Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi yrittäjän eläkelain ja Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Ehdoitus on hyvä kokonaisuus ja lisää pienyrittäjien määrää ja toimeentuloa

Kommentit esitellään jäljempänä AKYn lausunnossa.

Invalidiliitto pitää myönteisenä tavoitteita lisätä yrittäjien valinnanvapautta ja tehdä työtulon määräytymisestä nykyistä ymmärrettävämpää. Esityksen vaikutusarvioinnit eivät kuitenkaan huomioi riittävästi työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ja vammaisia yrittäjiä. Verotettavan ansiotulon käyttäminen työtulon perusteena voi lisätä järjestelmän selkeyttä, mutta vammaisten yrittäjien kohdalla verotettava ansiotulo ei välttämättä kuvaa työpanoksen todellista arvoa. Tulot voivat vaihdella huomattavasti terveydentilan tai toimintarajoitteen vuoksi ilman, että yrittäjän osaaminen, ammattitaito tai työpanoksen merkitys muuttuvat vastaavasti. Vaikutusarviointiin tulisi lisätä erillinen tarkastelu työkyvyttömyyseläkkeellä olevien yrittäjien asemaan, vammaisten yrittäjien eläketurvaan, vanhuuseläkkeen karttumiseen työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla sekä yrittäjyyden kannustavuuteen vammaisten henkilöiden näkökulmasta. Yhteiskunnallisesti on tärkeää, että järjestelmä kannustaa jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämiseen eikä luo uusia esteitä yrittäjyydelle. Invalidiliitto pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan reaaliaikaisempien tulotietojen hyödyntämismahdollisuuksia erityisesti vammaisten, työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla yritystoimintaa harjoittavien yrittäjien osalta. Näiden yrittäjien tulot voivat vaihdella merkittävästi terveydentilan, kuntoutuksen, toimintakyvyn muutosten tai toimeksiantojen epäsäännöllisyyden vuoksi, minkä vuoksi edellisen verovuoden tiedot eivät aina kuvaa yrittäjän ajankohtaista työpanosta tai maksukykyä. Katsomme kuitenkin, että mahdollisen reaaliaikaisemman tuloseurannan ensisijaisena tavoitteena tulee olla järjestelmän joustavuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen, ei yrittäjän hallinnollisen taakan kasvattaminen tai vakuutusmaksujen jatkuva muuttaminen.

Pidämme perusteltuna tavoitetta lisätä yrittäjän valinnanvapautta ja selkeyttää työtulon määräytymistä. Mahdollisuus valita työtulon perusteeksi veronalainen ansiotulo voi lisätä ymmärrettävyyttä ja läpinäkyvyyttä. Samanaikaisesti näemme ehdotuksissa merkittäviä riskejä: Ensinnäkin aloittavan yrittäjän alennuksen poistaminen on ongelmallinen muutos. Alkavan yrittäjän kustannusrakenne on jo lähtökohtaisesti hauras, ja alennus on ollut keskeinen keino madaltaa yrittäjyyden aloituskynnystä. Sen poistaminen voi vähentää yrittäjyyden kokeilua ja hidastaa uusien yritysten syntyä. Toiseksi esitetty malli kannustaa monissa tilanteissa työtulon laskuun, mikä näkyy myös vaikutusarvioissa keskimääräisen työtulon alenemisena. Tämä voi lyhyellä aikavälillä lisätä yrittäjien käytettävissä olevia tuloja, mutta pitkällä aikavälillä heikentää sosiaaliturvaa ja siirtää kustannuksia julkiselle sektorille. Kolmanneksi korostamme, että yrittäjyyden monimuotoisuus eli osa-aikainen yrittäjyys, sivutoimiyrittäjyys ja kevytyrittäjyys edellyttävät järjestelmältä joustavuutta. Yhden mallin soveltaminen kaikkiin yrittäjiin voi johtaa ei-toivottuihin vaikutuksiin erityisesti pienituloisille ja aloitteleville yrittäjille. Uusyrityskeskusten näkökulmasta keskeinen kysymys on: vahvistaako uudistus yrittäjyyden houkuttelevuutta vai nostaako se aloituskynnystä. Tämän tulee meidän mielestämme olla arvioinnin keskiössä.

Kommentit esitellään jäljempänä AKYn lausunnossa.

Invalidiliitto ehdottaa, että säännöskohtaisissa perusteluissa olisi syytä selventää, miten työtulon määrittämisessä huomioidaan tilanteet, joissa yrittäjän työkyky on pysyvästi tai pitkäaikaisesti alentunut. Perusteluissa olisi tarpeen todeta nimenomaisesti, että työkyvyn alenema voi vaikuttaa työpanoksen määrään ja toimintakyvyn vaihtelu voi olla olennainen osa yrittäjän arkea sekä myös että työtuloa vahvistettaessa voidaan ottaa huomioon yrittäjän yksilölliset olosuhteet myös silloin, kun yrittäjä käyttää verotettavaa ansiotuloa työtulon perustana. Lisäksi olisi perusteltua arvioida, onko työeläkevakuutusmaksujen joustoihin liittyvä rajoitus työkyvyttömyyseläkettä saavien yrittäjien osalta tarkoituksenmukainen tilanteissa, joissa henkilö haluaisi vapaaehtoisesti vahvistaa vanhuuseläkekertymäänsä.

Säännöskohtaisissa perusteluissa korostuu työtulon tekninen määräytyminen, mutta yrittäjän näkökulmasta keskeinen kysymys on ymmärrettävyys. Pidämme hyvänä, että työtulon perustelujen läpinäkyvyyttä lisätään. Tämä on tärkeä askel luottamuksen vahvistamisessa. Samalla ehdotamme, että lainsäädäntöä ja sen soveltamista täydennetään systemaattisella viestinnällä ja ohjeistuksella. Yrittäjien tulee saada selkokielinen, konkreettinen kuva siitä: miten työtulo määräytyy miten se vaikuttaa heidän sosiaaliturvaansa mitä vaihtoehtojen valinta käytännössä tarkoittaa Uusyrityskeskukset ovat valmiita toimimaan tässä keskeisenä kumppanina etenkin alkaville yrittäjille viestittäessä.

Voimaantulo 2028 määräytyy Verottajan tilinpäätöstietojen julkaisemisen mukaan, ei 1.1.2028

Ei kommentoitavaa voimaantuloaikatauluun.

Invalidiliitto muistuttaa, että uudistuksen voimaantulon yhteydessä tulee varmistaa riittävä tiedottaminen erityisesti niille yrittäjille, joiden työkyky on osittain alentunut tai jotka harjoittavat yritystoimintaa työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla. Muutosten vaikutuksia tähän ryhmään tulee seurata erikseen osana uudistuksen jälkiarviointia. Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista selvittää siirtymävaiheen aikana, syntyykö muutoksista uusia kannustinloukkuja vammaisten yrittäjien näkökulmasta.

Pidämme esitettyä voimaantuloaikataulua lähtökohtaisesti perusteltuna, mutta korostamme siirtymävaiheen merkitystä. Yrittäjille tulee varata riittävästi aikaa ymmärtää muutokset, arvioida niiden vaikutukset omaan tilanteeseensa ja tehdä tietoisia valintoja. Erityisesti alkavien yrittäjien osalta muutosten vaiheistus ja ennakoitavuus ovat kriittisiä. Myös neuvojien täytyy saada aikaa sisäistää muuttunut toimintaympäristö, jotta se on selitettävissä ja neuvottavissa yrittäjiksi ryhtyville. Lisäksi toimeenpanon tueksi tarvitaan laaja valtakunnallinen viestintäkokonaisuus, jossa hyödynnetään myös uusyrityskeskusverkostoa.

OK.

Kommentit esitellään jäljempänä AKYn lausunnossa.

Invalidiliitto painottaa, että lakiehdotukset eivät nykyisellään huomioi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien tai vammaisten yrittäjien erityisasemaa. Työkyvyttömyyseläkettä saavien yrittäjien asema ei kuitenkaan ole yhdenmukainen. Työskentelymahdollisuudet, ansaintarajat sekä vanhuuseläkkeen karttuminen vaihtelevat sen mukaan, perustuuko eläke työeläkejärjestelmään, Kelan työkyvyttömyyseläkkeeseen vai Kansaneläkelain 12 §:n 4 momentin erityissäännöksen mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Näiden erojen vaikutuksia ei hallituksen esityksessä arvioida. Jatkovalmistelussa olisi syytä selvittää mahdollisuuksia kehittää YEL-järjestelmää siten, että työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla harjoitettava yritystoiminta kannustaisi nykyistä paremmin vanhuuseläkkeen kartuttamiseen ilman kohtuutonta vakuutusmaksurasitetta. Kiinnitämme kuitenkin huomiota siihen, että lakiehdotuksen 112 §:n mukainen mahdollisuus perustaa YEL-työtulo yrittäjän verotuksessa todettuun ansiotuloon voi joissakin tilanteissa parantaa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ja vammaisten yrittäjien vanhuuseläkkeen karttumista. Vaikutus riippuu kuitenkin yrittäjän tosiasiallisesta työpanoksesta, ansiotulosta sekä siitä, johtaako korkeampi YEL-työtulo samalla vakuutusmaksujen kasvuun. Pidämme ongelmallisena sitä, että lakiehdotuksen 112 §:n 4 momenttiin sekä 112 b §:ään sisältyvä vaatimus, jonka mukaan kokonaisarvioon perustuvan työtulon tulee olla vähintään tietty osuus yrittäjän ansiotulosta, se voi johtaa YEL-työtulon ja vakuutusmaksujen nousuun tilanteissa, joissa yrittäjän tosiasiallinen työpanos on toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi vähäinen. Pidämme tärkeänä, että lain soveltamisessa varmistetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ja vammaisten yrittäjien mahdollisuus osoittaa työpanoksensa tosiasiallinen määrä sekä toimintakykyyn liittyvät rajoitteet työtuloa vahvistettaessa. Työtulon määräytymisen ei tulisi johtaa tilanteisiin, joissa vakuutusmaksurasitus kasvaa suhteettomasti yrittäjän todelliseen työpanokseen nähden. Pidämme myönteisenä lakiehdotuksen 112 a §:n säännöstä, jonka mukaan työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen yhteydessä työtulo voidaan tarvittaessa tarkistaa takautuvasti vastaamaan työkyvyttömyyden aikaista työpanosta. Tämä parantaa mahdollisuuksia sovittaa vakuuttaminen paremmin yhteen yrittäjän todellisen työkyvyn kanssa. Katsomme kuitenkin, että hallituksen esityksestä puuttuu arvio siitä, miten ehdotetut muutokset vaikuttavat työkyvyttömyyseläkkeellä olevien yrittäjien vanhuuseläkkeen karttumiseen. Vaikutusarviointiin tulisi lisätä erillinen tarkastelu siitä, lisäävätkö muutokset vanhuuseläkekertymää tosiasiallisesti vai johtavatko ne lähinnä korkeampiin vakuutusmaksuihin ilman, että ne kannustavat jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämiseen. Lisäksi ehdotamme, että jatkovalmistelussa selvitetään mahdollisuuksia kehittää työkyvyttömyyseläkkeellä oleville yrittäjille joustavampia vakuuttamisratkaisuja, jotka mahdollistaisivat vanhuuseläkkeen kartuttamisen myös silloin, kun yrittäjä harjoittaa pienimuotoista yritystoimintaa lähellä YEL-vakuuttamisen alarajaa. Tällaiset ratkaisut tukisivat hallitusohjelman tavoitetta parantaa vammaisten yrittäjien toimintaedellytyksiä sekä edistäisivät YK:n vammaissopimuksen mukaista oikeutta työhön, yrittäjyyteen ja riittävään sosiaaliturvaan.

Aloittavan yrittäjän alennus tulee säilyttää tai sen tilalle tulee kehittää vastaava mekanismi, joka huomioi yrittäjyyden alkuvaiheen taloudellisen epävarmuuden. Mikäli alennus on poistettava, ehdotamme sen poistamista portaittain esimerkiksi siten, että ensimmäisenä vuotena alennus on vielä voimassa ja viidentenä vuotena se on 0. Asteittainen poistuminen korostaisi alkuvaiheen kevennystä eikä nousisi yhtäkkiä 22%. YEL-alarajaan tai vakuuttamisvelvollisuuteen ei tule tehdä muutoksia, jotka nostavat yrittäjyyden aloituskynnystä. (Liian aikainen maksurasitus voi estää yrittäjyyden kokeilua.) Valinnanvapautta lisäävät ratkaisut ovat kannatettavia, mutta niiden tulee sisältää riittävät turvamekanismit, jotta yrittäjän sosiaaliturva ei heikkene huomaamatta.

Kommentit esitellään jäljempänä AKYn lausunnossa.

Invalidiliitto korostaa, että Suomessa pyritään lisäämään vammaisten henkilöiden työllistymistä, työelämäosallisuutta ja mahdollisuuksia hyödyntää jäljellä olevaa työkykyään. Myös YK vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta työhön, yrittäjyyteen sekä yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin osallistua taloudelliseen toimintaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että YEL-järjestelmän uudistuksia tarkastellaan myös vammaisten yrittäjien, työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla yritystoimintaa harjoittavien henkilöiden näkökulmasta. Kyse on Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin ja yhdenvertaisuuslain 9 §:n mukaisesta positiivisesta erityiskohtelusta, jolloin tk -eläkkeellä olevien vammaisten yrittäjien erityisaseman huomioiminen erilaisin toimenpitein johtaa heidät tosiasiallisesti yhdenvertaiseen asemaan muiden yrittäjien kanssa. Tällainen erilainen kohtelu ei ole syrjintää perustuslain, yhdenvertaisuuslain eikä CRPD:n nojalla (art. 5.4) Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Muistutamme myös, että pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on nimenomaisesti linjattu, että vammaisten yrittäjien toimintaedellytyksiä parannetaan. Nyt lausunnolla olevassa hallituksen esityksessä ei kuitenkaan arvioida erikseen vaikutuksia vammaisiin yrittäjiin eikä työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla yritystoimintaa harjoittaviin henkilöihin, vaikka myös CRPD:n 27 artiklan (Työ ja työllistyminen) alakohdan 1. f) velvoittaa edistämään mahdollisuuksia itsenäiseen elinkeinonharjoittamiseen, yrittäjyyteen ja oman yritystoiminnan aloittamiseen. Hallitusohjelmakirjauksen toteutuminen edellyttää erillistä vammais- ja yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, miten YEL-järjestelmä tukee vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia hyödyntää jäljellä olevaa työkykyään, harjoittaa pienimuotoista yritystoimintaa ansaintarajojen puitteissa sekä kartuttaa tulevaa vanhuuseläkettään. Invalidiliitto kiinnittää myös huomiota siihen, että työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla harjoitettava pienimuotoinen yritystoiminta voi muodostua suhteettoman raskaaksi tilanteissa, joissa toiminta ylittää vain niukasti YEL-vakuuttamisen alarajan. Tämän vuoksi jatkovalmistelussa tulisi arvioida mahdollisuutta kevennettyyn vakuuttamismalliin tai muuhun ratkaisuun, joka kannustaisi jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämiseen ilman kohtuutonta vakuutusmaksurasitusta. Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuuksia kehittää järjestelmää siten, että myös YEL-vakuuttamisen alarajan alle jäävä pienimuotoinen yritystoiminta voisi nykyistä paremmin vahvistaa vanhuudenturvaa ilman kohtuutonta hallinnollista tai taloudellista rasitetta. Invalidiliitto muistuttaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (CRPD) velvoitteista. Sopimuksen 5 artikla edellyttää yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumista sekä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämistä. Sopimuksen 27 artikla turvaa vammaisten henkilöiden oikeuden työhön, mukaan lukien yrittäjyyteen, itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja oman yritystoiminnan harjoittamiseen yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi 28 artikla korostaa oikeutta sosiaaliturvaan ja taloudelliseen turvaan. Invalidiliitto katsoo, että YEL-uudistuksen vaikutuksia tulee arvioida CRPD:n 5, 27, 28 ja 31 artiklojen sekä hallitusohjelman vammaisten yrittäjien toimintaedellytysten parantamista koskevan kirjauksen näkökulmasta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, ettei järjestelmä muodosta esteitä pienimuotoiselle yrittäjyydelle tai jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämiselle työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla. Hallituksen esitystä tulee täydentää vammais- ja yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnilla sekä tarkastelulla siitä, miten YEL-järjestelmää voidaan kehittää tukemaan nykyistä paremmin vammaisten henkilöiden yrittäjyyttä, työelämäosallisuutta, taloudellista itsenäisyyttä ja vanhuudenturvan karttumista ilman tarpeettomia kannustinloukkuja. Invalidiliitto katsoo, että ehdotetun uudistuksen tavoitteet yrittäjyyden edellytysten vahvistamisesta toteutuvat täysimääräisesti vasta silloin, kun myös vammaisten ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien yrittäjien erityistilanne huomioidaan lainsäädännössä ja sen vaikutusarvioinnissa. Tämä on osa CRPD:n kansallista täytäntöönpanoa.

YEL-uudistus on keskeinen osa yrittäjyyspolitiikkaa, ja sen vaikutukset ulottuvat laajasti yrittäjyyden dynamiikkaan, työllisyyteen ja talouskasvuun. Uusyrityskeskusten näkökulmasta korostamme kolmea periaatetta: 1. Yrittäjyyden aloituskynnys tulee pitää mahdollisimman matalana. 2. Järjestelmän tulee olla ymmärrettävä ja ennakoitava. 3. YEL:n rooli osana sosiaaliturvaa tulee tehdä näkyväksi. Yrittäjyyden alkuvaihe ratkaisee usein koko yritystoiminnan suunnan. Siksi myös YEL-järjestelmän tulee tukea nimenomaan alkuvaiheen rohkeutta, ei lisätä epävarmuutta. Suomen Uusyrityskeskukset ry on valmis osallistumaan aktiivisesti YEL-järjestelmän kehittämiseen sekä yrittäjien neuvontaan ja viestintään, jotta uudistus toteutuu tavoitteidensa mukaisesti.

Ehdoituksessa yrittäjän tulotioedot perustuvat n. 0,5 - 1,5 v. vanhaan tietoon ja se voi olla ongelma joillekkin yrittäjille. Ajantasainen todellinen tieto tuloista saadaan kuitenkin vain tilinpäätöksestä. Tämän johdosta ehdoitan, että ehdoitukseen lisättäisiin lausuma: Yrittäjä voi halutessaan pyytää, että Hän tekisi / teettäisi välitilinpäätöksen ja Verottajan hyväksymisen jälkeen sitä käytettäisiin pohjana kuluvan tilikauden YEL veron määrän vahvistamiseksi seuraavan virallisen tilinpäätöksen julkaisuun saakka, josta määräytyisi uusi maksu tulojen mukaan. Ylläoleva ehdoitus varmistaisi, että kaikkia yrittäjiä kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti

AKY-Akavalaiset yrittäjät ry kiittää mahdollisuudesta antaa lausuntonsa asiassa ja toteaa seuraavaa. Uudistuksen pääperiaate on kannatettava: on tarpeellista lisätä yrittäjän valinnanvapautta ja mahdollisuutta sitoa eläkemaksunsa todellisiin tuloihin. Laskennallisen työtulon säilyttäminen toisena vaihtoehtona lisää osaltaan joustomahdollisuuksia. Positiivista uudistuksessa on, että monien pienituloisten yrittäjien eläkemaksujen suhteeton kasvu pysähtyy ja hekin kykenevät jatkossa paremmin vaikuttamaan eläkemaksujensa tasoon. Esityksen vaikutusarvioihin liittyy epävarmuuksia. Kaikkia julkisen talouden kustannuksia kasvattavia käyttäytymisvaikutuksia ei ole kyetty huomioimaan vaikutusarvioissa ja se valitettavasti heikentää uudistuksen hyväksyttävyyttä. Uudistus todennäköisesti lisäisi julkisen talouden menoja vielä aiemmin arvioitua enemmän. Kustannusten noustessa esityksen keskeisenä tavoitteena onkin oltava yrittäjyyden ja talouskasvun vahvistaminen. Varmaa näyttöä sen toteutumisesta ei ole, mutta uudistuksen ei toisaalta saa ainakaan heikentää yrittäjyysaikomuksia. YEL-järjestelmän vaje johtuu osittain siitä, että järjestelmää käyttöön otettaessa tehtiin virhe jättää eläkevaroja rahastoimatta, ja siksi nyt kerättävät maksut eivät riitä kattamaan maksettavia eläkkeitä. Tästä ei saa syyttää nykyisiä yrittäjiä, eikä heillä pidä maksattaa aiemmin tehtyjä virheitä. Valtion maksettavaksi jääviä summia arvioitaessa on myös hyvä muistaa, että maatalousyrittäjien eläkejärjestelmää valtio joutuu paikkaamaan vielä suuremmilla summilla. Siitä ei kuitenkaan olla keskusteluissa oltu yhtä huolissaan kuin muiden yrittäjien eläkkeisiin menevästä summasta. Näiden syiden vuoksi kasvaviinkin menoihin on suhtauduttava osin ymmärryksellä. Yrittäjien tulotietojen nykyistä laajempi hyödyntäminen on sinänsä perusteltu kehittämissuunta. Valittuun ratkaisuun liittyy kuitenkin ongelmia, joita esitysluonnoksessa ei ole pystytty riittävästi ratkaisemaan. Valinnanmahdollisuus todellisten tulojen ja laskennallisen työtulon välillä sekä eritoten osakeyhtiömuodossa tulonmuunnon hyödyntäminen kytkevät verosuunnittelun ja työeläkevakuuttamisen aiempaa tiiviimmin toisiinsa. Yhdistelmä tekee järjestelmästä vaikeasti tulkittavan ja todennäköisesti lisää julkisen sektorin maksuosuutta ja järjestämisen kustannuksia. Valittu tapa verotietojen hyödyntämiseen vakuuttamisen pohjana ei edistä uudistuksella tavoiteltua reaaliaikaisuutta, sillä esitetyssä mallissa työtulon määräytymisessä hyödynnetään käytännössä viiveellä saatavia verotietoja, jotka voivat olla lähes kahden vuoden takaisia. Esitys lisää työtulon määräytymisen monimutkaisuutta, mikä vaikeuttaa myös yrittäjien mahdollisuuksia arvioida omien ratkaisujensa vaikutuksia eläke- ja sosiaaliturvaansa. Uudistus edellyttäisi eläkelaitoksilta vuosittaista tulotietojen seurantaa, mallivalintojen hallintaa sekä uudenlaisten työtulon määräytymistä ja sen muutoksia koskevien säännösten soveltamista. Tämä lisää myös järjestelmän hallinnollista monimutkaisuutta. Uudistuksen aiheuttamat muutokset toimeenpanoon ja sen kustannuksiin ovat merkittäviä. Toisaalta ymmärrämme. että esimerkiksi ansiotuloarvioon pohjautuva ja jälkikäteen lisämaksuin tai palautuksin oikaistava eläkemaksumallikin olisi hallinnollisesti haastava toteuttaa. Näiden syiden vuoksi tulorekisterin hyödyntäminen olisi viisasta arvioida tarkemmin. Tulorekisteri kykenisi ainakin osittain toimimaan eläkemaksujen perustana. Uudistus heikentää työteon muotojen välistä neutraliteettia lisäämällä yrittäjien mahdollisuuksia vaikuttaa lakisääteisen työeläkevakuuttamisen perusteena oleviin tuloihin tavalla, jollaista palkansaajilla ei ole. Tämän seurauksena samankaltaista työtä tekevien henkilöiden työeläkemaksut ja karttuva työeläketurva voivat poiketa toisistaan työn juridisen muodon perusteella. Työeläkejärjestelmän ei tulisi luoda kannusteita järjestää työn tekemistä tietyn työnteon muodon kautta eikä ohjata yritysmuodon valintaa työeläkevakuuttamiseen liittyvillä perusteilla. Esitysluonnoksessa ei ole arvioitu riittävästi uudistuksen vaikutuksia työmarkkinoihin eikä työteon muotojen väliseen kilpailuun. Uudistus herättää kysymyksiä myös yrittäjien keskinäisestä yhdenvertaisuudesta. Mahdollisuudet vaikuttaa vakuuttamisen perusteena käytettäviin ansiotuloihin vaihtelevat merkittävästi eri yritysmuotojen välillä. Erityisesti osakeyhtiömuodossa toimivilla yrittäjillä on muita yrittäjiä laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa palkan, osinkojen ja yritykseen jätettävien varojen suhteeseen. Tämän seurauksena osa yrittäjistä voi mahdollisesti alentaa kustannuksiaan enemmän kuin toiset ilman, että erot perustuvat työpanokseen, tuottavuuteen tai tehokkuuteen, vaan sääntelyn mahdollistamiin tulojärjestelyihin. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista markkinoiden toiminnan, terveen kilpailun eikä yrittäjien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Hallituksen esitysluonnoksessa tunnistetaan erityisesti osakeyhtiöyrittäjiin liittyvät optimointimahdollisuudet, mutta niiden vaikutuksia kilpailuun ja yrittäjien keskinäiseen yhdenvertaisuuteen ei ole arvioitu riittävästi. Osakeyhtiöyrittäjien tulonnostokäyttäytymistä ei ole mallinnettu tavalla, joka vastaisi esitetyn sääntelyn luomia mahdollisuuksia. Esitysluonnoksessa ei myöskään arvioida, kohteleeko ehdotettu sääntely eri yritysmuodoissa toimivia yrittäjiä tosiasiallisesti yhdenvertaisesti ja onko mahdolliselle erilaiselle kohtelulle hyväksyttävä ja oikeasuhtainen peruste. Toisaalta on hyvä huomata, että lähes kaikilla yrittäjillä on sama mahdollisuus valita ja vaihtaa yritysmuotonsa. Yritysmuotorakenteen staattinen arviointi ei välttämättä tuotakaan parhaita vaikuttavuusarvioita ja tarvittaisiin perusteellisemmat dynaamiset arviot muutoksen käyttäytymisvaikutuksista. Laskevien eläkemaksujen ja sitä kautta laskevien eläkkeiden vaikutus julkisen sektorin muiden sosiaaliturvamenojen kasvuun voi olla merkittävä. Sitä ei ole kyetty ottamaan vaikutusarvioissa kovin tarkasti huomioon. Uudistuksessa on varmistettava, että eläkeyhtiön on työtuloa vahvistaessaan kerrottava selkeästi, mihin työtuloa koskeva kokonaisarvio perustuu ja yrittäjällä on oltava todellinen mahdollisuus vaikuttaa kokonaisarvion pohjana käytettäviin tietoihin. Tämä lopulta ratkoo uudistuksen vaikutuksen yrittäjän eläkemaksuun ja -kertymään sekä järjestelmän kannustavuuden. Aiemmin esillä ollut rahastoinnin aloittaminen on jätetty luonnoksesta pois. Katsomme, että olisi tarkoituksenmukaista aloittaa sen selvittäminen aiemmin suunnitellun mukaisesti. Samoin pidämme tärkeänä, että uudistuksen voimaantultua luodaan malli eläkeyhtiöiden, eläketurvakeskuksen ja merkittävien yrittäjäjärjestöjen jatkuvalle vuoropuhelulle. Valmistelun aikataulu on ollut kireä, mutta mielestämme kaikille osapuolille on annettu riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kommentoida uudistusta.

Suomen Uusyrityskeskukset ry:n kannanotto YEL -uudistukseen: https://uusyrityskeskus.fi/kannat-ja-mielipiteet/suomen-uusyrityskeskukset-ryn-kannanotto-yel-uudistukseen-alkavan-yrittajan-nakokulmasta/

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi yrittäjän eläkelain ja Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta. Lausuntoantaja tiedot: YDHV lakitiimi. Kommentit nykytilaan ja sen arviointiin Lausunnonantaja pitää perusteltuna sitä, että nykyisen YEL-järjestelmän ongelmia arvioidaan uudelleen. Esityksessä todetaan, että yrittäjät ovat kokeneet nykyisen työtulon määrittelyn vaikeasti ymmärrettäväksi sekä epäoikeudenmukaiseksi. Samalla kuitenkin todetaan, että vuonna 2023 voimaan tulleet säännölliset työtulotarkastukset ovat vasta viime vuosina alkaneet vaikuttaa työtulojen tasoon. Voidaan kysyä, onko nykyjärjestelmän vaikutuksista käytettävissä vielä riittävästi tietoa ennen uuden työtulomallin käyttöönottoa. Esityksessä ilmenee myös, että yrittäjien vakuutusmaksut ovat kasvaneet viime vuosina, mutta samanaikaisesti valtion osuus YEL-järjestelmän rahoituksesta on kasvanut huomattavasti. Tältä osin jää osittain epäselväksi, missä määrin nykytilan ongelmat johtuvat työtulon määrittelystä ja missä määrin järjestelmän rahoitusrakenteesta. Hallitus sanoo tavoitteena olevan valinnanvapauden lisääminen, mutta samalla säätää, että kokonaisarvioon perustuvan työtulon on oltava vähintään 50 % veronalaisista ansiotuloista. Kommentit ehdotuksista ja niiden vaikutuksista Esityksen tavoitteena on yrittäjyyden edellytysten vahvistaminen, talouskasvun tukeminen sekä yrittäjien valinnanvapauden lisääminen. Samalla ehdotetaan kuitenkin, että siirtymäajan jälkeen kokonaisarvioon perustuvan työtulon tulee olla vähintään 50 prosenttia yrittäjän veronalaisesta ansiotulosta. Voidaan kysyä, missä määrin kyse on tosiasiallisesta valinnanvapaudesta, jos valittavien vaihtoehtojen välille asetetaan pakottava vähimmäissuhde. Esityksessä korostetaan myös yrittäjyyden ennakoitavaa toimintaympäristöä. Samanaikaisesti ehdotetaan kahden rinnakkaisen työtulon määrittelyjärjestelmän käyttöönottoa. Voidaan kysyä, lisääkö ehdotettu sääntely järjestelmän selkeyttä vai muodostuuko kokonaisuudesta nykyistä vaikeammin hahmotettava. Esityksessä pyritään tuomaan eläkevakuuttaminen lähemmäksi yrittäjän todellisia tuloja. Tästä huolimatta veronalaisena ansiotulona käytettäisiin viimeksi päättyneen verotuksen tietoja. Perusteluista ei kaikilta osin ilmene, kuinka hyvin aikaisempaan verovuoteen perustuvat tiedot kuvaavat nopeasti muuttuvaa yritystoimintaa. Erityisesti kasvuyritysten sekä voimakkaasti vaihtelevien toimialojen osalta vaikutusarviointia olisi perusteltua täydentää. Lisäksi esityksessä ehdotetaan aloittavan yrittäjän alennuksen poistamista. Ratkaisua perustellaan lisä- ja pienennettyjen vakuutusmaksujen kehittämisellä. Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin vapaaehtoisiin maksujoustoihin perustuva järjestelmä korvaa automaattisen alennuksen erityisesti aloittavien pienituloisten yrittäjien näkökulmasta. Esityksessä todetaan, että alle prosentti yrittäjistä käyttää nykyisiä maksujoustoja. Tästä näkökulmasta jää osittain epäselväksi, kuinka tehokkaasti ehdotettu järjestelmä tosiasiallisesti korvaa poistettavan alennuksen. Kommentit säännöskohtaisiin perusteluihin Säännöskohtaiset perustelut ovat pääosin selkeitä. Perusteluista ei kuitenkaan täysin ilmene, miksi juuri 50 prosentin vähimmäistasoa voidaan pitää tarkoituksenmukaisimpana rajana. Voidaan kysyä, perustuuko ehdotettu prosenttiosuus tutkimusnäyttöön, vakuutusmatemaattisiin laskelmiin vai enemmänkin poliittiseen kompromissiin. Lisäksi olisi perusteltua arvioida tarkemmin, miten kahden vaihtoehtoisen työtulomallin soveltaminen vaikuttaa eläkelaitosten päätösten yhdenmukaisuuteen. Esityksessä tavoitteena on vähentää kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta. Samalla voidaan kysyä, syntyykö uuden sääntelyn myötä tilanteita, joissa keskenään samankaltaisessa asemassa olevat yrittäjät voivat päätyä erilaisiin vakuutusmaksuihin pelkästään valitsemansa laskentamenetelmän perusteella. Kommentit voimaantuloon Esityksen mukaan sääntely tulisi voimaan pääosin 1.1.2028, mutta osa säännöksistä jo 1.11.2027. Lisäksi vuoden 2027 työtuloon sovellettaisiin edelleen aikaisempaa sääntelyä. Voimaantulosäännökset näyttävät muodostuvan melko monimutkaisiksi. Voidaan kysyä, onko sääntely yrittäjien näkökulmasta riittävän ennakoitavaa. Esityksessä todetaan lisäksi, että hallituksen esitys on tarkoitettu käsiteltäväksi kiireellisenä. Samalla ehdotetaan laajaa rakenteellista muutosta yrittäjien eläkevakuuttamiseen. Voidaan kysyä, onko kiireellinen käsittely täysin sopusoinnussa tavoitteen kanssa turvata yrittäjille vakaa ja ennustettava sääntely-ympäristö. Kommentit lakiehdotuksista Lausunnonantaja pitää myönteisenä sitä, että Eläketurvakeskukselle ehdotetaan velvollisuutta kuulla keskeisimpiä yrittäjäjärjestöjä työtulon määrittämisessä tarvittavan tietopohjan kehittämisessä. Perusteluista ei kuitenkaan ilmene tarkemmin, miten yrittäjäjärjestöjen näkemykset vaikuttavat lopulliseen tietopohjaan tai kuinka mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan. Tältä osin sääntelyn hyväksyttävyyttä vahvistaisi tarkempi kuvaus kuulemismenettelystä. Muut kommentit ja yleiset huomiot Esityksen keskeinen jännite liittyy siihen, että samanaikaisesti pyritään lisäämään yrittäjän valinnanvapautta, vahvistamaan yrittäjyyden toimintaedellytyksiä sekä turvaamaan YEL-järjestelmän rahoituspohjaa. Voidaan kysyä, ovatko nämä tavoitteet kaikilta osin yhteensovitettavissa. Lausunnonantaja katsoo, että vaikutusarviointeja olisi perusteltua täydentää erityisesti aloittavien yrittäjien aseman, kahden rinnakkaisen työtulomallin vaikutusten sekä 50 prosentin vähimmäisrajan perustelujen osalta ennen asian jatkokäsittelyä.