Tiedot päivitetty 14.7.2026
Luvut koskevat kysymyskohtaisia vastauksia, eivät yksittäisiä organisaatioita. Samalla lausunnonantajalla voi olla eri kysymyksiin erilainen kanta. “Ei kantaa” näkyy vain, kun vastaaja ilmoittaa, ettei ota kantaa, tai vastaus on tyhjä. “Epäselvä” tarkoittaa, ettei kannatus tai vastustus käy vastauksesta riittävän varmasti ilmi.
Vastauksia yhteensä 7. Luokiteltu 0; epäselväksi jäi 7.
Luokitus ei korvaa lausunnon lukemista. Näet jokaisesta vastauksesta luokittelun perustana käytetyn kohdan, koko alkuperäisen vastauksen ja lähdelinkin.
| Lausunnonantaja | Kanta | Peruste ja alkuperäinen vastaus |
|---|---|---|
| Kotila Antti | Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava | Luokittelun peruste: Karhun kiintiö metsästys sallittava Karhu kannan hillitimeksi Näytä alkuperäinen vastausKarhun kiintiö metsästys sallittava Karhu kannan hillitimeksi Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
| Kuhmon kaupunki |
Valmistelu jatkui hankkeessa Valtioneuvoston asetus metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta.
Tämä ensimmäinen versio näyttää varmennetut hankelinkit. Luonnoksen ja myöhemmän hallituksen esityksen tekstimuutosten vertailu kuuluu seuraavaan vaiheeseen.
| Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava |
Luokittelun peruste: Kuhmon kaupunki kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta. Näytä alkuperäinen vastausKuhmon kaupunki kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta.
Kuhmon kaupunki kannattaa esitettyä asetusmuutosta.
Kuhmo on laaja maaseutu- ja erämaakaupunki, jonka alueella esiintyy vahva ja elinvoimainen suurpetokanta. Karhulla on merkittävä ekologinen rooli osana luonnon monimuotoisuutta, mutta paikalliset tihentymät aiheuttavat myös käytännön haasteita asukkaille. Erityisesti karhukannan paikallinen keskittyminen voi lisätä vahinkoriskiä sekä heikentää ihmisten kokemaa turvallisuuden tunnetta.
Kaupunki katsoo, että alueellisiin kiintiöihin perustuva mahdollisuus poiketa karhun rauhoituksesta koko Suomessa luo nykyistä joustavamman ja ennakoitavamman keinon hallita karhukannan aiheuttamia sosioekonomisia haittoja. Muutos mahdollistaa alueellisten olosuhteiden huomioon ottamisen sekä tukee suurpetokantojen hyväksyttävyyttä paikallisyhteisöissä.
Kuhmon kaupungin näkemyksen mukaan karhukannan hoidossa on tärkeää sovittaa yhteen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, metsästyslain tavoitteet sekä paikallisten ihmisten ja elinkeinojen tarpeet. Alueellisiin kiintiöihin perustuva sääntely tarjoaa tähän tarkoitukseen tarkoituksenmukaisen työkalun, kun kiintiöt perustuvat ajantasaiseen tutkimustietoon ja kannanseurantaan.
Kuhmon kaupunki pitää myönteisenä myös sitä, että asetusmuutos mahdollistaa kannanhoidollisen metsästyksen toteuttamisen alueellisten tarpeiden mukaisesti joko kannanhoidollisten poikkeuslupien tai kiintiömetsästyksen kautta. Tämä lisää järjestelmän toimivuutta ja antaa viranomaisille sekä alueellisille toimijoille tarkoituksenmukaisia keinoja vastata paikallisiin tilanteisiin.
Edellä esitetyin perustein Kuhmon kaupunki kannattaa asetusluonnoksen hyväksymistä. Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
| Oikeuskanslerinvirasto | Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava | Luokittelun peruste: Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:iä ehdotetaan muutettaviksi siten, että karhun rauhoituksesta poikkeaminen alueellisilla kiintiöillä mahdollistettaisiin koko Suomessa. Näytä alkuperäinen vastausMetsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:iä
ehdotetaan muutettaviksi siten, että karhun rauhoituksesta poikkeaminen alueellisilla kiintiöillä
mahdollistettaisiin koko Suomessa.
Totean, että asetusehdotus liittyy eduskunnan hyväksymään metsästyslain muutokseen (EV
176/2025 vp – HE 173/2025 vp), jolla mahdollistettiin alueellisiin kiintiöihin perustuva
rauhoituksesta poikkeaminen myös karhun ja ilveksen osalta. Maa- ja metsätalousvaliokunta
piti mietinnössään tärkeänä, että maa- ja metsätalousministeriö valmistelee viipymättä
asetukset, joita tarvitaan karhun ja ilveksen rauhoituksesta poikkeamiseen alueelliseen kiintiöön
perustuvalla metsästyksellä.
Asetuksen valmistelussa pyritään toteuttamaan eduskunnan hyväksymän sääntelyn tavoitteita
sekä vastaamaan suurpetokantojen hoitoon liittyviin käytännön tarpeisiin. Sääntely liittyy
kuitenkin kiinteästi Euroopan unionin luontodirektiivin soveltamiseen sekä ympäristöasioita
koskeviin osallistumis- ja oikeussuojakysymyksiin. Tämän vuoksi pidän perusteltuna, että
asetuksen oikeudellisia lähtökohtia ja vaikutuksia arvioidaan jatkovalmistelussa vielä eräiltä
osin nykyistä perusteellisemmin.
Luontodirektiivin 16 artiklan edellytysten arviointi
Perustelumuistiossa tarkastellaan laajasti luontodirektiivin 16 artiklan sisältöä sekä unionin
tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Muistiossa myös todetaan, että alueellisiin kiintiöihin
perustuvaan järjestelmään liittyy oikeudellista tulkintaepävarmuutta. Samalla muistiossa
korostetaan, että poikkeamisen tulee perustua hyväksyttävään päämäärään, ettei muuta
tyydyttävää ratkaisua ole käytettävissä ja ettei poikkeaminen vaaranna lajin suotuisan
suojelutason säilyttämistä.
Totean, että muistiossakin esitetyn perusteella ehdotettuun sääntelymalliin liittyy edelleen eräitä
EU-oikeudellisia tulkintakysymyksiä. Vaikka metsästyslain muutoksella on luotu kansalliset
oikeudelliset puitteet alueellisiin kiintiöihin perustuvalle järjestelmälle, perustelumuistiossa myös
tunnistetaan, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä luontodirektiivin mukaisia
poikkeuksia on tulkittu johdonmukaisesti suppeasti. Näkemykseni mukaan jatkovalmistelussa
olisi perusteltua täsmentää sitä, miten nämä luontodirektiivin 16 artiklasta seuraavat
edellytykset käytännössä toteutuvat tilanteessa, jossa rauhoituksesta poikkeaminen tapahtuu
vuosittaisella ministeriön asetuksella yksittäisten poikkeuslupapäätösten sijasta. Erityisesti olisi
tarpeen kuvata nykyistä selvemmin, millä tavoin hyväksyttävä päämäärä, muun tyydyttävän
ratkaisun puuttuminen sekä suotuisan suojelutason säilyminen arvioidaan ja osoitetaan kunkin
vuosittaisen kiintiöpäätöksen yhteydessä. Nämä seikat liittyvät sääntelyn EU-oikeuden
mukaisuuden varmistamiseen. EU-oikeuden mukaisuuden varmistamiseksi on selkeästi
tarkasteltava kiintiömetsästyksen päämäärää, suhdetta muihin ratkaisumalleihin sekä
vaikutusta suojelutasoon.
Katson lisäksi, että perustelumuistiota olisi syytä täydentää siltä osin, miten asetustasolla
tapahtuva alueellinen kiintiösääntely suhteutuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä
korostettuun tapauskohtaisen arvioinnin vaatimukseen. Oikeuskäytännöstä nousee
tapauskohtaisuutta koskeva vaatimus, johon kiintiömetsästys on hankala sovittaa. Sama
koskee vaatimusta tarkoin valvotuista oloista. Periaatteessa asetuksella tulisi kyetä
perustelemaan metsästystä samaan tapaan kuin poikkeuslupapäätöksissä. Vaikka muistiossa
käsitellään tätä kysymystä laajasti, oikeudellisen arvioitavuuden kannalta on hyödyllistä ja
tarpeellista kuvata vielä täsmällisemmin, miksi ehdotetun sääntelymallin katsotaan täyttävän
luontodirektiivin 16 artiklan edellytykset myös tältä osin.
Vaikutusarvioinnit ja valmistelun tietoperusta
Perustelumuistio sisältää huomattavan määrän karhukannan kehitystä, viranomaistoimintaa,
turvallisuutta, vahinkoja sekä karhujen käyttäytymistä koskevaa aineistoa. Pidän tärkeänä, että
näin laajaan tietoaineistoon perustuvan sääntelyn valmistelussa arvioinnin lähtökohdat ja
johtopäätökset ovat mahdollisimman selkeästi hahmotettavissa.
Jatkovalmistelussa olisi mielestäni perusteltua erottaa nykyistä selvemmin toisistaan
tutkimustietoon perustuvat havainnot, viranomaisten käytännön kokemukset sekä tulevaa
kehitystä koskevat ennusteet ja arviot. Tämä koskee erityisesti karhukannan kehitystä, ihmisten
turvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia, viranomaisille aiheutuvaa työmäärää sekä karhujen
käyttäytymistä koskevia arvioita.
Samalla olisi hyödyllistä täsmentää, miltä osin esitetyt tiedot muodostavat varsinaisen
oikeudellisen perustan luontodirektiivin 16 artiklan mukaisten poikkeamisedellytysten
arvioinnille. Selkeämpi jäsentely tukisi sekä säädösvalmistelun läpinäkyvyyttä että asetuksen
oikeudellisten perustelujen arvioitavuutta.
Århusin yleissopimus sekä osallistumis- ja oikeussuojakysymykset
Pidän myönteisenä, että perustelumuistiossa tarkastellaan erikseen Århusin yleissopimuksen
merkitystä ehdotetun sääntelyratkaisun kannalta. Muistiossa käsitellään tiedonsaantia,
osallistumisoikeuksia sekä oikeussuojakeinoja ja pyritään arvioimaan niiden toteutumista
ehdotetussa järjestelmässä.
Perustelumuistion mukaan rauhoituksesta poikkeaminen toteutettaisiin ministeriön asetuksella
eikä järjestelmässä muodostuisi yksittäisiä valituskelpoisia poikkeuslupapäätöksiä. Tämä
merkitsee, että osallistumismahdollisuuksien, valmistelun avoimuuden sekä käytettävissä
olevien oikeussuojakeinojen merkitys korostuu.
Näkemykseni mukaan jatkovalmistelussa olisi aiheellista arvioida vielä tarkemmin ehdotetun
sääntelymallin vaikutuksia osallistumis- ja oikeussuojakeinojen kokonaisuuteen tilanteessa,
jossa rauhoituksesta poikkeamisen edellytyksiä arvioidaan asetustasolla eikä yksittäisen
hallintopäätöksen yhteydessä. Tässä yhteydessä on perusteltua tarkastella nykyistä
täsmällisemmin myös sitä, millä tavoin yleisön osallistumismahdollisuudet, käytettävissä oleva
tietoperusta sekä sääntelyn jälkikäteinen valvottavuus yhdessä turvaavat Århusin
yleissopimuksen tavoitteiden toteutumisen. Kysymys on paitsi osallistumisoikeuksista ja
oikeusturvavaatimuksesta myös ympäristöperusoikeudesta. Lisäksi kun unionioikeus edellyttää
tässä asiassa tapauskohtaisuutta, asetelmaa on arvioitava myös siihen nähden, että asetus
todella säilyttää asetuksenluonteisuutensa ja säädöksenantoon liittyvän valituskelvottomuuden. Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
|---|
| Riihiaho Pasi | Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava | Luokittelun peruste: Karhun kiintiömetsästykselle on vahvat perusteet olemassa. Näytä alkuperäinen vastausKarhun kiintiömetsästykselle on vahvat perusteet olemassa.
Karhukannan nopea kasvu yli sietorajan näkyy nyt jo itäsuomalaisessa arjessa lukuisina pihakäynteinä ja sitä myötä myös vaaratilanteiden riskien nousuna. Sama tilanne on myös huomattavissa ympäri Suomea läntisintä kolkkaa myöden.
Karhukanta ei ole missään vaiheessa ollut niin alhainen, että se olisi lähelläkään sukupuuttoon kuolemassa. Sama pätee suteen, sillä molempien lajien räjähtävä kannan nousu metsästämättömyydestä johtuen on konkreettisestikin näyttänyt sen toteen.
Harvalukuisempana näitä yksilöitä ei vaan tule vastaan metsässäkään niin usein kuin nykyisellä kannan tasolla. Nykyään havaintoja tulee omissa pihoissa sekä kaupunkien puistoissa miltein päivittäin aiheuttaen pelkoa ja turvattomuuden tuntua asukkailleen. Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
|---|
| Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry | Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava | Luokittelun peruste: Kiitos lausuntopyynnöstä. Näytä alkuperäinen vastausKiitos lausuntopyynnöstä.
Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry puoltaa asetuksen muuttamista, jotta karhun rauhoituksesta voidaan poiketa alueellisilla kiintiöillä koko maassa. Muutos on välttämätön karhukannan hallitsemiseksi ja mehiläistarhauksen toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Karhukanta on kasvanut nopeasti ja on perustelumuistion mukaan ennen metsästyskautta 2026 arviolta 2201–2962 yksilöä. Kanta on ollut suotuisalla suojelutasolla koko EU‑jäsenyyden ajan ja ilman metsästyspainetta se kaksinkertaistuisi vuoteen 2030 mennessä. Nykyinen taso ylittää selvästi maaseudun elinkeinojen sosioekonomisen sietokyvyn.
Karhujen aiheuttamat vahingot mehiläistarhaukselle ovat lisääntyneet merkittävästi. SML:n havaintojen mukaan lähes puolet vahingoista tapahtuu sähköaidasta huolimatta, sillä karhut kaivautuvat aitojen ali tai rikkovat rakenteita. Mehiläistarhauksen menetykset heikentävät hunajantuotantoa, pölytyspalveluja, viljelykasvien satoja ja luonnonmarjojen pölytyksen onnistumista. Karhuvahingoilla on myös merkittävä taloudellinen vaikutus, sillä mehiläistarhojen menetykset heikentävät sekä hunajantuotannon kannattavuutta että pölytyspalvelujen arvoa maataloudelle.
Karhukannan kasvu ja metsästyksen puuttuminen ovat lisänneet poliisin tehtäviä ja pihavierailuja. Vuonna 2024 kirjattiin 880 pihavierailua. Tutkimusten mukaan karhut ovat ihmisarkoja alueilla, joilla metsästystä harjoitetaan: metsästyspaineen puuttuminen lisää tottumista ihmisiin ja kasvattaa riskejä taajamissa sekä mehiläistarhoilla.
Pelkkä vahinkoperusteinen poikkeuslupajärjestelmä ei riitä hallitsemaan karhukantaa eikä poistamaan häiriökarhuja. KHO:n 1.6.2026 ratkaisu vahvistaa, että kannanhoidollinen metsästys on mahdollista, kun se perustuu konkreettisiin alueellisiin ongelmiin ja huolelliseen vaikutusarvioon.
Karhuvahingot eivät enää rajoitu Itä-Suomeen. Viime vuosina vahinkoja on kirjattu mm. Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tämä osoittaa, että karhukanta on levittäytynyt laajasti koko maahan ja vahinkoja tapahtuu myös alueilla, joilla karhu ei aiemmin ole ollut merkittävä ongelma. Kiintiöiden tulee siksi kattaa koko maa ja kohdentua alueille, joilla karhukanta on tihentynyt ja vahingot ovat toistuvia.
SML korostaa seuraavaa:
– Alueellisten kiintiöiden tulee olla riittävän suuria, jotta karhukannan kasvu saadaan pysäytettyä ja käännettyä laskuun. Tämä on asetuksen keskeinen tavoite ja välttämätön edellytys vahinkojen vähentämiselle.
– Kiintiöt tulee kohdentaa myös alueille, joilla karhuvahingot ovat lisääntyneet ja karhukanta on levittäytynyt uusille alueille, kuten Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle, Pirkanmaalle, Kanta-Hämeeseen ja Pohjois-Pohjanmaalle. Tämä vastaa perustelumuistion kuvaamaa karhukannan laajenemista.
– Metsästys tulee suunnata yksilöihin, jotka aiheuttavat toistuvia vahinkoja tai ovat menettäneet ihmisarkuutensa, koska tutkimusten mukaan metsästyspaine ylläpitää karhujen ihmisarkuutta ja vähentää pihavierailuja.
– Mehiläistarhauksen erityinen haavoittuvuus tulee huomioida kiintiöiden kohdentamisessa, sillä karhujen aiheuttamat vahingot kohdistuvat suoraan elinkeinon toimintaedellytyksiin ja heikentävät pölytyspalveluja, hunajantuotantoa ja maatalouden satotasoja.
Asetuksen muutos on välttämätön, oikeasuhtainen ja perusteltu. Alueellinen kiintiömetsästys on ainoa keino, jolla karhukannan kasvu voidaan pysäyttää ja mehiläistarhauksen toimintaedellytykset turvata koko maassa.
Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
|---|
| YDHV lakitiimi | Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava | Luokittelun peruste: Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta Lausunnonantaja pitää perusteltuna, että valtioneuvoston asetusta päivitetään vastaamaan metsästyslain muutoksia. Näytä alkuperäinen vastausLausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta
Lausunnonantaja pitää perusteltuna, että valtioneuvoston asetusta päivitetään vastaamaan metsästyslain muutoksia. Esityksen tavoitteena on luoda oikeudellinen kehys karhun rauhoituksesta poikkeamiselle alueellisten kiintiöiden perusteella koko Suomessa. Sääntely koskee kuitenkin Euroopan unionin oikeuden nojalla tiukasti suojeltua lajia, minkä vuoksi asetuksen perustelujen tulee täyttää erityisen korkeat vaatimukset oikeudellisen täsmällisyyden, vaikutusarvioinnin ja hyvän hallinnon osalta.
Perustuslain 2 §:n 3 momentti ja oikeusvaltioperiaate:
Perustuslain 2 § 3 momentin näkökulmasta julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja alemmanasteisen sääntelyn tulee pysyä sille laissa asetetuissa rajoissa.
Esityksessä lähtökohtana on, että metsästyslain muutos mahdollistaa alueellisiin kiintiöihin perustuvan poikkeamisjärjestelmän ja että asetuksella säädettäisiin tämän järjestelmän käytännön toteuttamisesta. Tästä huolimatta olisi perusteltua arvioida tarkemmin, kuinka laajaa harkintavaltaa ministeriölle jää vuosittaisten kiintiöiden ja kiintiöalueiden määrittelyssä.
Perusteluissa olisi hyödyllistä täsmentää, millä objektiivisilla ja ennakoitavilla kriteereillä alueellinen kiintiö määräytyy sekä miten varmistetaan, että asetuksella ei tosiasiallisesti laajenneta lain sisältämää toimivaltuutta.
Perustuslain 20 § ja ympäristövastuu
Perustuslain 20 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan luonnon monimuotoisuuden.
Esityksessä todetaan, että Suomen karhukanta on suotuisalla suojelutasolla eikä ehdotetun järjestelmän arvioida vaarantavan tätä. Samalla kuitenkin sääntelyn tavoitteena on mahdollistaa nykyistä laajempi rauhoituksesta poikkeaminen.
Näiden tavoitteiden välinen tasapaino olisi perusteltua kuvata nykyistä yksityiskohtaisemmin. Erityisesti olisi hyödyllistä täsmentää:
* millä perusteella arvioidaan, ettei alueellinen kiintiö vaaranna suotuisaa suojelutasoa,
* miten vaikutuksia seurataan vuosittain,
* millä edellytyksillä kiintiötä voidaan alentaa tai jättää kokonaan vahvistamatta.
Tällaiset täsmennykset vahvistaisivat sääntelyn ennakoitavuutta sekä perustuslain 20 §:n toteutumista.
Hallintolain 6 §:n hyvän hallinnon periaatteet:
Hallintolain näkökulmasta sääntelyn tulee olla objektiivista, johdonmukaista ja suhteellisuusperiaatteen mukaista(esim. Hallintovaliokunta toteaa, että hallintoasian käsitettä ei ole laissa määritelty ja määrittely onkin kaikkiaan vaikeaa. Hallintoasia on monitahoinen juridinen käsite niin oikeuskirjallisuuden kuin oikeuskäytännönkin perusteella. Valiokunnan näkemyksen mukaan hallintoasian käsitteen määrittelyn tarvetta vähentää se seikka, että hallintolakia sovelletaan myös hallintotoimintaan. Hallinnon asiakkaiden näkökulmasta hallintoviranomaisten ja yksityisten julkisia hallintotehtäviä hoitavien tahojen toiminta näyttäytyy viranomaistoimintana, jossa keskeistä asiakkaan oikeuksien ja oikeussuojan toteuttamiseksi ei ole tunnistaa hallintoasiaa, vaan kyetä varmistumaan siitä, täyttääkö asiaa tai hallintotoimia suorittava viranomainen tai muu taho velvoitteensa asianmukaisesti. Keskeistä on myös selkeisiin säännöksiin perustuva tieto siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia hallinnon asiakkaalla on hallinnossa asioidessaan taikka käsiteltäessä hänen itsensä, jonkun muun tai viranomaisen vireillepanemaa asiaa sekä valiokunta pitää perusteltuna, että lakiin kirjataan viranomaisten harkintavaltaa ohjaavat yleiset hallinnon oikeusturvaperiaatteet. Tällä tavoin niille voidaan antaa nykyistä enemmän merkitystä käytännön hallintotoiminnassa. Saadun selvityksen mukaan lainvalmistelussa on pyritty tarkoituksellisesti niukkaan ilmaisuun. Periaatteiden muotoilulla ei ole ollut tarkoitus vaikuttaa oikeuskäytännön kehittymiseen ja periaatteiden täsmentymiseen eri soveltamistilanteissa. Periaatteiden muotoilulla muistututetaan lain soveltajia siitä, että periaatteet on otettava yksittäisessä soveltamistilanteessa huomioon(HaVM 29/2002 vp.)
Esityksen mukaan vuosittaiset alueelliset kiintiöt perustuvat kanta-arvioihin, tutkimustietoon sekä alueelliseen tilanteeseen.
Perusteluja olisi kuitenkin mahdollista täydentää kuvaamalla tarkemmin,
* miten eri alueita vertaillaan keskenään,
* millä perusteilla kiintiö voidaan asettaa toiselle alueelle mutta ei toiselle,
* miten mahdolliset muutokset arviointiperusteissa julkaistaan.
Tämä tukisi hallinnon avoimuutta ja yhdenmukaista päätöksentekoa.
Yhdenvertaisuuslain näkökulma
Asetuksella ei lähtökohtaisesti erotella henkilöitä yhdenvertaisuuslain tarkoittamilla henkilöön liittyvillä perusteilla(esim. Perustuslakivaliokunta lausunto korostaa että lakiehdotuksen 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Nykyisen yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa (1 §) sekä valiokunta korostaa yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon keskeistä asemaa oikeusjärjestyksessämme ja pitää tärkeänä, että 1 § lisätään nykyisessä laissa olevat säännökset yhdenvertaisuuden toteutumisen turvaamisesta ja syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojan tehostamisesta(PeVL 31/2014 vp.)
Sen sijaan sääntely johtaa alueellisesti erilaiseen kohteluun, koska kiintiöitä voidaan vahvistaa vain tietyille alueille.
Tällainen alueellinen eriyttäminen voi olla hyväksyttävää, mikäli se perustuu objektiivisiin biologisiin, ekologisiin ja turvallisuuteen liittyviin eroihin.
Perusteluissa olisi kuitenkin hyödyllistä korostaa, että alueellinen erilainen kohtelu perustuu nimenomaan tutkittuun tietoon eikä hallinnolliseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan yksin.
EU-oikeuden näkökulma
Perustelumuistiossa käsitellään laajasti luontodirektiivin 16 artiklaa sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Lausunnonantajan näkemyksen mukaan muistio tunnistaa asianmukaisesti sen, että oikeuskäytännössä korostetaan
* hyväksyttävää tavoitetta,
* muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista,
* suotuisan suojelutason säilyttämistä.
Samalla muistiossa todetaan myös, että alueellisiin kiintiöihin perustuvaan järjestelmään liittyy edelleen oikeudellista tulkintaepävarmuutta.
Tämän vuoksi olisi perusteltua vielä selvemmin kuvata, miten vuosittainen ministeriön kiintiöasetus konkreettisesti osoittaa jokaisen luontodirektiivin 16 artiklan kumulatiivisen edellytyksen täyttymisen.
Århusin sopimus ja oikeusturva
Perustelumuistiossa arvioidaan yksityiskohtaisesti Århusin sopimuksen vaikutuksia.
Koska ministeriön asetuksesta ei lähtökohtaisesti voi valittaa, valmistelun avoimuuden merkitys korostuu.
Hyvän hallinnon näkökulmasta olisi perusteltua kuvata vielä täsmällisemmin,
* miten lausuntopalautteet otetaan huomioon,
* millä tavoin vuosittaiset kanta-arviot julkaistaan,
* miten kiintiöiden perustelut dokumentoidaan.
Tämä vahvistaisi sääntelyn läpinäkyvyyttä sekä yleisön luottamusta päätöksentekoon.
Johtopäätös
Lausunnonantaja katsoo, että asetuksen tavoitteita voidaan pitää hyväksyttävinä.
Sääntelyn oikeudellisen kestävyyden vahvistamiseksi olisi kuitenkin perusteltua täydentää perusteluja erityisesti seuraavilta osin, kuten:
* alueellisten kiintiöiden määräytymisperusteiden täsmällinen kuvaaminen;
* vaikutusten seurannan ja arvioinnin mekanismit;
* ministeriön harkintavallan rajojen täsmentäminen;
* vuosittaisen kiintiöasetuksen perusteluvelvollisuuden korostaminen;
* hallinnon avoimuuden sekä osallistumismahdollisuuksien kuvaaminen.
Edellä esitetyillä täsmennyksillä asetuksen valtiosääntöoikeudellinen arviointi muodostuisi kokonaisuutena selkeämmäksi ja sääntelyn ennakoitavuus vahvistuisi. Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
|---|
| Yksityinen | Epäselvä Automaattinen luokitus, tarkistettava | Luokittelun peruste: Karhukannan arkuuden tuottamiseen ei riitä että käytössä on vain turvallisuus . Näytä alkuperäinen vastausKarhukannan arkuuden tuottamiseen ei riitä että käytössä on vain turvallisuus .ja vahinkoperusteiset luvat, karhun oppimismekanismi on tunnettava ja siinä negatiivinen ehdollistaminen näyttelee pääosaa kun tuotetaan arkuutta koko karhukantaan, eikä vain poisteta jo väärän oppimismallin saavuttaneita karhuja, joiden käyttäytymisen muuttaminen ei onnistu enää nykyisillä menetelmillä kuten karkoitukset jotka nykyillä menetelmillä ja tuossa muodossa toteutettuna ei tuota missään vaiheessa pysyvää käyttäytymistä karhulle eikä millekään muullekaan suurpedolle, joten ainut tapa tuottaa koko karhukantaan kohdistuvaa arkuutta on kiintiömetsästys ja arviointi "ongelmasta johon tulee puuttua" on suoritettava kannanhoitoalueittain jolloin arkuuden tuottaminen on laajempaa, sekä kohdentamisessa kiintiöitä on otettava huomioon kuvaushaaskatoiminnan aiheuttamat petokeskittymät ja ylisuuret pentueet, unohtamatta turvallisuusuhkasta jota tuo toiminta aiheuttaa...
Mikäli kiintiömetsästystä ei suoriteta niin uhkakuvana on yhä lisäätyvät pihakäynnit ja suuremmat vahinkojen korvaukset jotka on suhteettoman suuret, lisäksi tämä tulee auheuttamaan poliisillekin lisää tehtäviä jotka jo nyt ovat lisäätyneet merkittävästi...
Kannatan esitystä karhun kiintiömetsästyksen mahdollistamista..
Jyrki Meriläinen Avaa alkuperäinen lähde ↗ |
|---|