erityisesti pienituloisiin ja paljon palveluja tarvitseviin ihmisiin. Taloudellisessa tilanteessa, jossa hyvinvointialueisiin kohdistuu merkittäviä säästö- ja sopeuttamispaineita, on perusteltua arvioida myös sitä, miten mahdollisuus periä useita asiakasmaksuja saman hoitokokonaisuuden aikana vaikuttaa paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden tosiasialliseen mahdollisuuteen hakeutua hoitoon ja sitoutua hoitoprosessiin. SOSTEn selvityksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja päätyy jo nykyisin ulosottoon yli puoli miljoonaa vuodessa, ja korkeat asiakasmaksut voivat estää ihmisiä hakeutumasta tarvitsemiinsa palveluihin (SOSTE 2026). THL:n tutkimuksen mukaan asiakasmaksut kasaantuvat erityisesti paljon palveluja käyttäville asiakkaille, minkä vuoksi vaikutuksia tulee arvioida erityisesti heidän näkökulmastaan (THL 2018). THL on arvioinut myös, että asiakasmaksujen korotukset voivat vähentää erityisesti pienituloisten terveyspalvelujen käyttöä ja lisätä taloudellisia esteitä hoitoon hakeutumiselle (THL 2024). Näistä syistä vaikutusarvioissa tulisi tarkastella nykyistä perusteellisemmin myös maksujen vaikutuksia velkaantumiseen, ulosottoon sekä taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen työntekijät kohtaavat päivittäin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, joiden taloudellinen tilanne on jo nykyisellään niin heikko, että koko hoitoprosessiin liittyvistä kustannuksista selviytyminen on vaikeaa. Kun tutkimuksista, toimenpiteistä, lääkityksestä, seurantakäynneistä ja matkakuluista muodostuu samanaikaisesti useita kustannuksia, moni joutuu käytännössä valitsemaan tarvitsemansa hoidon ja muiden välttämättömien arjen menojen välillä. Tämä näkyy ihmisten terveydentilan heikkenemisenä, sairauksien pitkittymisenä, toimintakyvyn alenemisena ja tilanteiden monimutkaistumisena. Samalla myös mahdollisuudet kuntoutua ja osallistua työelämään heikkenevät. Sininauhaliitto pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan nykyistä perusteellisemmin uuden leikkaus- ja toimenpidemaksun yhteisvaikutuksia muiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen, lääkekustannusten, matkakulujen sekä muiden samanaikaisesti toteutettujen sosiaaliturvaa ja palvelujärjestelmää koskevien muutosten kanssa. Vaikutuksia tulee arvioida erityisesti paljon palveluja tarvitsevien, pienituloisten, työmarkkinoiden ulkopuolella olevien sekä muiden kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta.

Uusi leikkaus-ja toimenpidemaksua ei pidä' hyväksyä, koska nyt jo osastohoito ja poliklinikkamaksut ovat nousseet kohtuuttoman paljon. Taloudellisen tilanteen vuoksi monet jättävät hakeutumatta hoitoon. Esimerkiksi kroonisesti sairaat, jos eivät hoida perussairauksiaan, voivat joutua sitten ajan kanssa kalliiseen erikoissairaanhoitoon tai tehohoitoon. On lyhytnäköistä nostaa terveydenhoitomenoja.

Hammaslääkäriliitto vastustaa suun terveydenhuoltoon suunniteltua uutta leikkaus- ja toimenpidemaksua sekä siitä johtuvaa hyvinvointialueiden rahoituksen vähentämistä. Kannatettavaa on kuitenkin, että tässä yhteydessä sääntelyä selkeytettäisiin siltä osin, ettei toimenpidettä tarvitse tehdä leikkaussalissa. Lisäksi on myönteistä, että perusteluissa korostetaan näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin perustuvaa toimintaa sekä hyvinvointialueen vastuuta varmistaa, että leikkaus tai toimenpide tehdään laadukkaasti ja potilasturvallisesti asianmukaisissa tiloissa. Lisäksi kannatamme selkeytystä, jonka mukaan leikkaus- ja toimenpidemaksun edellytyksenä olevalla laajalla puudutuksella ja suonensisäisellä lääkityksellä tarkoitetaan anestesiologista osaamista edellyttävää nukutusta tai puudutusta.

Käyttäytymisvaikutusten osalta on todennäköistä, että maksun käyttöönotto vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Vaikka leikkaus- ja toimenpidetarpeet ovat usein lääkärin arvioon perustuvia, maksut voivat lisätä kynnystä hakeutua tutkimuksiin ja arvioihin riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä voi johtaa siihen, että kansalaiset lykkäävät hoitoon hakeutumista tai peruvat suunniteltuja toimenpiteitä taloudellisista syistä. Seurauksena voi olla sairauksien paheneminen, hoidon viivästyminen sekä pidemmällä aikavälillä suuremmat kustannukset terveydenhuollolle.

Sääntely on Takuusäätiön näkemyksen mukaan lakiteknisesti toteutettavissa, mutta maksun käyttöönottoa ei ole riittävästi arvioitu ja perusteltu taloudellisesti heikompiosaisten asiakkaiden maksukyvyn ja velkaantumisriskin näkökulmista. Leikkaus- ja toimenpidemaksu kohdistuu useimmiten välttämättömään terveydenhuoltoon, joten maksua ei voida arvioida irrallisena yksittäisenä maksuna, vaan osana sairauteen tai hoitokokonaisuuteen liittyvää kokonaiskulua. Keskeinen ongelma on siinä, että uusi maksu voi lisätä riskiä laskujen kasaantumisesta, perinnästä ja ulosotosta juuri niillä ihmisillä, joiden taloudellinen liikkumavara on vähäisin. Maksun perimisen edellytyksiä tulisi täsmentää niin, ettei maksua peritä, jos se vaarantaa asiakkaan tai hänen perheensä välttämättömän toimeentulon tai lisää ilmeistä velkaantumisriskiä. Jatkovalmistelussa tulee varmistaa kaksi suojamekanismia: maksun alentamisen tai perimättä jättämisen on oltava mahdollista myös tasasuuruisten maksujen kohdalla ja asiakkaalle on annettava selkeä tieto oikeudesta maksuhuojennukseen.

Sääntely on pääosin selkeä. On perusteltua, että leikkaus- ja toimenpidemaksu kohdistuu toimenpiteisiin, jotka vaativat anestesiologista osaamista edellyttävää nukutusta tai puudutusta, koska nämä aiheuttavat merkittäviä kustannuksia palvelujärjestelmälle. Suun terveydenhuollon osalta samat terminologiset huomiot koskevat myös tätä sääntelyä. Perusteluissa käytetty sana ”terveyskeskus” ei välttämättä vastaa nykyistä palvelurakennetta ja olisi syytä korvata käsitteellä ”perusterveydenhuollon yksikkö”. Huoltajan maksukatossa huollettavan lapsen asiakasmaksujen huomioiminen on suotavaa. Tämä on hyvä täsmennys: "Asetuksen 9 a §:ssä säädetään terveyskeskuksessa annetusta suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta perittävästä maksusta. Sen mukaan terveyskeskuksessa annetusta suun ja leukojen erikoissairaanhoidosta voidaan periä 9 §:ssä säädetyn maksun sijasta enintään poliklinikkamaksu tai päiväkirurgian maksu silloin kun tutkimuksen ja hoidon perusteena on: a) hampaiston, leukojen ja kasvojen kehityshäiriö, b) vaikea, toimintaa haittaava laaja-alainen synnynnäinen hampaistopuutos tai kehityshäiriö, c) pään ja leukojen alueen kiputila, d) kaulan ja pään alueen säteilytys tai sytostaattihoito taikka e) muun kuin hammassairauden takia välttämätön suun hoito." Asetuksella täsmennetään perusterveydenhuollon suun erikoishoidon yksikössä tehtävää suun infektiofokusten hoitoa/saneerausta. On hyvä maininta hammasteknisten kulujen ja erikoismateriaalien osalta, että ne voidaan lisäksi periä enintään todellisten kustannusten mukaisina.

Tehy katsoo, että ehdotettu leikkaus- ja toimenpidemaksua koskeva sääntely ei ole kaikilta osin riittävän selkeää eikä täysin ongelmatonta toteuttaa käytännössä. Tehy ei pidä maksun perimisen edellytyksiä kaikilta osin perusteltuina, koska maksujen päällekkäisyys voi johtaa tilanteisiin, joissa samasta hoitokokonaisuudesta peritään useita maksuja, mikä kasvattaa potilaalle muodostuvaa kokonaiskustannusta ja heikentää kustannusten ennakoitavuutta. Tästä voi kertyä asiakkaalle yllättävänkin suuri kokonaiskustannus, jota voi olla vaikea ennakoida etukäteen. Erityisen merkittävänä ongelmana Tehy pitää sitä, että maksua voitaisiin periä myös alle 18-vuotiailta. Vaikka tämä vastaisi osin nykykäytäntöä, lasten palvelujen maksuttomuutta tulisi pikemminkin vahvistaa kuin kaventaa. Tehy ei pidä perusteltuna sitä, että maksu kohdistuu asiakkaaseen tilanteissa, joissa toimenpiteen tarve perustuu lääketieteelliseen arvioon (ks. esityksen keskeiset ehdotukset s. 14–15), eikä asiakkaalla ole tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa palvelun tarpeeseen. Tehy katsoo, että maksun perimisen edellytyksiä tulisi täsmentää siten, että ne ovat yksiselitteisiä ja valtakunnallisesti yhdenmukaisia. Maksun kohdentumisen tulisi perustua selkeästi määriteltyihin toimenpideryhmiin ja olla potilaalle ennakoitavissa etukäteen. Lisäksi maksujen kasautumista samasta hoitokokonaisuudesta tulisi rajoittaa, esimerkiksi siten, että yhdestä hoitokokonaisuudesta peritään enintään yksi toimenpiteeseen liittyvä maksu. Asiakkaalle tulee myös varmistaa riittävä ennakkotieto hoidon kokonaiskustannuksista.

Maksut tulisi kattaa verotuloilla ainakin niiltä, joiden nettotulot kuukaudessa ovat alle takuueläkkeen määrän, kun asumistukea ei huomioda tulona.

Leikkaus- ja toimenpidemaksun sääntelyn nostamista lain tasolle voidaan pitää sääntelyn systematiikan ja oikeusvarmuuden kannalta perusteltuna. Ehdotettu sääntely vaikuttaa pääosin selkeältä ja käytännössä toteuttamiskelpoiselta. Jatkovalmistelussa olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että eri tyyppisten toimenpiteiden maksuluokittelu on riittävän yksiselitteinen. Tämä on tärkeää sekä asiakkaiden ennakoitavuuden että hyvinvointialueiden yhdenmukaisen soveltamiskäytännön kannalta. Päiväkirurgian nykyiseen maksuun verrattuna ehdotettu korotus lisää asiakkaiden maksuosuutta. Vaikutusten arvioinnissa olisi hyödyllistä tarkastella vielä tarkemmin korotuksen kohdentumista eri asiakasryhmiin sekä sen mahdollisia vaikutuksia palvelujen käyttöön. Maksun perimisen edellytyksiä voidaan kuitenkin pitää lähtökohtaisesti hyväksyttävinä silloin, kun maksu kohdistuu tosiasiallisesti merkittäviä hoitoresursseja edellyttäviin toimenpiteisiin.

Vainajan säilyttämisen kesto ei läheskään aina ole kuolinpesän jäsenten määriteltävissä. Kuolinpesän jäsenten tavoittaminen voi kestää, jäsenet voivat olla sairaita tai surun murtamia ja säilytysaikataulu siksi venyä. Tilanteet siis vaihtelevat ja maksu asettaa siten vainajan omaiset keskenään eriarvoiseen asemaan riippuen heidän kyvystään huolehtia hautauksen mahdollisimman nopeasta järjestämisestä. Hengitystuki ry ehdottaa sekä vainajan säilytysmaksuun että kuolintodistuksesta perittävään maksuun kohtuullisuusharkintaa esimerkiksi rikos- ja onnettomuustilanteissa sekä silloin, kun hautajaiset järjestää henkilö, joilla järjestäminen vie sairauden tai vamman takia tavanomaista enemmän aikaa. Lisäksi katsomme, että tavanomainen lääketieteellinen kuolinsyyn selvittäminen on jo pitkälti automatisoitunut potilastietojärjestelmien kehittymisen ansiosta, joten kuolintodistusmaksu ei esimerkiksi työmäärän takia ole läheskään aina perusteltu. Kohtuullisuusharkintaa tarvitaan myös esimerkiksi tilanteissa, joissa perhe on ollut kuolonkolarissa ja osa perheenjäsenistä joutunut pitkäksi ajaksi sairaalaan. Kohtuullisuusharkinta on syytä nostaa vähintään lakiehdotuksen perusteluihin. Sinänsä mahdollisen maksun periminen kuolinpesältä on järkevä ratkaisu.

Sääntely on selkeää. Ehdotuksessa hyvinvointialue saa jatkossa periä kuolinpesältä maksun vainajan lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä, laadittavasta kuolintodistuksesta ja hautausluvasta kokonaisuuden perusteella. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen on maksutonta. Vainajan säilyttämisestä perittävä maksu on mahdollista periä kuolinpesältä seuraavasta vuorokaudesta alkaen, kun hautauslupa on annettu. Maksu peritään niiltä päiviltä, kun vastuu vainajan säilyttämisestä on hyvinvointialueella. Hautausluvan antaminen täytyy tiedottaa nykyistä tarkemmin kuolinpesälle. Huomioiden arkipyhien ja viikonloppujen toimintamallit Hyvil esittää, että maksua alettaisiin periä vasta hautausluvan antamista seuraavasta arkipäivästä lukien. Perusteluissa on hyvä tarkentaa, että arkipäivällä tarkoitetaan maanantaista perjantaihin arkipäiviä. Vainajan säilyttämiseen liittyvät tilanteet vaihtelevat hyvinvointialueiden välillä tällä hetkellä. Osa hyvinvointialueista säilyttää vainajia melko pitkään liittyen omaisten käytäntöihin, osassa vainaja siirtyy hyvin nopeasti pois hyvinvointialueen vastuulta.

_

Katson, että ehdotettu kuolinpesältä perittäviä uusia maksuja koskeva sääntely on pääosin selkeää ja hallinnollisesti toteuttamiskelpoista. On perusteltua, että laissa säädetään nimenomaisesti mahdollisuudesta periä maksu kuolinpesältä lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä sekä vainajan säilyttämisestä, sillä nykytilassa oikeustila on osin epäselvä ja käytännöt vaihtelevat eri hyvinvointialueilla. Pidän lähtökohtaisesti perusteltuna sitä, että maksut kohdistetaan kuolinpesään eikä yksittäisiin omaisiin. Tämä vastaa perintöoikeudellista järjestelmää, jossa vainajan kuolemaan ja hautaamiseen liittyvät kustannukset kuuluvat ensisijaisesti kuolinpesän vastuulle. Lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä perittävää maksua voidaan pitää hyväksyttävänä, koska selvitystyö ja siihen liittyvien asiakirjojen laatiminen edellyttävät lääkärin työpanosta ja ovat luonteeltaan verrattavissa muihin todistus- ja lausuntotehtäviin, joista voidaan periä maksu.

Vaikka maksujen lisäystä ei voi kannattaa, sillä ne lisäävät perheen ja läheisten kuormitusta elämän suurimpien kriisien aikana, on esityksessä kannatettavaa ja tärkeää, että maksut eivät koske alle 18-vuotiaita ja kuolleena syntyviä. Lapsen menettämisen kuormitus on äärimmäisen suuri ja maksujen periminen olisi kohtuutonta perheille.

Vainajan säilyttämisestä perittävää maksua ei tule periä ajalta, jolloin viive johtuu viranomaisesta, hyvinvointialueen prosesseista, hautausluvan viivästymisestä tai muusta omaisista riippumattomasta syystä. Laskutuksen tulee kohdistua selkeästi kuolinpesään, ja ohjeistuksen on oltava ymmärrettävää, saavutettavaa ja omaisia kuormittamatonta.

Sininauhaliiton näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely on lakiteknisesti ymmärrettävä. Uusien kuolinpesältä perittävien maksujen käyttöönottoa ei kuitenkaan voida pitää riittävästi perusteltuna pienituloisten ja varattomien ihmisten sekä heidän läheistensä näkökulmasta. Hallituksen esityksen mukaan kuolinpesältä voitaisiin periä maksu lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä sekä vainajan säilyttämisestä. Esityksen mukaan maksun huojentamista koskeva sääntely soveltuisi kuolinpesältä perittäviin maksuihin huonosti, ja maksut olisivat suoraan ulosottokelpoisia. Sininauhaliitto pitää ongelmallisena, että myös kuolemaan liittyviä välttämättömiä kustannuksia lisätään tilanteessa, jossa monet ihmiset ja perheet elävät jo valmiiksi hyvin niukoilla tuloilla. Kaikkein pienituloisimmilla ihmisillä kuolinpesässä ei välttämättä ole varoja edes välttämättömiin hautaukseen liittyviin kustannuksiin. Tällöin uudet maksut eivät käytännössä kohdistu vain kuolinpesään hallinnollisena yksikkönä, vaan ne voivat lisätä läheisten taloudellista kuormitusta ja vaikeuttaa muutenkin raskasta elämäntilannetta ja lisätä taloudellista epävarmuutta tilanteessa, jossa läheiset vastaavat jo ennestään merkittävistä hautaukseen liittyvistä kustannuksista. Vaikutuksia arvioitaessa tulisi huomioida myös se, että hautaukseen liittyvät kustannukset ovat viime vuosina monin paikoin nousseet merkittävästi. Tämä lisää uusien kuolinpesältä perittävien maksujen suhteellista vaikutusta erityisesti pienituloisissa ja varattomissa kuolinpesissä. Sininauhaliitto pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan nykyistä perusteellisemmin, miten ehdotetut maksut vaikuttavat varattomiin kuolinpesiin, pienituloisiin omaisiin ja tilanteisiin, joissa vainajan läheisillä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vastata hautaukseen liittyvistä lisäkustannuksista. Esityksessä ei arvioida riittävästi sitä, miten uudet maksut vaikuttavat tilanteissa, joissa kuolinpesä on varaton tai sen varat eivät riitä kattamaan edes välttämättömiä hautauskustannuksia. Valtiontalouden sopeuttamistoimia ei tule toteuttaa siirtämällä kasvavaa kustannusvastuuta niille ihmisille ja perheille, joiden toimeentulo on jo valmiiksi kaikkein heikoin.

Vähävaraisten vainajien/kuolinpesien maksujen nosto ja perintä on jo nyt vaikeaa. Hv-alueet ovat tehneet hyvin vaikeaksi hakea esimerkiksi toimeentulotukea hautaukseen ja pesänselvittäjää kuolinpesälle. Mitään ylimääräistä hankaluutta ei pidä päättää.

Vaikutukset valtion talouteen ovat marginaaliset.

Kuolinpesiltä perittävät uudet maksut ovat ongelmallisia erityisesti varattomien ja vähävaraisten kuolinpesien sekä pienituloisten omaisten kannalta. Vaikka maksu muodollisesti kohdistuisikin kuolinpesään, voivat sen vaikutukset käytännössä lisätä läheisten taloudellista kuormitusta tilanteessa, jossa pesässä ei ole varoja edes välttämättömiin hautaus- ja pesänselvityskuluihin. Sääntelyn ja ohjeistuksen tulee olla selkeää niin, ettei omaisille synny virheellistä käsitystä henkilökohtaisesta maksuvelvollisuudesta kuolinpesän veloista. Takuusäätiön näkemyksen mukaan varattomien ja vähävaraisten kuolinpesien osalta tulee kirjata selkeät perusteet maksun perimättä jättämiselle, mikäli pesän varat eivät riitä välttämättömiin hautaus- ja pesänselvityskuluihin. Vainajan säilyttämisestä ei tule periä maksua ajalta, jolloin viive johtuu omaisista riippumattomasta syystä.

Ei huomautettavaa.

Tehy katsoo, että kuolinpesältä perittäviä maksuja koskeva sääntely ei ole riittävän selkeää eikä yksiselitteisesti toteutettavissa. Sääntely ei määrittele riittävän tarkasti, missä tilanteissa vainajan säilyttämisestä aiheutuvista kustannuksista vastataan, kuka maksun perii ja miltä ajalta maksu määräytyy. Tämä voi johtaa erilaisiin tulkintoihin hyvinvointialueilla, lisätä hallinnollista työtä sekä heikentää maksujen ennakoitavuutta. Esimerkiksi epäselväksi voi jäädä, kuka perii maksun ja miltä ajalta sitä peritään tilanteissa, joissa vainajaa säilytetään useassa eri paikassa ennen hautaamista. Tehy ei pidä maksujen perimisen edellytyksiä kaikilta osin perusteltuina. Maksujen kohdentaminen kuolinpesään tilanteissa, jotka liittyvät lakisääteisiin ja välttämättömiin toimenpiteisiin, kuten kuolemansyyn selvittämiseen ja vainajan säilyttämiseen, siirtää kustannusvastuuta omaisille ilman, että he voivat vaikuttaa toimenpiteiden tarpeeseen tai sisältöön. Tämä herättää huolta maksujen kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, erityisesti tilanteissa, joissa kuolinpesän varat ovat vähäiset. Tehy katsoo, että kuolinpesältä perittävien maksujen sääntely siirtää kustannusvastuuta omaisille tilanteissa, jotka liittyvät julkisen vallan järjestämiin, pakollisiin toimenpiteisiin. Näissä tilanteissa omaisilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa toimenpiteiden tarpeellisuuteen tai laajuuteen, mikä asettaa kyseenalaiseksi maksujen kohdentamisen oikeudenmukaisuuden. Kuolemansyyn selvittäminen on lainsäädäntöön perustuva velvoite ja vainajan säilyttäminen käytännössä välttämätön osa prosessia ennen hautaamista. Tästä huolimatta kustannukset kohdistetaan kuolinpesään, jolloin ne käytännössä vähentävät perillisten saamaa perintöä. Tehy pitää tärkeänä, että sääntelyn oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta arvioidaan tältä osin uudelleen. Erityisesti tulisi tarkastella, onko perusteltua kohdentaa kustannuksia tilanteissa, joissa kyse on lakisääteisistä ja välttämättömistä toimenpiteistä eikä asiakkaan valitsemasta palvelusta.

Kuolinpesältä perittäviä maksuja koskeva sääntely vaikuttaa lähtökohtaisesti selkeältä ja hallinnollisesti toteuttamiskelpoiselta. Maksujen kohdistaminen kuolinpesälle eikä yksittäisille omaisille tukee sääntelyn johdonmukaisuutta. Sääntelyn selkeyden kannalta olisi kuitenkin hyödyllistä täsmentää niitä tilanteita, joissa vainajan säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset johtuvat viranomaismenettelyistä tai muista kuolinpesästä riippumattomista syistä. Tällaisissa tilanteissa maksun perimisen perusteiden tulee olla asiakkaan näkökulmasta mahdollisimman selkeitä ja ennakoitavia. Lääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisestä ja vainajan säilyttämisestä aiheutuvien kustannusten osittainen kohdentaminen kuolinpesälle voidaan pitää hyväksyttävänä, mikäli maksujen taso säilyy kohtuullisena eikä johda kohtuuttomiin tilanteisiin.

Kuten vaikutusten arvioinnissakin todetaan, uudet maksut ja maksukorotukset tulevat vaikuttamaan hoitoon hakeutumiseen ja mitä todennäköisimmin lisäämään myöhempi kustannuksia hyvinvointialueilla terveysongelmien muuttuessa vaikeammiksi hoitoon sen kalleuden takia hakeutumatta jättämisen takia. Tämän kansalaisia tulotason vuoksi eriarvoistavan seikan vuoksi Hengitystuki ry pitääkin hyvänä, että esityksessä toivotaan perustuslakivaliokunnan kantaa. Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja perustuslain 19 § näkökulmasta on syytä huolellisesti tarkastaa, että esitys on asianmukainen.

Asiakasmaksujen muutoksia on valmisteilla useammassa erillisessä lainsäädäntöhankkeessa. Nyt lausunnolla olevan esityksen lisäksi muutoksia ehdotetaan sosiaalipalvelujen uudistamisen sekä vasta hyväksytyn HE 66/2026 yhteydessä. Näiden muutosten yhteisvaikutukset ovat asiakasmaksujen toimeenpanon kannalta haastavia. Vaikutusta hyvinvointialeuiden kokonaistalouteen on myös vaikea arvioida. Vaikutusarvioihin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi, Hyvilin mielestä rahoitusta ei tulisi etupainotteisesti leikata hyvinvointialueilta. Hyvinvointialueiden eroja sairastavuudessa ja palveluiden käytössä ja sitä mukaa esim. maksukaton muodostumisessa ei myöskään ole huomioitu. Tämä voi aiheuttaa hyvinvointialueiden kesken taloudellisten vaikutusten eriytymistä. Tietojärjestelmäkustannukset on nyt arvioitu epämääräisesti ja todennäköisesti alakanttiin. Esimerkiksi tietojärjestelmien kyvykkyys ei riitä esim. siihen, että saman hoitojakson aikana voidaan vain kerran laskuttaa erityistutkimus. Tämä aiheuttaa sekä tietojärjestelmäkustannuksia että merkittävää hallinnollista työtä. Tämä aiheuttaa suoran kustannuslisäyksen hyvinvointialueille.

Esitys ei kaikilta osin anna riittävää ja oikeaa kuvaa ehdotettujen uusien asiakasmaksujen käyttöönoton vaikutuksista. Invalidiliiton vaatimaa vammaisvaikutusten arviointia ei ole tehty, vaikka on tiedossa, että tukien leikkaukset ja asiakasmaksujen korotukset koettelevat erityisesti pitkäaikaissairaiden, iäkkäiden ja vammaisten ihmisten arjessa selviämistä. Todennäköistä on, että uudet terveydenhuollon asiakasmaksut entisestään nostavat fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten kynnystä hakeutua terveydenhoidon palveluiden piiriin korkeiden asiakasmaksujen vuoksi. Tästä voi seurata ihmisten terveydentilan ja hyvinvoinnin heikkenemistä, jonka korjaaminen on yhteiskunnalle kallista ja yksilölle inhimillisesti kuormittavaa. Invalidiliitto huomauttaa, että hallinnollisten vaikutusten arviointi esitysluonnoksessa on myös varsin suppeaa. Maksumuutokset nykyisissä ja ehdotetut uudet terveydenhuollon asiakasmaksut tulevat lisäämään niihin liittyvää kirjaamista, ohjeistusta, mikä voi näkyä hoitohenkilökunnan potilastyön osuuden vähenemisenä ja kirjaamisen lisääntymisenä. Valtaosa hyvinvointialueita on ulkoistanut asiakasmaksujen perinnän perintätoimistoille. Tämä lakiehdotus tulee lisäämään hyvinvointialueiden maksuja perintätoimistoille. Fyysisesti vammaiset ja toimintaesteiset henkilöt ovat usein pienituloisia, elävät takuueläkkeen ja hoitotuen varassa. Heillä ei välttämättä ole rahaa maksaa kaikkia yksilö- tai perhekohtaisesti syntyviä terveydenhuollon asiakasmaksuja. Tämä johtaa tarpeeseen hakea Kelalta perustoimeentulotukea. Vaikka perustoimeentulotuen käsittelyprosessi on automatisoitu, syntyy päätöksistä valittamisen kautta kuitenkin lisätarvetta kelan etuuskäsittelijöiden työhön. Terveydenhuollon asiakasmaksujen maksamatta jättämiset ovat merkittävästi lisääntyneet. (esim. SOSTE: n selvitykset osoittavat) Invalidiliitto arvelee niiden tämän lakiesityksen toteutuessa. entisestään lisääntyvän. Tämä tulee myös kuormittamaan avopalveluiden sosiaalihuoltoa, jonne potilaat hakeutuvat hakemaan ennaltaehkäisevää- tai korjaavaa toimeentulotukea ja sosiaalihuollon palveluita. Tämä samaan aikaan, kun sosiaalihuoltolakiesityksen mukaan sosiaalihuollosta ollaan merkittävästi vähentämässä sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien määriä.

Esityksessä tulisi vielä kartoittaa muita kuin synnytykseen liittyviä maksukuormituksia raskaana olevien osalta, erityisesti riskiraskauksien, jotta maksukuormitus ei aiheudu kohtuuttomaksi. Tässä kartoituksessa tulisi katsoa myös muita kuin terveydenhuollon maksuja, huomioiden, että perheet saattavat joutua monien terveydenhuollon maksujen lisäksi maksamaan tarvitsemistaan sosiaalihuollon palveluista, eikä kokonaisuutta ole lapsiperheellistyvien ja pienten lasten vanhempien osalta kartoitettu riittävästi maksuja lisätessä.

Vaikutusarviointi tunnistaa joitakin olennaisia riskejä, joita ei sinällään yritetä pienentää tai tuoda esiin niitä helpottavia seikkoja. Julkisen talouden vahvistaminen on sinänsä ymmärrettävä tavoite. Sen sijaan kansalaisten maksurasitteiden lisääminen terveydenhoidon toimenpiteistä, joiden tarpeeseen ei henkilö itse voi juurikaan vaikuttaa, herättää huolta. Asiakasmaksujen korottaminen ja uusien maksujen käyttöönotto saattavat kohdistua herkästi juuri niihin henkilöihin, joiden palvelutarve on suurin ja joiden toimintakyky on heikentynyt. Maksukorotukset kohdistuisivat lisäksi erityisesti ikääntyneisiin, kuten esityksessäkin todetaan. Esityksessä tulisi arvioida vahvemmin maksujen yhteisvaikutuksia. Hallituksen jo toteuttamat terveydenhuollon maksukorotukset ja valmisteilla olevat sosiaalihuollon asiakasmaksukorotukset kotihoidon ja yhteisöllisen palveluasumisen maksuihin kohdistuvat samoihin asiakasryhmiin, eli ikääntyneisiin henkilöihin, joista monet tarvitsevat runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu voi yhdessä muiden asiakasmaksujen, lääkekulujen, matkakulujen ja sosiaalipalvelumaksujen kanssa kasvattaa maksurasitusta kohtuuttomasti. Esimerkiksi muistisairautta sairastavilla henkilöillä voi olla samanaikaisesti terveydenhuollon maksuja, lääkekuluja, matkakuluja, kotihoidon maksuja, tukipalvelumaksuja sekä asiointiin liittyviä kustannuksia. Yksittäisen maksun korotus voi näyttää vielä kohtuulliselta, mutta kokonaisrasitus voi muodostua merkittäväksi. Erityistutkimusmaksun kertyminen maksukattoon on myönteistä, mutta ei riittävä suojakeino, kun maksukaton seuranta on edelleen asiakkaan vastuulla. Maksukaton seuranta tulisikin pystyä siirtämään viranomaislähtöiseksi ja toteuttaa digitalisaatiota hyödyntäen. Esityksessä liiallisen maksurasituksen suojakeinoiksi jäävät asiakkaan omaa maksukaton täyttymistä koskeva seuranta ja hakemus asiakasmaksun alentamiseksi tai poistamiseksi. Keinot eivät ole riittäviä henkilöille, joilla on alentunut kognitiivinen toimintakyky, eikä apua asioiden hoitamisessa. Muistisairaus voi heikentää kykyä hahmottaa asioita, kuten maksuja, seurata maksukaton täyttymistä, hakea maksuhuojennuksia, käyttää digitaalisia palveluja ja valvoa omia oikeuksia. Tarvitaan lisää aktiivista, saavutettavaa tiedottamista maksuhuojennuksista ja selkeät menettelyt maksun alentamiseksi tai perimättä jättämiseksi, myös niille, jotka eivät ole digitaalisen tiedon ja sähköisten asiointikanavien äärellä. Lisäksi vaikutusarvioinnissa tulisi arvioida tarkemmin, voivatko liian suuri maksurasitus viivästyttää sairauksien, mm. muistisairauden, diagnostiikkaa, hoidon seurantaa tai tutkimista. Viivästykset voivat heikentää toimintakykyä, lisätä läheisten kuormitusta ja kasvattaa raskaampien palvelujen tarvetta myöhemmin.

Sininauhaliiton näkemyksen mukaan esitysluonnos ei anna riittävää kuvaa ehdotettujen muutosten vaikutuksista kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Vaikutusarvioissa tarkastellaan pääasiassa yksittäisiä maksuja ja niiden taloudellisia vaikutuksia julkiselle taloudelle, mutta huomattavasti vähemmälle huomiolle jää se, miten muutokset vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin käyttää tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja sekä selviytyä arjessaan. Esityksessä ei arvioida riittävästi muutosten kasautuvia vaikutuksia. Uudet asiakasmaksut kohdistuvat samoihin ihmisiin, joihin viime vuosina ovat kohdistuneet myös sosiaaliturvaa, työllisyyspalveluja ja sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat muutokset. Pienituloisille ja paljon palveluja tarvitseville ihmisille vaikutukset eivät muodostu yksittäisestä maksusta vaan useiden samanaikaisten kustannusten kasautumisesta. Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen työntekijät kohtaavat päivittäin ihmisiä, jotka lykkäävät tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumista, jättävät lääkkeitä hankkimatta sekä tinkivät ravinnosta ja muista välttämättömistä menoista selviytyäkseen kasvavista kustannuksista. Taloudelliset esteet näkyvät terveydentilan heikkenemisenä, sairauksien pitkittymisenä, toimintakyvyn alenemisena sekä vaikeutena kuntoutua ja osallistua työelämään. Hoitoon hakeutumisen viivästyminen voi johtaa siihen, että sairaudet todetaan myöhemmin, hoidon tarve kasvaa ja sekä inhimilliset että yhteiskunnalliset kustannukset lisääntyvät. Näitä vaikutuksia esitysluonnoksessa ei arvioida riittävästi. Esityksessä jää vähälle huomiolle myös vaikutus velkaantumiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja päätyy jo nykyisin merkittäviä määriä ulosottoon (SOSTE 2026), eikä esityksessä arvioida riittävästi sitä, lisäävätkö uudet maksut entisestään pienituloisten ihmisten velkaantumista, ulosottoa ja niistä seuraavia ongelmia. Esityksessä tuodaan esiin asiakasmaksujen maksukatto sekä mahdollisuus maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Nämä keinot ovat tärkeitä pienituloisten asiakkaiden aseman turvaamisessa, mutta ne eivät yksin poista taloudellisia esteitä palvelujen käytölle. Maksukaton toteutuminen edellyttää asiakkaalta mahdollisuutta seurata maksujen kertymistä, ja maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen edellyttää, että asiakas tuntee oikeutensa ja hakee huojennusta. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla ihmisillä nämä edellytykset eivät aina täyty, minkä vuoksi vaikutusarvioinnissa olisi perusteltua tarkastella myös sitä, miten nämä suojamekanismit toteutuvat käytännössä. Sininauhaliitto katsoo, että vaikutusarvioita tulee täydentää erityisesti seuraavista näkökulmista: – maksujen yhteisvaikutukset suhteessa muihin sosiaaliturvaa ja palvelujärjestelmää koskeviin muutoksiin – vaikutukset tutkimuksiin hakeutumiseen, oikea-aikaisen hoidon toteutumiseen ja sairauksien varhaiseen tunnistamiseen – vaikutukset paljon palveluja tarvitsevien, pienituloisten ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ihmisten taloudelliseen tilanteeseen, toimintakykyyn ja kuntoutumiseen – vaikutukset velkaantumiseen, ulosottoon ja palvelujen käytön vähenemiseen – alueelliset erot maksujen kertymisessä ja maksuhuojennusten toteutumisessa. Vaikutusarvioita tulisi täydentää myös järjestöjen kokemustiedolla. Sininauhaliiton jäsenjärjestöt kohtaavat eri puolilla Suomea juuri niitä ihmisiä, joihin esityksen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin. Sininauhaliiton vuonna 2025 toteuttamien jäsenjärjestökyselyjen perusteella jäsenjärjestöjen työntekijät ovat havainneet ihmisten toimeentulon heikkenemistä, ruoka-avun tarpeen kasvua, palvelujen saavutettavuuden vaikeutumista sekä ongelmien aiempaa voimakkaampaa kasautumista. Nämä havainnot kuvaavat toimintaympäristöä, johon ehdotetut uudet asiakasmaksut kohdistuvat. Järjestöjen kokemustieto täydentää tutkimustietoa tuomalla näkyväksi vaikutuksia, jotka eivät vielä näy tilastoissa, mutta jotka näkyvät jo ihmisten arjessa, palvelujen tarpeessa ja alueellisina eroina palvelujen saavutettavuudessa. Samalla se auttaa ennakoimaan päätösten vaikutuksia ja tunnistamaan riskejä ennen kuin ne näkyvät kasvavana palvelutarpeena, velkaantumisena tai muina yhteiskunnallisina kustannuksina.

Ei.

Hammaslääkäriliitto vastustaa suun terveydenhuollon palveluista perittävien maksujen korottamista ja uusien maksujen käyttöönottoa. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on todennäköistä, että hyvinvointialueet nostavat asiakasmaksut enimmäismääriin, erityisesti kun alueiden rahoitusta vähennetään esitetyn uudistuksen seurauksena. Vaikka hyvinvointialueilla on mahdollisuus alentaa terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen tasoa tai jättää maksu perimättä, rahoituksen väheneminen ei tähän kannusta. Hallituksen esityksen mukaan esitetty maksujen kasvu kohdistuisi suhteellisesti enemmän pienituloisiin kotitalouksiin ja vanhempiin ikäryhmiin. Perusterveydenhuollossa suun terveydenhuollon asiakasmaksut ovat jo nykyisellään korkeat ja muodostavat monelle potilaalle esteen hoitoon hakeutumiselle. Hoidon viivästyminen lisää päivystyspalvelujen ja erikoissairaanhoidon tarvetta ja kasvattaa siten kokonaiskustannuksia. Mikäli asiakasmaksuista säädetään nyt ehdotetulla tavalla, niiden taloudellisia vaikutuksia tulee seurata systemaattisesti. Tutkimusten perusteella suun sairaudet ovat yleisimpiä alemmissa tuloluokissa, ja esitetty asiakasmaksujen korotus lisäisi eriarvoisuutta entisestään. Hoitamattomat suun sairaudet voivat edesauttaa muiden sairauksien puhkeamista ja etenemistä. Suun sairauksien oikea-aikaisen hoidon laiminlyönti taloudellisista syistä tulee lopulta yhteiskunnalle kalliimmaksi. Lisäksi on huomioitava, että suun terveydenhuollon palveluja ei juurikaan ole saatavilla työterveyshuollon kautta.

Esitysluonnos ja asetuksen perustelumuistio eivät anna kaikilta osin riittävän kattavaa kuvaa ehdotettujen muutosten vaikutuksista. Vaikutusarviointi jää useissa kohdin yleiselle tasolle, eikä siinä riittävästi tarkastella muutosten konkreettisia vaikutuksia eri väestöryhmien asemaan tai palvelujen käyttöön. Erityisesti asiakkaiden käyttäytymiseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on puutteellista. Asiakasmaksujen korottaminen tai uusien maksujen käyttöönotto todennäköisesti lisää kynnystä hakeutua hoitoon, erityisesti pienituloisten, paljon sairastavien sekä muuten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osalta. Esityksessä ei kuitenkaan riittävästi arvioida, missä määrin muutokset voivat johtaa hoidon viivästymiseen, hoitoon hakeutumatta jättämiseen tai keskeyttämiseen. Tällaisilla vaikutuksilla voi olla merkittäviä yksilötason terveysvaikutuksia sekä pidemmällä aikavälillä myös kustannuksia lisääviä vaikutuksia palvelujärjestelmälle. Lisäksi hallinnollisten vaikutusten arviointi on melko suppeaa. Uusien maksujen käyttöönotto ja nykyisten maksujen muutokset lisäävät käytännössä kirjaamisen, ohjeistuksen ja laskutuksen tarvetta, mikä kasvattaa hallinnollista työmäärää. Tätä kuormitusta ja siihen liittyviä kustannuksia ei ole esityksessä riittävästi avattu.

Takuusäätiön näkemyksen mukaan esitysluonnos ei anna riittävää kuvaa muutosten vaikutuksista taloudellisesti heikossa asemassa olevien, ylivelkaantuneiden, paljon palveluja tarvitsevien ja maksujen hallinnassa tukea tarvitsevien ihmisten näkökulmista. Vaikutusarviointi painottuu lähinnä julkistalouteen, jää ohueksi sen osalta, miten maksut vaikuttavat pienituloisten ihmisten arjen maksukykyyn, laskujen kasaantumiseen, perintään, ulosottoon ja palvelunsaantiin. Takuusäätiön työssä näkyy, että velkaongelmat syntyvät usein monen pienen ja välttämättömän menon kasautumisesta. Julkiset asiakasmaksut ovat tässä erityisen ongelmallisia, koska ne liittyvät palveluihin, joita ihminen tarvitsee usein juuri silloin, kun hänen toimintakykynsä, tulonsa tai asiointikykynsä ovat heikentyneet. Vaikutusarviointia tulee Takuusäätiön näkemyksen mukaan täydentää erityisesti siltä osin, miten uudet ja korotetut maksut vaikuttavat maksujen päätymiseen perintään ja ulosottoon, pienituloisten palvelutarpeen täyttämiseen, maksujen kasautumiseen muiden välttämättömien menojen kanssa sekä maksuhuojennusten toteutumiseen eri hyvinvointialueilla, haavoittavassa asemassa olevien ihmisten kohdalla. Takuusäätiö katsoo, että asiakasmaksujärjestelmän tulee toteutua siten, että se ei lisää taloudellista huono-osaisuutta ja ongelmavelkaantumista. On todellinen riski, että lyhyen aikavälin säästöt muuttuvat pienituloisten ongelmavelkaantumiseksi ja itse asiassa lisäävät myöhemmin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.

Vaikutusarvioinnit ovat osittain puutteellisia. Esityksessä arvioidaan maksukaton ylittävien henkilöiden osuuden kasvavan noin 1,2 prosenttiyksiköllä, jolloin maksukaton ylittäisi yhteensä noin 5,8 % asiakkaista. Tämän seurauksena hyvinvointialueille syntyy myös maksutuottomenetyksiä, joita ei lausunnonantajan näkemyksen mukaan ole arvioitu riittävän kattavasti.

Tehy katsoo, että esitysluonnos antaa pääpiirteissään melko hyvän kuvan muutosten taloudellisista vaikutuksista, mutta vaikutusarviointi jää osin puutteelliseksi erityisesti käytännön toteutuksen ja asiakkaiden näkökulmasta. Arvioissa korostuvat maksutulojen kasvu ja järjestelmätason vaikutukset, mutta epävarmuutta liittyy siihen, miten maksujen kasvu vaikuttaa palvelujen käyttöön, hoitoon hakeutumiseen ja käytäntöjen yhtenäisyyteen eri hyvinvointialueilla. Tehy pitää myönteisenä, että esityksessä tunnistetaan asiakasmaksujen vaikutukset palvelujen käyttöön, hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen sekä riski hoidon viivästymisestä. Vaikutusarviointi ei kuitenkaan riittävästi huomioi maksujen kasautumista yksittäisen hoitojakson aikana, hallinnollisen työn lisääntymistä eikä sääntelyn tulkinnanvaraisuuden riskiä. Lisäksi asiakkaiden mahdollisuudet ennakoida hoidon kokonaiskustannuksia sekä vaikutukset erityisesti pienituloisten ja paljon palveluja käyttävien asemaan jäävät osin vajaasti arvioiduiksi. Tehy pitää maksukattoa tärkeänä kohtuullisuutta turvaavana mekanismina ja myönteisenä sitä, että myös uudet maksut kerryttävät sitä, mutta katsoo sen suojavaikutuksen toteutuvan käytännössä vasta, kun merkittävä määrä maksuja on jo kertynyt. Tämä voi nostaa hoitoon hakeutumisen kynnystä, erityisesti pienituloisten ja paljon palveluja tarvitsevien kohdalla. Tehy pitää negatiivisena sitä tilannetta, että asiakasmaksuja on samanaikaisesti korotettu useissa muissakin sosiaali ja terveyspalveluissa, mikä lisää asiakkaiden kokonaisrasitusta. Tehy katsoo lisäksi, että vaikutusarvioissa ei riittävästi huomioida maksujen yhteisvaikutuksia, pitkän aikavälin vaikutuksia terveyseroihin eikä vaikutuksia henkilöstön työhön ja palvelujärjestelmän kuormitukseen. Asiakasmaksujen kasvu voi lisätä raskaampien palvelujen tarvetta pitkällä aikavälillä, jos hoitoon hakeutumista viivästetään, mikä heikentää uudistuksen kustannusvaikuttavuutta.

Esitysluonnoksessa on kuvattu ehdotusten taloudellisia vaikutuksia ja niiden merkitystä julkisen talouden tasapainottamisen näkökulmasta. Vaikutusarvioita olisi kuitenkin perusteltua täydentää erityisesti asiakkaiden asemaan kohdistuvien vaikutusten osalta. Jatkovalmistelussa olisi hyödyllistä tarkastella tarkemmin maksujen yhteisvaikutuksia eri väestöryhmiin, mukaan lukien paljon palveluja käyttävät henkilöt, pitkäaikaissairaat, pienituloiset sekä ikääntyneet henkilöt. Lisäksi olisi perusteltua arvioida mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia ja sitä, voivatko korotetut maksut vaikuttaa palveluihin hakeutumiseen tai hoidon viivästymiseen. Vaikutusarvioinnin täydentäminen vahvistaisi esityksen tietopohjaa ja tukisi sääntelyn vaikutusten kokonaisarviointia.

Esitän lausuntonani kohteliaimmin seuraavan. Lausuntoa ei ole laadittu lausuntopalvelussa esitettyjen kysymysten mukaisesti, koska kysymykset eivät kaikilta osin vastaa huomioitani. 2.1 Yleistä Totean aluksi, että oikeusasiamiehen tehtäviin ei kuulu hallituksen esitysten tarkoituksenmukaisuuden arvioiminen, vaan ensisijaisesti sen tarkasteleminen, miten ehdotettu sääntely sopii yhteen perustuslain ja siinä turvattujen perusoikeuksien kanssa. Ehdotettua sääntelyä on ensisijaisesti arvioitava perustuslain 19 §:n välttämätöntä huolenpitoa ja riittäviä terveyspalveluita koskevan sääntelyn kannalta. Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvattu oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on osa sosiaalisten perusoikeuksien kokonaisuutta, johon kuuluvat perustuslain 19 §:n 1 momentissa jokaiselle subjektiivisena oikeutena turvattu oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon samoin kuin perustuslain 19 §:n 2 momentissa jokaiselle taattu oikeus perustoimeentulon turvaan muun ohella sairauden ja työkyvyttömyyden aikana sekä lapsen syntymän perusteella. Perustuslain 19 §:n säännöksellä on yhteys useisiin muihinkin perusoikeussäännöksiin. Säännös turvaa viime kädessä perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta elämään (ks. PeVL 26/2017 vp, s. 32 ja PeVL 65/2014 vp, s. 4/II). Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että perustuslain 19 §:n 3 momenttiin kiinnittyvät sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät asiakasmaksut eivät suuruudellaan saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin (ks. PeVL 8/1999 vp, s. 2/I ja PeVL 39/1996 vp, s. 2/I) ja PeVL 10/2009 vp). Perustuslakivaliokunta on todennut, että asiakasmaksut eivät saa johtaa siihen, että niitä tarvitsevat joutuvat turvautumaan perustuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuun viimesijaiseen toimeentuloturvaan (PeVL 10/2009 vp ja PeVL 21/2016 vp). Asiakasmaksujen alentamisen tai perimättä jättämisen tulee olla ensisijaista suhteessa toimeentulotukeen, joka on luonteeltaan viimesijainen ja väliaikainen taloudellinen tuki. 2.2 Asiakasmaksujen taso Esitysluonnoksessa esitetään säädettäväksi uusia asiakasmaksuja sekä asiakasmaksujen määrien korottamista. Pidän uusia maksuja ja maksujen korotuksia kokonaisuutena arvioiden asiakkaiden kannalta huomattavan suurina. Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut kohdistuvat erityisesti pitkäaikaissairaisiin, paljon palveluita käyttäviin sekä pienituloisiin henkilöihin. Esitysluonnoksen mukaan maksuihin tehtävien muutosten arvioidaan kohdistuvan erityisesti ikääntyneisiin ja niihin vammaisiin henkilöihin, jotka tarvitsevat paljon julkisia terveyspalveluita sekä enemmän naisiin kuin miehiin. Maksujen kasvu olisi yleisempää pienituloisilla kotitalouksilla. Yleisesti terveyspalveluiden tarve on suurempi työvoiman ulkopuolella kuin työntekijöillä, jotka ovat myös yleisesti työterveyspalveluiden piirissä. Nähdäkseni esitetyt muutokset voivat toteutuessaan johtaa siihen, että hoitoon ei hakeuduta potilaan tarpeen mukaisesti, tai että hoitoon hakeudutaan viiveellä. Tämä voi johtaa ainakin erikoissairaanhoidon tarpeen lisääntymiseen ja terveyserojen kasvuun. Katson, että ehdotetut asiakasmaksut suuruudellaan ovat siirtämässä palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin ja vaarantavat siten riittävien terveyspalvelujen saatavuuden oikea-aikaisesti. Pidän siksi ehdotuksia perustuslain 22 §:ssä asetetun perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuden kannalta ongelmallisina. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu viime vuosina useamman kerran ja merkittävästi. Vuoden 2025 alusta voimaan tulleella asiakasmaksu asetuksen muutoksella (543/2024) perusterveydenhuollon maksuja korotettiin pääsääntöisesti 22,5 prosentilla ja erikoissairaanhoidon maksuja 45 prosentilla. Lisäksi muillakin lainsäädäntömuutoksilla on maksuja korottavia vaikutuksia (1096/2025 ja HE 66/2026 vp). Asiakasmaksujen korotukset ovat tapahtuneet useammassa otteessa ilman, että maksuihin ja asiakkaiden maksukykyyn vaikuttavien muutosten kokonaisvaikutuksia on arvioitu. Mielestäni tässäkin vaiheessa tulee huomioida paremmin jo aiemmin tehtyjen asiakasmaksujen korotusten vaikutukset sekä lisäksi palvelujen käyttäjien sosiaaliturvaan ja maksukykyyn kohdistuneet muut muutokset ja muutosten yhteisvaikutukset. Arvioinnin yhteydessä tulee varmistaa, etteivät muutosten kumulatiiviset vaikutukset muodostu kohtuuttomiksi. Erityisesti tulisi arvioida, millä tavoin esitettyjen muutosten yhteisvaikutukset kohdistuvat heikoimmassa asemassa oleviin henkilöihin ja perheisiin. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on pitänyt tärkeänä sitä, että asiakasmaksulain ja -asetuksen muutosten kokonaisvaikutukset arvioidaan ja että asiakasmaksujen korottamisen vaikutuksia seurataan valtioneuvoston toimesta (StVM 9/2026 vp ja StVL 10/2026 vp). Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on jo aiemmin saatu tietoja siitä, että potilaat ovat peruneet vastaanottoaikoja liian suuriksi kokemiensa asiakasmaksujen vuoksi. Laillisuusvalvonnassa on myös havaittu, että terveydenhuollon asiakasmaksut aiheuttavat vaikeuksia erityisesti pienituloisille ja paljon palveluita käyttäville asiakkaille. Erityisesti ikääntyneiden osalta on havaittavissa, että maksamattomia asiakasmaksuja kertyy perintään yhä enenevissä määrin. Laillisuusvalvonnassa on myös havaittu viitteitä siitä, että hyvinvointialueiden rahoituksen kiristyminen on aiheuttanut asiakasmaksujen alentamista tai perimättä jättämistä koskevien käytäntöjen tiukentumista. Pidän näitä tietoja erittäin huolestuttavina. Vuonna 2025 ulosottoon päätyi koko maassa noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Suurin osa ulosottoon menneistä asiakasmaksuista on peräisin sosiaali- ja terveyspalveluista. Määrä on yli kaksinkertainen 2010-luvun alkuvuosiin verrattuna . Vuonna 2024 joka kolmas terveyspalveluja käyttänyt koki, että liian korkeat maksut vaikeuttivat terveyspalveluiden saamista. Korkeat asiakasmaksut hankaloittivat palvelujen saamista erityisesti eläkeikäisillä. Yli 40 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä terveyspalveluja käyttäneistä koki korkeiden asiakasmaksujen haitanneen palvelujen saamista . Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on arvioinut vuosien 2024–2025 sosiaaliturvaleikkausten lisäävän toimeentulotukea saavien henkilöiden määrää noin 30 000:lla. Pienituloisten määrän arvioitiin kasvavan noin 110 000 ihmisellä, joista alaikäisiä on 27 000 . 2.3 Asiakkaan suojaamisen mekanismit Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut kohdistuvat erityisesti pitkäaikaissairaisiin, paljon palveluita käyttäviin sekä pienituloisiin henkilöihin. Esitysluonnoksessa tuodaan asiakasta suojaavina tekijöinä esille asiakasmaksulainsäädäntöön sisältyvä maksukatto sekä hyvinvointialueen velvollisuus tai mahdollisuus alentaa maksuja tai jättää ne perimättä. Lisäksi todetaan mahdollisuus hakea toimeentulotukea. Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on havaittu, että laissa turvattu mahdollisuus saada päätös maksujen perimättä jättämisestä tai alentamisesta ja niihin liittyvät menettelytavat eivät ole asiakkaiden keskuudessa hyvin tiedossa eikä neuvonta ole aina riittävää. Toimintatavat hyvinvointialueilla ovat vaihtelevia, eikä terveydenhuollon tasamaksujen huojentaminen ole kaikilla hyvinvointialueilla käytössä. Maksukaton täyttymisen seuraaminen on vaikeaa erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille, kuten vanhuksille. Osa hyvinvointialueista seuraa oma-aloitteisesti maksukaton täyttymistä asiakkaan puolesta ja osa taas ei. Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on pidetty tarpeellisena kehittää asiakasta suojaavia mekanismeja velkaantumisen ehkäisemiseksi ja palvelujen piiriin pääsyn turvaamiseksi. Kuten edeltäjäni apulaisoikeusasiamies Sakslin on jo aiemmin katsonut, pidän välttämättömänä, että asiakasmaksujen maksukaton seurantavastuu siirretään asiakkaalta viranomaiselle. Eduskunta edellytti jo vuonna 2020, että valtioneuvosto ryhtyy selvittämään asiakasmaksujen maksukaton seurantavastuun siirtämistä asiakkaalta viranomaiselle (EV 197/2020 vp). Pidän ongelmallisena, että asiakasmaksulainsäädännön muutokset eivät ole tältä osin edenneet, eikä tässäkään yhteydessä esitetä kyseisiä muutoksia. Joka tapauksessa asiakkaiden tietoisuutta maksujen perimättä jättämisestä tai alentamisen mahdollisuudesta sekä maksukaton seurannasta on tarpeellista edelleen lisätä. 2.4 Erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) 5 §:n mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Tämä oikeus on välittömässä yhteydessä potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Riittävien tietojen saaminen on olennaista, jotta potilas voi harkita eri vaihtoehtoja ja tehdä ratkaisunsa käytettävissä olevien hoitovaihtoehtojen välillä. Asiakasmaksulain 11 §:n 4 momentin mukaan hyvinvointialueen on annettava asiakkaalle tietoa mahdollisuudesta maksun alentamiseen ja perimättä jättämiseen mahdollisuuksien mukaan ennen ensimmäistä palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä. Potilaslain 6 §:n 1 momentin mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Edellä esitetyn perusteella potilaalle tulee antaa riittävä selvitys hoidosta, hoitovaihtoehdoista ja myös palveluista perittävistä maksuista (ks. esim. EOAK/6040/2023). Hoidon toteuttamiseen liittyvien erillisten tutkimus- tai toimenpidemaksujen vuoksi pidän mahdollisena, että potilaat voivat itsemääräämisoikeuttaan käyttäessään päätyä kustannussyistä välttämään tiettyjä tutkimuksia tai toimenpiteitä. Näin ollen he voivat päätyä hoitoon, joka ei ole lääketieteellisesti arvioiden tehokkain ja paras mahdollinen. Tämä voi heikentää hoidon laatua ja vaikuttavuutta sekä aiheuttaa hoidon eriarvioistumista potilaiden maksukyvyn perusteella. Pidän tätä riittävien terveyspalveluiden ja hyvän hoidon toteutumisen kannalta ongelmallisena. 2.5 Vainajan säilyttämisestä perittävä maksu Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on ratkaisussaan 23.3.2026 (EOAK/2342/2024) arvioinut muun muassa vainajien käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyviä menettelyitä. Apulaisoikeusasiamies Sakslin totesi, että keskimääräinen aika kuolemasta arkkuhautaukseen on pidentynyt merkittävästi viime vuosina. Aika voi olla jopa kuukausia. Syiksi ajan pidentymiselle on esitetty ainakin seuraavia seikkoja: ­ kuolemien määrän kasvu ­ omaisten toiveet toimituksen ajankohdasta ­ seurakuntien mahdollisuudet toimitusten järjestämiseen ­ krematorioiden ruuhkautuminen ­ ruuhkapiikit kuolemantapauksissa, mm. influenssakaudet ja liukkaat kelit ­ hautausluvan viipyminen ­ lähiomaisten puute tai omaisten haluttomuus hautausjärjestelyiden hoitamiseen Apulaisoikeusasiamies Sakslin korosti, että vainajan arvokkaaseen kohteluun kuuluu se, että hautaus tai tuhkaus toteutetaan lainsäädännöstä ilmenevällä tavalla ilman aiheetonta viivästystä. Mitä pitempään aikaa kuluu, sitä kauemmaksi etäännytään vainajan arvokkaan kohtelun toteutumisesta. Hän piti yli kuukauden tai jopa kuukausien aikaa kuolemasta hautaamiseen tai tuhkaamiseen pitkänä, eikä pitänyt hyväksyttävää, jos ajan kuluminen johtuu julkisen vallan vastuulla olevan tehtävän hoitamisen viivästymisestä. Esitysluonnoksen mukaan hyvinvointialue saisi periä kuolinpesältä maksun vainajan säilyttämisestä. Maksun saisi periä sitä vuorokautta, jolloin kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetty hautauslupa on annettu, seuraavasta vuorokaudesta alkaen siihen vuorokauteen saakka, jolloin vainajan säilyttäminen hyvinvointialueella päättyy. Maksun saisi periä vain siltä ajalta, kun vainaja on hyvinvointialueen säilytettävänä. Esitetty vainajien säilyttämisestä perittävä maksu voi lyhentää säilytysaikoja. Pidän tätä vainajan arvokkaan kohtelun kannalta myönteisenä. Edellä esitettyyn viitaten totean, että hautaus tai tuhkaus voi hautausluvan jälkeen viivästyä myös syystä, joka ei johdu vainajan omaisista. Näin voi olla esimerkiksi, jos krematoriot ovat ruuhkautuneet tai jos seurakunnat eivät pysty järjestämään hautauksia kohtuullisessa ajassa. En pidä asianmukaisena, että kuolinpesä asetetaan maksuvelvolliseksi vainajan säilyttämisestä siltä osin kuin kyse on muun tahon vastuulla olevan tehtävän hoitamisen viivästymisestä. 2.6 Vaikutukset lapsiin Huomioni kiinnittyy siihen, että esitysluonnoksen lapsivaikutusten arviointia koskeva jakso on varsin suppea. Esitysluonnoksen mukaan maksumuutokset koskettaisivat vain harvoin alle 18-vuotiaita, sillä monet terveydenhuollon palvelut ovat maksuttomia alaikäisille. Lisäksi alle 18-vuotiaalta perityt maksut voidaan ottaa huomioon maksukatossa yhdessä huoltajan maksujen kanssa, minkä katsotaan osaltaan edistävän maksukaton suojaavaa vaikutusta lapsiperheissä. Esitysluonnoksessa ei kuitenkaan arvioida lainkaan ehdotetun sääntelyn välillisiä ja kumulatiivisia vaikutuksia lapsiin. Pidän puutetta merkittävänä. Viittaan välillisillä ja kumulatiivisilla vaikutuksilla niihin lapsiperheisiin kohdistuviin yhteisvaikutuksiin, jotka ovat seurausta jo tehdyistä, aikuisiin kohdistuvista sosiaaliturvan leikkauksista (esimerkiksi asumistuki ja työttömyysturva), kiristyksistä (indeksijäädytykset, toimeentulotuki) sekä aikaisemmista maksukorotuksista. Edellä kohdassa 2.2 mainitussa THL:n laskelmassa on arvioitu, että kuluvalla hallituskaudella tehtyjen sosiaaliturvan leikkausten seurauksena 27 000 lasta tippuisi pienituloisuusrajan alle. Perusturvan riittävyyttä koskevan THL:n raportin mukaan perusturvan taso on sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten yhteisvaikutusten vuoksi heikentynyt erityisesti lapsiperheissä, ja perheiden tulot riittävät entistä huonommin kattamaan jokapäiväisen elämän välttämättömiä menoja. Pidän aiheellisena, että jatkovalmistelussa arvioidaan nyt ehdotettavan muutoksen kokonaisvaikutuksia myös perheiden taloudelliseen tilanteeseen vaikuttavien, jo tehtyjen muutosten valossa. 2.7 Muita huomiota esitysluonnoksen perusteluista Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli jo vuonna 2020 todennut, että asiakasmaksut olivat Suomessa kansainvälisesti verraten korkeat . Mielestäni esitysluonnoksessa olisi ollut aiheellista esittää kansainväliseen vertailuun perustuvaa tietoa Suomessa perittävien asiakasmaksujen suuruusluokasta ja niiden aiheuttamasta maksurasituksesta suhteessa muihin maihin. Viimeaikaisten terveydenhuollon asiakasmaksujen korotusten yhteydessä tällaista vertailua ei ole esitetty. Mielestäni esitysluonnoksessa tulisi tuoda esille myös Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten tai niiden valvontaelinten kannanottojen sisältö ja merkitys asiassa (mm. YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea, TSS-komitea).

Etelä-Savon hyvinvointialue ei kannata terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevaa esitystä. Terveydenhuollon maksut ovat nousseet merkittävästi viime vuosina. Asetus, joka mahdollistaisi korkeampien asiakasmaksujen perimisen, johtaisi asiakasmaksujen nostoon hyvinvointialueilla, kun samalla hyvinvointialueiden rahoitusta leikataan. Korkeammat asiakasmaksut voivat vaarantaa asukkaiden toimeentuloa tai siirtää painetta sosiaalihuollon palveluihin ja toisaalta voivat viivästyttää hoitoon hakeutumista oikea-aikaisesti ja siten tosiasiallisesti lisätä terveydenhuollon kustannuksia. Jo nyt luottotappiot ja maksuhäiriöt ovat lisääntyneet hyvinvointialueilla, ja edelleen asiakasmaksujen nosto todennäköisesti lisäisi näitä taloudellisia haasteita. Jos esitys viedään asetukseksi, tulisi kuitenkin uudelleen arvioida hyvinvointialueiden kustannusten leikkaus, kun tosiasiallisesti tulot eivät kasva asiakasmaksujen noston suhteessa huomioiden mm. terveydenhuollon maksukatto, luottotappiot tai asiakasmaksujen huojentaminen.

Helsingin hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että ehdotus tuottanee lisää asiakasmaksuja koskevia valitusasioita hallinto-oikeuteen. Asiat saattavat muodostua myös tavanomaista mutkikkaimmiksi, kun esimerkiksi kuolinpesät ryhtyvät muutoksenhakuun. Vaikka asioiden taloudellinen intressi on usein varsin pieni verrattuna siihen kustannukseen, mitä tuomioistuinkäsittely maksaa, ei perustuslakiin nojaavaa valitusoikeutta ole kuitenkaan mahdollista säännönmukaisen muutoksenhaun osalta rajata. Näin ollen on varauduttava siihen, että myös tämä muutosehdotus lisää hallinto-oikeuksien ennestäänkin hyvin suurta työmäärää.

Maksujen yhteisvaikutuksia tulee arvioida ja huomioida esitystä tarkemmin. Maksujen korotukset ja uudet maksut ovat terveydenhuollon maksukatonkin kanssa pienituloisille kohtuuttomia esimerkiksi tilanteessa, jossa erityistutkimukset ja niitä seuraava leikkaus tapahtuvat nopeasti ja laskut tulevat samanaikaisesti. Pienituloisella, esimerkiksi vammaisella henkilöllä, ei ole kyseisiä summia yllättäviä terveysmenoja varten ennen maksukaton täyttymistä eikä sairaana tai toipilaana jaksamista hakea esimerkiksi toimeentulotukea tai perittävien maksujen kohtuullistamista. Ehdotukset eivät siten riittävästi huomioi maksujen tällaisissa tilanteissa aiheuttamia katastrofaalisia kustannuksia ja niiden eriarvoista kohdentumista.

Asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat vahvasti monisairaisiin ja ikääntyneisiin kansalaisiin. Maksukaton seuranta on henkilön itsensä vastuulla ja maksukatto puolestaan täyttyy usein ikääntyneillä tai haavoittuvassa ryhmässä olevilla henkilöillä. Haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä oma kyky seurata maksukaton seuraamista on vähäisempi. Monilla toimenpidevaltaisilla erikoisaloilla jo lyhyenkin sairaalajakson aikana maksukatto tulee täyttymään. Maksukaton täyttymisen vaikutukset mikrosimulaation perusteella vaikuttavat pieniltä. Myös suun terveydenhuollon maksut huomioidaan maksukatossa, mitä mikrosimulaatioaineistossa ei ilmeisesti ole huomioitu. Hyvinvointialueilta ollaan leikkaamassa arvioitu rahasumma, missä ei ole riittävästi huomioitu maksukaton sekä hyvinvointialueille kohdistuvien luottotappioiden määrää. Lisäksi maksukattojen kertymiseen vaikuttaa hyvinvointialueen väestön ikä- ja sairastavuusprofiili, jolloin maksukattojen täyttymisen vaikutukset todennäköisesti kohdentuvat eri hyvinvointialueisiin erilaisella painoarvolla. Hyvil esittää myös, että maksujen kohdentumisen sosiaalista oikeudenmukaisuutta tulisi arvioida uudelleen.

Invalidiliitto muistuttaa, että vamma ja sairaus ovat sinänsä eri asioita, mutta pitkäaikaissairaus voi myös vammauttaa. Harvinaissairaiden kohdalla diagnoosin saamine viivästyy usein ja oikean diagnoosin selvittäminen voi edellyttää useita lääkärikäyntejä. Esitetyt asiakasmaksujen korotukset kasvattaisivat entisestään terveydenhuollon maksurasitusta. Ihmiset ovat alueellisesti eriarvoisessa asemassa perusterveydenhuollon kustannusten suhteen, koska kaikilla alueilla ei peritä terveyskeskusmaksua ja lakiehdotuksessa puolestaan ollaan kasvattamassa asetuksella terveyskeskusmaksuja 20 %: a. Aiemmissa sote- asiakasmaksujen korottamiseen liittyvissä lausunnoissaan Invalidiliitto on tuonut esille, että moni fyysisesti vammainen ja toimintaesteinen ihminen on pienituloinen. Sote-asiakasmaksujen korotukset ovat erityisesti lisänneet lapsiperheiden ja vammaisten ihmisten köyhyyttä. Tämä lakiehdotus lisää sitä entisestään. Nyt jo osa ei hakeudu perus- tai erikoissairaanhoitoon, sillä korotetut asiakasmaksut voivat asettaa heidät vaikeiden valintojen eteen: maksetaanko terveydenhuollon hoitomaksu, ostetaanko ruokaa ja lääkkeitä? Invalidiliitto on saanut tietoonsa, että useat hyvinvointialueet eivät noudata lakia, jossa terveydenhuollon asiakasmaksun alentamien tai poistaminen ovat ensisijaisia verrattuna toimeentulotuen hakemiseen. Laskut terveydenhuollosta, esimerkiksi sairaalahoidosta tulevat nopeasti, usein silloin, kun hoito on vielä käynnissä ja vammaisen henkilön toimintakyky ja jaksaminen on alentunut. Maksuja ei kyetä maksamaan ajallaan, eikä suuria summia kerralla. Tämä lisää toimeentulotuen hakijoiden määrää ja maksamattomista terveydenhuollon asiakasmaksuista johtuvia maksuhäiriömerkintöjä ja luottokelpoisuuden menettämistä. Invalidiliitto katsoo, että sote –asiakasmaksujen siirtäminen yksityisten perintäyhtiöiden hoidettavaksi tulisi laissa kieltää. Nämä asiakasmaksut ovat muutenkin suoraan ulosottokelpoisia eikä niistä tarvitse hakea tuomioistuimesta maksutuomiota. Perintäyhtiöiden käyttäminen lisää tarpeettomasti pienituloisten maksurasitusta. Taloudellisten vaikeuksien lisääntyminen aiheuttaa stressiä, lisää ahdistuneisuutta, mielenterveyden heikentymistä, lisää tarvetta sosiaalihuollon ja esimerkiksi diakoniatyön tukeen. Terveydenhuollon maksujen ja perintätoimistojen jatkuvasti kasvavien korkojen vuoksi voi olla alku jatkuvan taloudellisen ahdingon kierteeseen, jota voi olla hyvin vaikea katkaista. Luottokelpoisuuden menettäminen vaikeuttaa asunnon, vakuutusten, matkapuhelinliittymän saamista (Saarela et.al 2020). Korotukset terveydenhoidon maksuihin voivat vähentää palveluihin hakeutumista. Sosiaalipalveluissa ja vammaispalveluissa on pula koulutetuista sosiaalityöntekijöistä. Palveluiden saamisen kriteerien tiukentunut tulkinta ja palvelupäätösten pidentynyt odotusaika lisäävät palveluita tarvitsevien ahdinkoa, jopa putoamista järjestelmien ulkopuolelle (Krokfors 2025). Invalidiliiton uusimpaan osallisuusbarometriin 2025 vastanneiden vastaukset kertoivat toimeentulon haasteista. Toimeentulovaikeudet olivat vastaajajoukossa yleisempiä kuin koko väestössä. THL:n vuoden 2024 Terve Suomi -väestötutkimuksen mukaan 20 vuotta täyttäneistä suomalaisista 23 % oli viimeisen vuoden aikana joutunut tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä. Osallisuusbarometriin vastanneista vammaisista henkilöistä 38 % oli joutunut tinkimään vähintään yhdestä näistä. Ruoan loppumista oli viimeisen vuoden aikana pelännyt 24 % osallisuusbarometriin vastanneista, kun väestötutkimuksessa vastaava osuus oli 14 %. Lääkärissä käymisestä oli tinkinyt 26 % osallisuusbarometriin vastanneista ja koko Suomen aikuisväestöstä 16 % väestötutkimuksessa. Harrastuksestaan oli rahan puutteen vuoksi joutunut luopumaan 37 % vastaajista. Merkittävä osuus vastaajista koki korkeat asiakasmaksut sosiaali- ja terveyspalvelujen saantia haittaavana tekijänä (0sallisuusbarometri 2025). EAPN-FIN: n kyselyssä selvitettiin vastaajien kokemuksia velkaantumisesta asiakasmaksujen, lääkkeiden ja Kela-kyytien omavastuiden vuoksi (N= 949). Kun rahat eivät riitä asiakasmaksuihin ja lääkkeisiin, voi se johtaa velkaantumiseen, joka vaikeuttaa kaikin puolin arjessa selviytymistä, voi aiheuttaa mielenterveysongelmia ja pahimmillaan jopa itsetuhoisuutta (Saarela et.al 2020) Invalidiliitto on monissa yhteyksissä tuonut esille, että esitettävien asiakasmaksukorotusten vaikutuksista ei ole tehty minkäänlaista vammaisvaikutusten arviointia. Myöskään ei ole tehty kokonaisvaikutusarviointia siitä, miten hallitusohjelman mukaiset leikkaustoimet ja sote-asiakasmaksujen korotukset ovat vaikuttaneet yhteiskunnassamme haavoittuvassa asemassa oleviin pienituloisiin, vammaisiin, pitkäaikaissairaisiin henkilöihin. Invalidiliitto ymmärtää, että yhteiskuntamme taloudellinen tilanne vaatii säästötoimia. Samalla peräänkuulutamme tarpeellisuutta tehdä riittävän laaja eri vaikutusten arviointi terveydenhuollon asiakasmaksujen korotusten vaikutuksiin ja seurannaisvaikutuksiin. Hallitusohjelman aiemmat säätötoimet ovat pitkälti kohdistuneet samoihin väestöryhmiin, joihin myös pientuloiset fyysisesti vammaiset ja toimintaesteiset ihmiset kuuluvat. Nämä ehdotettu terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tuntuvat tässä tilanteessa kohtuuttomilta. Voisiko säästötoimia toteuttaa tavoilla, jotka eivät kohdistuisi suoraan haavoittuvassa asemassa oleviin terveyspalveluita käyttäviin henkilöihin? Helsingissä 1.6.2026. Janne Juvakka, toimitusjohtaja Laura Andersson, johtaja, yhteiskunnallinen vaikuttaminen janne.juvakka@invalidiliitto.fi laura.andersson@invalidiliitto.fi lisätiedot: Ylva Krokfors, sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija ylva.krokfors@invalidiliitto.fi Lähteet: Krokfors, Ylva. Blogi 23.5.2025. Sote-asiakas­maksut ja epä­yhden­vertaiset palvelu­päätökset heiken­tävät vammaisten ihmisten arkea. https://www.soste.fi/blogikirjoitus/sote-asiakasmaksut-ja-epayhdenvertaiset-palvelupaatokset-heikentavat-vammaisten-ihmisten-arkea/ Lehtiö, Johanna, Hiekkala, Sinikka Osallisuusbarometri 2025. Osallisuusbarometrin raportti 2026 Invalidiliiton julkaisuja R.34., 2026 ISBN 978-952-5548-87-7 Suomen köyhyydenvastainen verkosto EAPN –Fin, Tiina Saarela (toim.) ASIAKASMAKSUT AIHEUTTAVAT AHDINKOA Raportti kyselystä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista johtuvasta taloudellisesta ahdingosta paljon palveluja käyttävien arjessa 2020 https://www.eapn.fi/wp-content/uploads/2020/05/Asiakasmaksut-aiheuttavat-ahdinkoa.pdf

Kansaneläkelaitos (Kela) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja esittää lausuntonaan terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi ja valtioneuvoston asetukseksi seuraavaa. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain ja kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a §:n muuttamisesta esitetään terveyskeskusmaksujen korotusta 20 prosentilla, jolloin 1.1.2027 lähtien asiakasmaksusetuksen mukainen terveyskeskuksen avohoidon käyntimaksu tulisi olemaan 36,20 euroa. Kela korvaa sairausvakuutuslain (1124/2004) 3 a luvun mukaisia hoito- ja tutkimuskorvauksia 65 vuotta täyttäneille. Sairausvakuutuslain 3 a luvun 3 §:n mukaisesti 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilussa vakuutetun omavastuuosuus lääkärin suorittamasta tutkimuksesta ja antamasta hoidosta on enintään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) nojalla annetussa asetuksessa säädetyn kolmelta ensimmäiseltä käynniltä samassa terveyskeskuksessa kalenterivuoden aikana avosairaanhoidon lääkäripalveluista perittävän käyntimaksun suuruinen maksu. Kela toteaa, että esitetyn terveyskeskusmaksun korotuksella on vaikutusta 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeiluun. Valinnanvapauskokeilun käyntikohtainen asiakkaan omavastuuosuus yleislääkärin vastaanotosta on sidottu julkiseen perusterveydenhuollon asiakasmaksuun, mikä esityksen myötä olisi jatkossa 36,20 euroa. Terveyskeskusmaksun korotuksella saattaa olla vaikutuksia valinnanvapauskokeiluun, mikäli sillä voitaisiin katsoa olevan vaikutusta esimerkiksi 65 vuotta täyttäneiden harkintaan hakeutua terveydenhuollon palveluiden piiriin. 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilun voimassaoloa on esitetty pidennettäväksi yhdellä vuodella, eli 31.12.2028 saakka. Kela korvaa valinnanvapauskokeilussa yleislääkärin vastaanottokäynnistä enintään Kelan asettaman enimmäishinnan vähennettynä asiakkaan omavastuulla. Kela katsoo, että nykyistä valinnanvapauskokeilun voimassa olevaa enimmäishintaa tulisi tarkistaa samassa yhteydessä, kun valinnanvapauskokeilun jatkosta säädetään. Tällöin Kelan korvattavaksi jäävä osuus säilyisi jatkossa samassa suhteessa kuin tällä hetkellä. Toimeentulotuessa otetaan huomioon muina perusmenoina tarpeellisen suuruisina muut kuin perusosaan sisältyvät välttämättömät terveydenhuoltomenot. Ehdotetut uudet erityistutkimus- sekä leikkaus- ja toimenpidemaksut olisivat yleensä toimeentulotuessa huomioon otettavia terveydenhuoltomenoja. Esityksessä on ehdotettu korotettavaksi sairaalan poliklinikkamaksua sekä suun ja hampaiden ja hoidon maksuja 10 prosentilla ja terveyskeskuksen avohoidon maksuja 20 prosentilla. Myös nämä menot ovat yleensä toimeentulotuessa huomioon otettavia menoja. Uusilla maksuilla ja maksujen korotuksilla olisi siten toimeentulotukimenoja nostava vaikutus. Kela toteaa, että asiakasmaksulain 11 §:n 3 momentin mukaan maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden. Käytännössä on kuitenkin harvinaista, että hyvinvointialueet alentaisivat tai jättäisivät perimättä maksuja, joten uusilla maksuilla ja maksujen korotuksilla on vaikutuksia toimeentulotuen asiakkaisiin ja ne nostavat toimeentulotukimenoja.

Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsenet ovat kehitysvammaisia ihmisiä ja heidän perheitään. Vastustamme esitettyjä maksujen korotuksia ja lisäyksiä, sillä ne kohdistuvat kohtuuttomalla tavalla samaan paljon palveluja käyttävien vammaisten henkilöiden ryhmään. Tämä on tunnistettu myös esityksen vaikutusarvioissa. Kehitysvammaisista henkilöistä suurin osa elää takuueläkkeen ja hoitotuen varassa, ja heihin ovat kohdistuneet useimmat tällä hallituskaudella tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset ja asiakasmaksutasojen korotukset. Samalla esim. palveluissa ylläpidosta perittävien maksujen taso ja palveluasuntojen vuokrat ovat nousseet merkittävästi. Kehitysvammaisten henkilöiden toimeentulo on jo nyt erittäin niukkaa, ja ehdotetut korotukset vaikeuttaisivat tilannetta entisestään. Kehitysvammaan liittyy tyypillisesti paljon liitännäisvammoja ja -sairauksia, joiden vuoksi toimenpiteitä ja tutkimuksia tarvitaan elämän aikana lukuisia kertoja, ja monia niistä tarvitaan nimenomaan vammaisuuden vuoksi (esim. anestesiassa annettava hammashoito). Ehdotamme, että terveydenhuollon maksukaton seuraaminen säädetään hyvinvointialueiden tehtäväksi, ja asiakas- ja potilasmaksujen alentaminen tai poistaminen tehdään automaattisesti takuueläkkeen varassa eläville henkilöille. Lisäksi esitämme, että STM antaa hyvinvointialueille erityistä ohjausta kohtuullisten mukautusten toteuttamisesta terveydenhuollossa niin, että vammaiset henkilöt saavat yhdenvertaisesti terveydenhuollon palveluja ilman, että he vamman aiheuttamien erityistarpeiden vuoksi joutuvat maksamaan terveydenhuollostaan enemmän kuin muu väestö. Näistä tarpeista vammaisjärjestöt antavat mielellään lisätietoa kohderyhmiensä osalta.

Uudet maksut ja maksujen korotukset ovat kokonaisuutena arvioiden huomattavan suuria, varsinkin vammaisten henkilöiden kannalta. Asiakasmaksujen merkitys vammaisten henkilöiden elämään ja mahdollisuuteen osallistua yhteiskuntaan on huomattava. Esitysluonnoksessa todetaan, että vammaisten henkilöiden voidaan arvioida tarvitsevan keskimääräistä useammin sosiaali- ja terveyspalveluja. Lisäksi todetaan, että muutosten arvioidaankin kohdistuvan erityisesti niihin vammaisiin henkilöihin, jotka tarvitsevat paljon julkisia terveyspalveluja. Maksurasitus kasautuu samoille henkilöille, jotka käyttävät usein useita maksullisia palveluja samanaikaisesti. On olemassa merkittävä riski, että asiakkaille ei jää riittävästi varoja välttämättömiin menoihin, kuten lääkkeisiin, ruokaan ja asumiseen. Korotetut asiakasmaksut voisivat myös estää heitä saamasta tarvitsemiaan terveyspalveluja. Tämä johtaisi terveyden ja elämänlaadun heikkenemiseen sekä pitkällä aikavälillä jopa suurempiin terveydenhuoltokustannuksiin. Tämä voi heikentää palveluihin hakeutumista ja lisätä raskaampien palvelujen tarvetta myöhemmin. Lyhyen aikavälin taloudelliset hyödyt voivat pitkällä aikavälillä lisätä kustannuksia ja heikentää hyvinvointia. Esitysluonnoksessa katsotaan asiakkaita suojaavana tekijänä sen, että asiakasmaksulain mukaan hyvinvointialue voi päättää, että myös tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä. Mikäli hyvinvointialue näin päättäisi tehdä, olisi maksun alentamisen ja perimättä jättämisen oltava ensisijaista toimeentulotukeen nähden. Säännöksen soveltaminen on hyvinvointialueille harkinnanvaraista eikä sitä ole käytännössä juurikaan sovellettu. Velvoite maksujen huojentamiseen tai perimättä jättämiseen tulisi näidenkin maksujen osalta säätää laissa. Lisäksi huojentamiskäytäntöjen yhtenäistämiseksi tarvittaisiin valtakunnallista ohjeistusta. Asiakasmaksujen maksukaton seurantavastuu tulisi siirtää asiakkaalta hyvinvointialueille. Kynnys ry yhtyy Kehitysvammaisten Tukiliiton ehdotukseen, jonka mukaan STM antaisi hyvinvointialueille erityistä ohjausta kohtuullisten mukautusten toteuttamisesta terveydenhuollossa niin, että vammaiset henkilöt saavat yhdenvertaisesti terveydenhuollon palveluja ilman että he vamman aiheuttamien erityistarpeiden vuoksi joutuvat maksamaan terveydenhuollostaan enemmän kuin muu väestö. Asiakasmaksulain ja -asetuksen muutosten kokonaisvaikutuksia tulee arvioida aikaisempaa perusteellisemmin ja asiakasmaksujen korottamisen vaikutuksia tulee seurata.

Mielenterveyden keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua asetusta sekä kuolemansyyn selvittämisestä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi. Tarkoituksena on, että säädettäisiin muun muassa uusista terveyenhuollon maksuista, joita ovat erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu. Päiväkirurgian maksusta säädettäisiin jatkossa lain tasolla osana leikkaus- ja toimenpidemaksua ja uusi maksu olisi 10 prosenttia korkeampi kuin nykyinen päiväkirurgian maksu. Lisäksi tarkoituksena on korottaa terveyskeskusmaksuja 20 prosentilla ja poliklinikkamaksua ja hammashoidon maksuja 10 prosentilla. Lähivuosina on tehty suuria korotuksia asiakasmaksujen enimmäismääriin. Vuoden 2025 alussa perusterveydenhuollon maksuja korotettiin pääsääntöisesti 22,5 prosenttia ja erikoissairaanhoidon maksuja 45 prosenttia. (1) Lisäksi vuoden 2026 alussa asiakasmaksuihin tehtiin 6,93 prosentin indeksitarkistus.(2) Jos nämä tulevat suunnitellut muutokset maksuihin toteutuvat, tällä hallituskaudella 2023–2027 terveyskeskusmaksua on korotettu yhteensä 73,40 prosenttia ja sairaalan poliklinikkamaksua 87,60 prosenttia.(3) Lääkäriliiton puheenjohtaja Niina Koivuviita toi esille Lääkärilehdessä 23.4.2026 kehysriihen jälkeen, että julkisen terveydenhuollon maksut alkavat lähestyä yksityisen terveydenhuollon kustannuksia asiakasmaksujen korottamisen vuoksi. (4) Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut rasittavat erityisesti pitkäaikaissairaita, paljon palveluita käyttäviä ja pienituloisia. Perusterveydenhuollon terveyskeskusmaksut kohdistuvat varsinkin esimerkiksi pienituloisiin työttömiin ja eläkeläisiin, joilla ei ole käytössä työterveyshuollon palveluita. Maksut aiheuttavat jo nyt taloudellisesta rasitusta monille ja niistä on vaikea selviytyä. Sosten tietojen mukaan vuonna 2025 ulosottoon päätyi noin 507 000 sote- ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksua.(5) Asiakasmaksulain 11§:n mukaan myös terveydenhuollon tasasuuruisia asiakasmaksuja voidaan alentaa tai poistaa, jos maksu vaarantaa ihmisen toimeentulon. Tasasuuruisten terveydenhuollon asiakasmaksujen alentaminen tai poistaminen ei ole kuitenkaan lain mukaan velvoittavaa hyvinvointialueille toisin kuin maksukyvyn mukaan määräytyvien terveydenhuollon maksujen, jonka vuoksi tätä mahdollisuutta eivät kaikki hyvinvointialueet käytä. Hyvinvointialueiden valtion rahoituksen edelleen vähentyessä, todennäköisyys tasasuuruisten terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen tai poistamiseen yhä heikkenee. Asiakasmaksulakia tulisi uudistaa niin, että hyvinvointialueilla olisi velvollisuus alentaa tai poistaa myös tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja, jos maksut vaarantavat ihmisen toimeentulon. Terveydenhuollon tasasuuruisiinmaksuihin on mahdollista hakea myös perustoimeentulotukea, mutta kaikilla pienituloisilla kriteerit siihen eivät täyty, koska muun muassa velkaa ei huomioida laskelmassa. Hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnissa todetaan, että etenkin perusterveydenhuollossa maksumuutoksien voidaan arvioida vähentävän palveluiden käyttöä, mikä vähentäisi hyvinvointialueiden palveluiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia ainakin lyhyellä aikavälillä. Tämä ei tarkoita sitä, että tarve palvelulle vähentyisi vaan terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismäärien verraten suuret korotukset lisäävät huolta siitä, että ihmisillä ei ole varaa mennä lääkäriin varhaisessa vaiheessa, vaan hoitoon hakeutumista pitkitetään, joka tulee lisäämään kustannuksia pitkällä aikavälillä. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) tehtiin vuonna 2025 kysely mielenterveys- ja päihdejärjestöjen toimintaan osallistuville ihmisille. 40 prosenttia vastaajista oli jättänyt käymättä lääkärissä rahan puutteen takia.(6) On hyvin todennäköistä, että maksujen korotukset johtavat siihen, että lääkäriin menoa lykätään yhä pidempään, jolloin terveydentila huononee ja voidaan tarvita kustannuksiltaan kalliimpia, vaativampia ja intensiivisempiä palveluita. Lisäksi taloudellisesta ahdinkoa ihmisille aiheuttaa se, että asiakasmaksujen lisäksi sairauden hoidosta kustannuksia tulee reseptilääkkeistä sekä matkoista terveydenhuoltoon. Erilaisilla maksukatoilla on yritetty helpottaa ihmisten tilannetta, mutta maksukattoja on useita ja ne ovat määrältään korkeita. Oman terveyden ylläpitäminen tai sairauden hoito ei pitäisi olla missään tilanteessa taloudellisesta tilanteesta riippuvaista. Lisäksi terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukaton täyttymisen seuraaminen ei myöskään saisi olla asiakkaan vastuulla vaan sen seuraaminen tulisi säätää hyvinvointialueiden tehtäväksi. Vaikka mielenterveyden avohoito perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa on maksutonta, mielenterveyshäiriötä sairastavat ihmiset tarvitsevat myös terveydenhuollon palveluita fyysisiin oireisiin ja sairauksiin liittyen. Duodecimin artikkelin mukaan psyykkisiin sairauksiin liittyy usein haitallisia terveystottumuksia (mm. vähäinen liikunta, yksipuolinen ruokavalio ja tupakointi) ja hoidon (lääkitysten) haittavaikutuksia, jotka heikentävät myös ihmisen somaattista terveydentilaa. Erilaisten terveydellisten riskitekijöiden vuoksi somaattinen sairastaminen on tavallista, jolla on merkitystä ihmisen elinajanodotteeseen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Mielenterveyden häiriötä sairastavilla on lisääntynyt riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, aineenvaihduntasairauksiin ja syöpään. Lisäksi keski-ikäisistä skitsofreniaa sairastavista ihmisistä yli 20 prosenttia sairastaa tyypin 2 diabetesta.(7 ) Suomessa mielenterveyshäiriöitä sairastavat ihmiset kuolevat 10–20 vuotta nuorempina kuin muu väestö. Tutkimuksista tiedetään, etteivät mielenterveyshäiriötä sairastavat pääse tai hakeudu hoitoon samalla tavalla kuin muut ja usein fyysiset oireet jäävät hoitohenkilökunnalta huomaamatta. (8) Eräässä tutkimuksessa kartoitettiin avohoidossa olevien skitsofreniaa sairastavien potilaiden (275 potilasta) somaattisia oireita sekä fyysiseen terveydentilaan liittyvien hoitotoimenpiteiden tarvetta. Yhteensä 44,9 prosenttia potilaista ilmoitti somaattisista oireista, jotka haittasivat heidän päivittäistä elämäänsä. Peräti 87,6 prosenttia tarvitsi sairauteen tai terveydentilaan liittyviä hoitotoimenpiteitä. Yleisimmin hoidon tarve liittyi muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, hammas- ja silmäsairauksiin sekä ruuansulatukanavan sairauksiin. (9) Koska tutkimusten mukaan mielenterveyshäiriöitä sairastavilla ihmisillä on useita fyysiseen terveydentilaan liittyviä riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa fyysisiä sairauksia, on ensisijaisen tärkeää, että hoitoon hakeutumisen kynnys on matala. Terveydenhuollon asiakasmaksut eivät saisi muodostua hidasteeksi tai suoranaiseksi esteeksi hakeutua hoitoon ja hoidon seurantaan. Mikäli ihminen ei hakeudu somaattisista syistä hoitoon, riskinä on fyysisen terveydentilan heikkeneminen sekä hoidon kustannusten kasvaminen. Sairauden hoito ei saisi aiheuttaa kohtuutonta taloudellista rasitetta eikä myöskään velkaantumista ihmisille. Lausunnon laatijat: Riikka Mettälä, sosiaaliturvan asiantuntija Reetta Syrjäkari, sosiaaliturvan asiantuntija Lähteet: 1) https://stm.fi/-/sosiaali-ja-terveydenhuollon-asiakasmaksujen-enimmaismaarat-nousevat-vuoden-2025-alusta 2) https://stm.fi/-/sosiaali-ja-terveydenhuollon-asiakasmaksujen-enimmaismaarat-nousevat-ensi-vuoden-alussa 3) Huomio esitetty Ilta-Sanomien artikkelissa, Hautanen, Suvi: Terveydenhuollon asiakasmaksuihin rajut korotukset – hallitus päätti täysin uusista maksuista, Ilta-Sanomat 24.4.2026 https://www.is.fi/politiikka/art-2000011962981.html Taulukot saatavilla sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta, viimeisin taulukko:https://stm.fi/documents/1271139/1373796/Taulukko%20asiakasmaksujen%20indeksitarkistetuista%20eurom%C3%A4%C3%A4rist%C3%A4%201.1.2026%20l%C3%A4htien_uusi.pdf/a68d5acc-2d15-50a4-b858-e2fcde5cef0b?t=1764149162037 4) https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/asiakasmaksujen-korotukset-lisaavat-epatasa-arvoa/ 5) https://www.soste.fi/uutiset/soste-selvitti-yli-500-000-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-seka-varhaiskasvatuksen-asiakasmaksua-ulosottoon-viime-vuonna-hyvinvointialueiden-valilla-isot-erot-ulosotto/ 6) https://media.cdn-a-klinikkasaatio.fi/wp-content/uploads/2025/11/MIPA-Osallistujat-perusraportti-101125.pdf 7) https://www.duodecimlehti.fi/duo12166 8) https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/mielenterveys-ja-paihdeongelmat-vaarallinen-yhdistelma/ 9) Eskelinen S, Sailas E, Joutsenniemi K, Holi M, Koskela TH, Suvisaari J. Multiple physical healthcare needs among outpatients with schizophrenia: findings from a health examination study. Nordic J Psychiatry. 2017;71:448–454. doi: 10.1080/08039488.2017.1319497. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/08039488.2017.1319497

Maksukaton laajentamista kahteen vuoteen olisi tärkeää selvittää erityisesti lapsiperheiden ja vanhempien osalta, sillä hedelmöittymiseen, raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan liittyy usein kustannuksia yli kalenterivuoden, ja kalenterivuosikohtainen katto voi kohdella perheitä hyvin eriarvoisesti riippuen lapsiperheellistymisen aikataulusta. Maksukaton seurantavastuu pitäisi myös olla yksiselitteisesti julkisella taholla, ei asiakkaalla.

Muistiliitto ry kiittää saamastaan lausuntopyynnöstä. Mikäli esitys etenee, Muistiliitto pitää välttämättömänä, että maksukaton seuranta muutetaan viranomaislähtöiseksi ja maksujen vaikutuksia palvelujen käyttöön, diagnostiikan viivästymiseen, maksuhäiriöihin ja toimeentulotuen tarpeeseen seurataan jatkossa systemaattisesti.

Munuais- ja maksaliitto vastustaa ehdotettuja muutoksia. Uudet maksut ja asiakasmaksujen korotukset tulisivat lisäämään sairastuneiden maksutaakkaa merkittävästi ja useiden kohdalla johtamaan tutkimusten ja diagnosoinnin viivästymiseen sekä sairauden seurannan laiminlyöntiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismääriä on korotettu merkittävästi viime vuosina. Nyt ehdotetut asiakasmaksujen enimmäiseuromäärät sekä uudet maksut tulisivat olemaan kohtuuttomat useille palveluja tarvitsevista. Muutokset lisäisivät eriarvoisuutta ja siirtäisivät palvelut entistä useampien potilaiden ulottumattomiin. Suuret asiakasmaksut rasittavat pienituloisia merkittävästi, koska he käyttävät esimerkiksi julkisia perusterveydenhuollon palveluja muuta väestöä enemmän. Muun muassa pitkäaikaissairautta sairastavilla on säännöllisesti toistuvia seurantakäyntejä erikoissairaanhoidossa. Asiakasmaksujen kohtuullisuutta tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että sairastuneiden taloutta kuormittavat lisäksi lääkeostot ja terveydenhuoltoon tehtyjen matkojen kustannukset sekä jo aiemmin sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset. Erityisesti alkuvuodesta yksikin poliklinikkamaksu saattaa nykyisellä asiakasmaksutasolla olla liikaa. Edellä mainittujen lisäksi lääkärinlausunnoista aiheutuu sairastuneelle vuosittain jopa satojen eurojen kustannukset. Tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja on mahdollista korvata toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 7 b §:n (1023/2022) mukaan toimeentulotukiasiakkaille perustoimeentulotuella. Kaikki pienituloiset eivät kuitenkaan saa toimeentulotukea. Asiakasmaksuja maksavat enemmän paljon sairastavat ja heikkokuntoiset, jotka usein kuuluvat pienituloisiin. Kymmenesosa tasasuuruisia maksuja maksavista maksaa lähes puolet kaikista tasasuuruisista asiakasmaksuista. He myös maksavat palveluista suurituloisia enemmän suhteessa tuloihinsa. Ulosottoon meni vuonna 2025 noin 507 000 sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Esityksessä todetaan, että Suomessa asiakas voi maksukyvystään riippumatta hakeutua tarvitsemaansa palveluun, josta peritään jälkikäteen maksu. Tämä mahdollisuus on ainoastaan periaatteellinen, jos hoitoon hakeutumisen seurauksena on velkaantuminen. Osa pienituloisista jättää palveluita käyttämättä tai tinkii ruuasta tai lääkkeistä asiakasmaksujen vuoksi. Liiton huhtikuussa 2026 tekemän kyselyn mukaan 22 % vastaajista (n=156) oli jättänyt hakeutumatta lääkärin tai hoitajan vastaanotolle korkeiden asiakasmaksujen vuoksi. Vastaajista 19 % oli jättänyt ostamatta lääkärin määräämiä lääkkeitä rahavaikeuksien vuoksi. Tämä ei ole yksilön eikä yhteiskunnan etu. Jos palveluihin ja hoitoon ei hakeuduta oikea-aikaisesti, terveyssektorin menot kasvavat kalliimpien palvelujen tarpeen lisääntyessä. Pitkäaikaissairautta sairastavat käyttävät paljon myös terveydenhuollon päivystyspalveluja. Hoidon viivästyminen aiheuttaa lisäksi inhimillistä kärsimystä sairastuneille. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 11 §:n mukaan hyvinvointialueet voivat päättää terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä. Maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden. Usea hyvinvointialue on päättänyt, että tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja ei alenneta tai jätetä perimättä, minkä vuoksi lain tarjoamasta mahdollisuudesta ei ole apua henkilölle, joka ei selviydy esimerkiksi poliklinikkakäynnin maksusta tai sairaalan hoitopäivämaksusta. Jotta kaikki hyvinvointialueet huojentaisivat tasasuuruisia maksuja, tulisi lakia muuttaa siten, että se olisi myös kyseisten maksujen osalta hyvinvointialueita velvoittava. Terveyspolitiikan lähtökohta on tarjota jokaiselle terveydentilan edellyttämät riittävät ja laadukkaat palvelut riippumatta sosioekonomisesta asemasta, taloudellisesta tilanteesta tai asuinalueesta. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan todennut, että asiakkaan taloudellinen asema ei voi olla esteenä palvelujen saamiselle eivätkä asiakasmaksut saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien tavoittamattomiin. Perustuslakivaliokunta on niin ikään todennut, että asiakasmaksut eivät saa johtaa siihen, että palveluja tarvitsevat joutuvat turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan.

Pelastakaa Lapset kiittää mahdollisuudesta lausua esitykseen eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain ja kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a §:n muuttamisesta. Pelastakaa Lapset keskittyy lausunnossaan erityisesti asiakasmaksuihin pienituloisten lapsiperheiden ja lasten näkökulmasta. Lausuntomme on kokonaisuudessaan kohdassa “Kantanne ehdotuksiin muilta osin”. Pelastakaa Lapset ei kannata muutoksia terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Huolemme on, että esitys heikentää pienituloisten ja paljon palveluja käyttävien perheiden tilannetta. Esityksen mukaan uusia asiakasmaksuja olisivat erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu. Päiväkirurgiaan liittyvä uusi maksu olisi 10 prosenttia korkeampi kuin nykyinen päiväkirurgian maksu. Esityksen taustalla ovat pääministeri Petteri Orpon hallituksen päätökset, joilla hallitus on sopinut vuosien 2027-2030 julkisen talouden suunnitelmasta. Esityksen tavoitteena on osaltaan parantaa julkisen talouden kestävyyttä ja näin turvata koko väestölle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. Asiakasmaksujen korottaminen on pienituloisten ihmisten ja lapsiperheiden näkökulmasta ongelmallista. Vaikutuksissa kotitalouksien asemaan todetaan, että maksumuutokset kohdistuisivat suhteellisen tasaisesti tulokymmenyksittäin, mutta maksujen kasvu olisi kuitenkin yleisempää pienituloisilla kotitalouksilla. Vaikka maksujen kasvu olisi harvinaisinta kaikista pienituloisimmassa tulokymmenyksessä, kuten esityksessä todetaan, ei maksujen kasvua muissa pienituloisissa tulokymmenyksissä voida pitää hyväksyttävänä. Esityksen mukaan julkisten terveydenhuoltopalveluiden käyttö on yleisempää alimmissa tulokymmenyksissä. Näin ollen maksukorotuksilla tulee olemaan vaikutuksia näihin tulokymmenyksiin. On tärkeää, että esityksessä on tunnistettu tutkimustieto, jonka mukaan asiakasmaksumuutokset voivat vaikuttaa palveluiden käyttöön erityisesti perusterveydenhuollossa. Ei ole kestävää tehdä muutoksia, joiden tiedetään voivan heikentää ihmisten mahdollisuuksia hakeutua terveydenhoitopalvelujen piiriin. Vaikutukset lapsiin on esitetty niukasti, yhdessä kappaleessa. Esityksessä todetaan, että maksumuutokset ovat harvinaisia alle 18-vuotiailla. Alle 18-vuotiailta voidaan periä leikkaus- ja toimenpidemaksu, jonka seurauksena maksut kasvaisivat noin kahdella prosentilla lapsista. Erityisen ongelmallista on, mikäli tämä kaksi prosenttia kohdistuu pienituloisiin perheisiin, joilla jo nykyisellään voi olla vaikeuksia selvitä menoista. Pahimmillaan tämä johtaa tarpeellisista terveydenhuollon palveluista tinkimiseen. Pelastakaa Lasten Lapsen ääni -selvityksessä esimerkiksi on kuvattu vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden joutuvan punnitsemaan ruoan, lääkkeiden ja muiden tarpeellisten menojen välillä koska rahat eivät riitä kaikkeen. Kuten esityksessä todetaan, etenkään pienet lapset eivät voi itse vaikuttaa palveluihin hakeutumiseen tai niiden vastaanottamiseen. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että alaikäisten terveydenhuollon palvelut pysyisivät maksuttomina, jotta niistä ei lähdetä perheissä tinkimään. Huomautamme myös, että pienten lasten lisäksi monen isommankin lapsen kohdalla vanhempi tai muu lapsesta huolehtiva aikuinen vastaa palveluihin hakeutumisesta. Lasten kohdalla pidämme merkittävänä puutteena, että esityksessä ei huomioida YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja tarvetta arvioida päätöksiä lapsen edun näkökulmasta. Lapsen oikeuksien sopimus, artikla 24. velvoittaa valtioita tunnustamaan lapsen oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sopimusvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan tällaisiin terveyspalveluihin. Nyt esitetyt asiakasmaksujen korotukset eivät edistä näitä lapsen oikeuksien sopimuksen sisältöjä. Vaikka esityksen suorat vaikutukset kohdistuvat kahteen prosenttiin lapsista on tämän lisäksi huomioitava lapsiin kohdistuvat vaikutukset heidän vanhempiensa kautta. Tutkimusnäyttö osoittaa erikoissairaanhoidon ja toimeentulotuen välisen yhteyden, sillä toimeentulotuelle siirtyneillä lapsiperheillä taustalla on monesti vanhempien erikoissairaanhoidon diagnoosi (Hiilamo ym. 2023). Haluamme muistuttaa, että asiakasmaksujen muutosten vaikutuksia tulisi tarkastella myös huomioimalla aiemmat asiakasmaksukorotukset ja muut sosiaaliturvan leikkaukset. Esimerkiksi Soste ry on arvioinut jo 2024, että 440 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua päätyi ulosottoon. Näistä suuren osan muodostivat terveyskeskusmaksut ja sairaala- ja muut laitoshoitomaksut. Näitä lukuja olisi tärkeää tarkastella suhteessa nyt kaavailtuihin muutoksiin. Olisi myös hyvä selvittää, lisäävätkö asiakasmaksujen korotukset toimeentulotuen tarvetta. Muutokset asiakasmaksuihin tulee arvioida lapsen oikeuksien sopimuksen sisällöt huomioiden. Lisäksi on huomioitava kansallisen Lapsistrategian ja siihen sisältyvän EU-tasoisen Lapsitakuun sitoumus lapsen edun ensisijaisuudesta kaikessa päätöksenteossa ja eriarvoisuuden vähentämisessä. Lähteet: Hiilamo A, Keski-Säntti M, Räsänen S, ym. 2023. Contribution of parental health to the subsequent social assistance entry of the family with children: a nationwide register-linked birth cohort study in Finland. J Epidemiol Community Health 2023;77:224-229. Pelastakaa Lapset ry 2025. Lapsen ääni 2025. Soste ry 2024. https://www.soste.fi/uutiset/soste-selvitti-ulosottoon-viime-vuonna-lahes-440-000-sosiaali-ja-terveyspalvelujen-seka-varhaiskasvatuksen-asiakasmaksua/

Sininauhaliitto pitää välttämättömänä, että hallituksen esityksen vaikutuksia arvioidaan kokonaisuutena eikä yksittäisinä asiakasmaksujen muutoksina. Esityksessä ehdotetut uudet maksut kohdistuvat samoihin ihmisryhmiin, joihin viime vuosina ovat kohdistuneet myös sosiaaliturvaa, työllisyyspalveluja sekä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat muutokset. Näiden muutosten kasautuvia vaikutuksia ei esityksessä arvioida riittävästi. Tämä havainto on linjassa myös EAPN-Finin Köyhyysvahti 2025 -katsauksen kanssa, jonka mukaan useiden samanaikaisten sosiaaliturvaa ja palveluja koskevien muutosten vaikutukset kasautuvat kaikkein pienituloisimpiin kotitalouksiin (EAPN-Fin 2025). Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen työntekijät kohtaavat eri puolilla Suomea päivittäin ihmisiä, joiden toimeentulo on jo valmiiksi hyvin niukka. Kohtaamissamme tilanteissa taloudelliset vaikeudet näkyvät tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumisen viivästymisenä, lääkkeiden hankkimatta jättämisenä, ravinnosta ja muista välttämättömistä menoista tinkimisenä sekä kasvavana velkaantumisena. Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja päätyy jo nykyisin merkittäviä määriä ulosottoon (SOSTE 2026). Hallituksen esityksessä ei arvioida riittävästi sitä, miten uudet maksut vaikuttavat tähän kehitykseen. Hallituksen esityksessä vaikutuksia tarkastellaan pääasiassa yksittäisten maksujen näkökulmasta. Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen työssä vaikutukset näyttäytyvät kuitenkin kasautuvana syy–seurausketjuna. Pienituloiselle ihmiselle uusi asiakasmaksu ei usein tarkoita vain yhtä uutta laskua, vaan tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumisen lykkäämistä, lääkkeiden hankkimatta jättämistä tai sitä, että rahaa joudutaan siirtämään ruoasta, asumisesta tai muista välttämättömistä menoista. Jos maksuun ei ole mahdollisuutta vastata, se voi johtaa perintään, ulosottoon ja maksuhäiriömerkintään. Maksuhäiriö puolestaan vaikeuttaa esimerkiksi asunnon saamista, vakuutusten hankkimista tai muiden arjen välttämättömien palvelujen käyttöä. Samalla terveydentila voi heikentyä, sairaudet pitkittyä ja toimintakyky alentua, mikä lisää myöhemmin sekä inhimillisiä että yhteiskunnallisia kustannuksia. Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen työntekijöiden kokemuksen mukaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten eteneminen kohti työelämää edellyttää usein samanaikaisesti terveyden, toimintakyvyn, arjenhallinnan ja taloudellisen tilanteen vahvistumista. Jos tutkimuksiin tai hoitoon hakeutuminen viivästyy taloudellisista syistä, vaikutukset eivät rajoitu terveyteen, vaan voivat heikentää myös kuntoutumisen edellytyksiä, osallisuutta ja mahdollisuuksia osallistua työelämään. Näitä vaikutuksia olisi tärkeää tarkastella osana esityksen kokonaisvaikutuksia. Sininauhaliitto korostaa, että oikea-aikainen pääsy tutkimuksiin, hoitoon ja kuntoutukseen on keskeinen edellytys ihmisten toimintakyvyn vahvistumiselle, hyvinvoinnille ja mahdollisuuksille osallistua työelämään ja yhteiskuntaan. Taloudellisten esteiden lisääminen heikentää näitä mahdollisuuksia ja voi pitkällä aikavälillä kasvattaa sekä inhimillisiä että yhteiskunnallisia kustannuksia. Vaikutuksia tulee arvioida myös tästä näkökulmasta. Sininauhaliitto pitää huolestuttavana sitä, että asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat erityisesti niihin ihmisiin, joiden mahdollisuudet kantaa lisäkustannuksia ovat kaikkein heikoimmat. Esityksessä jää vähälle huomiolle myös se, että asiakasmaksulain mukaisia maksuhuojennuksia ja maksujen alentamista ei käytännössä toteuteta hyvinvointialueilla yhdenmukaisesti, vaikka lainsäädäntö siihen velvoittaa. Tämän seurauksena asiakasmaksut siirtyvät usein perintään ja edelleen ulosottoon, mikä syventää ihmisten taloudellisia vaikeuksia entisestään. Sininauhaliitto katsoo, ettei valtiontalouden sopeuttamistoimia tule toteuttaa siirtämällä kasvavaa kustannusvastuuta niille ihmisille, joiden toimeentulo on jo valmiiksi kaikkein heikoin ja joihin viime vuosien sosiaaliturvaa, työllisyyspalveluja sekä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat muutokset ovat jo kohdistuneet. Kestävän julkisen talouden rakentaminen edellyttää myös sitä, että päätösten pitkän aikavälin vaikutukset ihmisten hyvinvointiin, toimintakykyyn, palvelujen tarpeeseen ja julkisiin kustannuksiin arvioidaan riittävän kattavasti. Vaikutusten arvioinnissa tulee hyödyntää nykyistä vahvemmin tutkimustiedon lisäksi järjestöjen kokemustietoa, sillä Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen työntekijät kohtaavat vaikutukset ihmisten arjessa usein jo ennen kuin ne näkyvät tilastoissa tai rekistereissä. Järjestöjen työntekijöiden kokemustieto mahdollistaa myös vaikutusten ennakoinnin ja auttaa tunnistamaan päätösten riskejä jo ennen kuin ne näkyvät kasvavana palvelutarpeena, velkaantumisena tai muina yhteiskunnallisina kustannuksina.

SAK ei tue terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevaa luonnosta hallituksen esitykseksi ja valtioneuvoston asetukseksi. Suomessa on jo ennen tällä hallituskaudella tapahtuneita asiakasmaksujen korotuksia ollut kansainvälisesti ns. länsimaisiin sivistysvaltioihin vertailtaessa korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut. Nykyhallitus on jo aiemmin nostanut asiakasmaksuja, ja nyt valmisteilla oleva korotusehdotus todennäköisesti nostaisi potilaiden ja perheiden maksettavaksi tulevat osuudet aivan verrokkimaiden kärkeen. Maksukorotukset osuisivat erityisen kipeästi pieni- ja myös keskituloisiin perheisiin. Henkilökohtainen maksukatto ja terveyskeskuksen vuosimaksu tasaavat maksurasitusta, mutta nekin ovat huomattavan korkeat pieni- ja keskituloisille perheille, etenkin jos perheeseen kuuluu useampia toistuvasti ja/tai pitkäaikaisesti terveydenhuoltopalveluja tarvitsevia henkilöitä. Valmistelutöissä ei ole riittävästi huomioitu esimerkiksi ilta-, yö- ja viikonloppupäivystyksen korkeiden käyntimaksujen erillisyyttä terveyskeskuksien vuosimaksusta. Myöskään lyhytaikaisen osastohoidon maksujen jatkumista myös maksukaton täyttymisen jälkeen ei ole riittävästi huomioitu. Sairaalapäivän maksut (mukaan lukien psykiatrinen hoito) veloitetaan edelleen varsin korkeina (26,80 euroa) jopa maksukaton täyttymisen jälkeen. Nämä maksut ovat kohtuuttoman raskaita niille potilaille ja heidän perheilleen, jotka tarvitsevat toistuvia sairaalahoitojaksoja. Maksukattoa pitää myös itse ymmärtää seurata ja osata hakea alennettuja maksuja, mikä on monille potilaille kohtuuttoman vaikeata huomioiden heidän sairautensa aiheuttamat rajoitteet toimintakykyyn. Varsinkin mielenterveyden häiriöissä vaatimus seurata itse maksukaton täyttymistä ja huolehtia maksunalennuksen anomisesta on raskas velvoite. Lisäksi matkakorvaukset ja lääkekorvaukset muodostavat omat erilliset maksukattonsa. Suomessa onkin ulosotossa satojatuhansia terveydenhuollon maksuja jo ennen näitä ehdotettavia korotuksia, mitä voidaan pitää hälyttävänä ja kansainvälisesti vertaillen hyvin korkeana määränä. SAK on erityisen huolestunut siitä, että lausunnolla olevista säädösehdotuksien luonnoksista puuttuu kokonaan työkykynäkökulma. Vaikutusarvioinnissa ei lainkaan käsitellä vaikutuksia erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisessa työmarkkina-asemassa olevien työikäisten henkilöiden työkykyyn, sen ylläpitämiseen ja edistämiseen sekä työttömillä työmarkkinakelpoisuuden säilymiseen. Ehdotettavat maksukorotukset todennäköisesti vaikeuttaisivat varsinkin pienituloisten ja matalapalkka-alojen työntekijöiden mahdollisuuksia hakea ja saada oikea-aikaista terveydenhuoltoa, jolloin riskinä on sairauksien paheneminen ja tarvittavan hoidon vaikeutuminen. Tällöin myös yhteiskunnan kustannukset moninkertaistuvat verrattuna siihen, että sairaudet hoidettaisiin nopeammin ja lieväasteisempina. Tilanteen vaikeutuessa myös haitalliset työkykyvaikutukset todennäköisesti moninkertaistuvat, jolloin pitkäaikaiset ja jopa pysyvät työkyvyn menetykset ovat todennäköisempiä. Haitat potilaille ja heidän perheilleen sekä työmarkkinoille ja verokertymälle ovat säädösluonnoksissa jääneet kokonaan huomiotta ja arvioimatta. SAK esittää, että lausuttavana olevasta säädöspaketista luovutaan eikä niitä esitellä eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Maksukorotuksien aiheuttamat kokonaishaitat yhteiskunnassa ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat kuin niistä saatava helpotus hyvinvointialueiden talousvaikeuksiin. Mikäli valmistelutyötä ja esityksien eteenpäin viemistä kuitenkin jatketaan, tulee esitysluonnoksia täydentää huolellisella ja kattavalla vaikutusarvioinnilla liittyen työkykyyn, työuriin, työmarkkinoihin, verokertymään ja kansantalouteen.

On kannatettavaa, ettei maksukattoa tässä vaiheessa esitetä korotettavaksi. Maksukaton täyttymisen seuranta tulisi kuitenkin siirtää asiakkaan vastuulta hyvinvointialueelle. Lopuksi Hammaslääkäriliitto toteaa, että suun terveyden edistämiseen kuuluvat THL:n suun terveydenhuollon toimenpideluokituksen SC-ryhmän toimenpiteet tulisi säätää maksuttomiksi. Tämä vähentäisi kustannuksia pitkällä aikavälillä.

Nykyisen hallituksen aikana esimerkiksi poliklinikkamaksu on noussut lähes 90 %. Pohjoismaisittain vertailtuna kotitalouksien suora rahoitusosuus on jo suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Lisäksi Suomessa on korkeampi maksukatto. Asiakasmaksujen nousujen vaikutuksesta ihmisten terveyteen ei ole tutkimustietoa. Ehdotus ei ole kannatettava vaan on etsittävä muita ratkaisuja julkisen terveydenhuollon rahoituksen parantamiseksi.

Kokonaisuutena Takuusäätiö suhtautuu kriittisesti esitykseen korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja sekä ottaa käyttöön uusia maksuja. Asiakasmaksuja on tämän hallituskauden aikana korotettu huomattavasti. Tavoitteena on vahvistaa hyvinvointialueiden rahoituspohjaa, mutta sen vaikutukset kohdistuvat erityisesti niihin asiakkaisiin, joilla on suurin palveluntarve ja heikoin taloudellinen kantokyky. Esityksen vaikutusarvioinnissakin todetaan, että korotukset kohdistuvat keskimääräistä enemmän pienituloisiin, paljon palveluja tarvitseviin henkilöihin, ikääntyneisiin pitkäaikaissairaisiin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. Takuusäätiö pitää huolestuttavana sitä, että asiakasmaksujen korotusten arvioidaan vähentävän palvelujen käyttöä erityisesti perusterveydenhuollossa. Taloudelliset esteet voivat johtaa hoitoon hakeutumisen viivästymiseen, terveysongelmien pahenemiseen ja myöhemmin raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarpeeseen. Erityisen ongelmallista tämä on niiden henkilöiden kohdalla, joilla on samanaikaisesti terveysongelmia, pienet tulot ja velkaantumiseen liittyviä haasteita. Kokonaisuutena esitys heikentää hyvinvoinnin ja terveyden yhdenvertaista toteutumista ja voi pitkällä aikavälillä lisätä julkisia kustannuksia. Takuusäätiön asiakaskunta koostuu taloudellisesti haavoittuvassa tilanteessa olevista ihmisistä, joilla on toimeentulovaikeuksia pienten tulojen ja/tai velkatilanteen takia. Takuusäätiön asiakastyössä näkyy, että jo nykyiset asiakasmaksut aiheuttavat monille taloudellisia vaikeuksia. Asiakasmaksut jäävät maksamatta ja päätyvät ulosottoon. Ulosottoon päätyy vuositasolla yli puoli miljoonaa asiakasmaksua (SOSTE 2026). Takuusäätiön näkemyksen mukaan asiakasmaksujen korottaminen lisää riskiä maksuhäiriöihin, velkaantumiseen ja toimeentulotuen tarpeeseen. Ulosotto ja maksuhäiriöt vaikuttavat laajasti ihmisen elämään toimeentulon lisäksi. Maksuhäiriö voi estää asunnon löytämisen, kotivakuutuksen tai puhelinliittymän saamisen sekä pahimmassa tapauksessa vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Toimeentulo- ja velkavaikeuksilla on myös vaikutuksia terveyteen, mikä puolestaan lisää palvelutarvetta ja palvelun käytöstä aiheutuvia kustannuksia. Takuusäätiö katsoo, että esitys lisää riskiä taloudellisten vaikeuksien syvenemiselle sekä velkaantumiselle niissä kotitalouksissa, joilla on jo ennestään vaikeuksia selviytyä välttämättömistä menoistaan. Vaikka lainsäädäntö sisältää asiakasmaksujen alentamisen, perimättä jättämisen ja maksukaton kaltaisia suojamekanismeja, käytännössä niiden hyödyntäminen edellyttää asiakkaalta tietoa, osaamista ja aktiivisuutta. Erityisen haastavaa suojakeinojen käyttäminen on ihmisille, joilla on samanaikaisesti velkaongelmia, terveydellisiä haasteita tai muita kuormittavia elämäntilanteita. Takuusäätiö katsoo, etteivät nämä mekanismit yksin riitä turvaamaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Suojakeinot eivät yksin riitä poistamaan maksukorotusten haitallisia vaikutuksia. Takuusäätiö pitää tärkeänä, että maksukaton seurannan muuttaminen viranomaislähtöiseksi otetaan kehittämiskohteeksi. Takuusäätiön pitää tärkeänä, että esityksen vaikutukset arvioidaan laajempana kokonaisuutena eikä vain yksittäisten asiakasmaksujen muutoksina. Jos asiakasmaksuja lisätään ja korotetaan, pitää samanaikaisesti toteuttaa toimia, joilla varmistetaan pienituloisten ja paljon palveluja tarvitsevien henkilöiden tosiasiallinen pääsy palveluihin. Mikäli esitys etenee, tulee hyvinvointialueille asettaa velvollisuus aktiivisesti tunnistaa maksuvaikeuksissa olevat asiakkaat sekä ohjata heitä maksujen alentamisen, perimättä jättämisen ja muun taloudellisen tuen piiriin. Muutosten vaikutuksia palvelujen käyttöön ja taloudelliseen hyvinvointiin on seurattava aktiivisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pienituloisiin kotitalouksiin sekä paljon palveluja tarvitseviin asiakasryhmiin. Takuusäätiön näkemyksen mukaan esityksessä ei ole riittävästi varmistettu, etteivät maksukorotukset johda terveyserojen kasvuun, palvelujen käytön vähenemiseen tai taloudellisen haavoittuvuuden syvenemiseen. Muutokset sysäävät kustannusvastuuta samoille ihmisille, joihin on jo kohdistunut useampia sosiaaliturvaan tehtyjä leikkauksia ja heikennyksiä. Esitystä on tarkistettava siten, että pienituloisten ja paljon palveluja tarvitsevien henkilöiden asema turvataan nykyistä vahvemmin ja muutosten kohtuullisuus arvioidaan kokonaisuutena asiakkaiden näkökulmasta. Takuusäätiön katsoo, että vaikka esitys kasvattaa julkisen sektorin maksutuloja, se samalla lisää taloudellista eriarvoisuutta ja heikentää palvelujen saavutettavuutta. Takuusäätiö ei pidä tätä kehityssuuntaa sosiaalisesti kestävänä.

Ei huomautettavaa.

Maksut tulisi kattaa verotuloilla ainakin niiltä, joiden nettotulot kuukaudessa ovat alle takuueläkkeen määrän, kun asumistukea ei huomioda tulona.

Ehdotusten tavoitteet julkisen talouden vahvistamiseksi ovat ymmärrettäviä. Asiakasmaksuja koskevaa sääntelyä valmisteltaessa on kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että perustuslain 19 § 3 momentti mainittu etta julkisen vallan on turvattu oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuu myös käytännössä. Jatkovalmistelussa olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota maksujen yhteisvaikutuksiin, maksujen kohtuullisuuteen sekä siihen, että sääntely on valtakunnallisesti yhdenmukaista ja asiakkaiden kannalta ennakoitavaa. Lisäksi ehdotettujen muutosten vaikutuksia palvelujen saatavuuteen ja käyttöön olisi perusteltua seurata systemaattisesti voimaantulon jälkeen.