Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta (DigiFinland Oy)

Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus pitää esityksen tavoitetta perusteltuna ja kannattaa ratkaisua, jolla turvataan DigiFinland Oy mahdollisuus toimia jatkossakin valtion, hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän yhteisenä sidosyksikkönä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kansallisesti yhteisten digitaalisten ratkaisujen kehittäminen ja ylläpito edellyttävät pysyviä yhteistyörakenteita sekä selkeitä toimijarooleja. Asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta on tärkeää, että kansalliset digitaaliset ratkaisut tukevat tiedon yhteentoimivuutta, tiedolla johtamista sekä turvallisuuteen liittyvän tiedon hyödyntämistä yhdenmukaisesti koko maassa. DigiFinlandin toiminnan jatkuvuus luo edellytyksiä näiden tavoitteiden saavuttamiselle. Kansallisen haitta- ja vaaratapahtumien tietotuotannon uudistamisen huomioiminen osana uusien teknologioiden ja digitaalisten ratkaisujen kehittämistä sekä skaalaamista voisi lisätä kustannustehokkuutta, keventää sote-ammattilaisten kirjaamistaakkaa sekä yhtenäistää kansallisesti vertailukelpoista asiakas- ja potilasturvallisuuden tietopohjaa. Keskus pitää tärkeänä, että DigiFinlandin rooli säilyy teknisenä mahdollistajana ja kansallisen yhteiskehittämisen alustana, samalla kun turvallisuustiedon sisällöllinen kehittäminen, analysointi ja kansallinen ohjaus toteutetaan yhteistyössä vastuullisten viranomaisten ja asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Tällainen työnjako tukee sekä tehokasta digitalisaatiota että asiakas- ja potilasturvallisuuden pitkäjänteistä kehittämistä. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta (DigiFinland Oy). Keskus tarkastelee esitystä erityisesti asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta. Lausunnon ovat valmistelleet johtaja Tuija Ikonen, erikoissuunnittelija Minna Heini ja suunnittelija Laura Heinonen.

HUS-yhtymä kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että DigiFinlandin rooli osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kokonaisuutta on jäänyt osin epäselväksi. Vaikka yhtiön tehtävänä on kehittää ja tuottaa kansallisia digitaalisia palveluja sekä tukea tiedon yhteentoimivuutta, sen toiminta on käytännössä jäänyt monin osin erilliseksi suhteessa palvelujärjestelmän operatiiviseen ohjaukseen ja kehittämiseen. Tämä näkyy myös siinä, että yhtiön tuottamien palvelujen hyödyntäminen ei ole kaikilta osin vakiintunut osaksi alueiden palvelukokonaisuuksia, eikä niiden tuottama lisäarvo ole näyttäytynyt yhdenmukaisena eri käyttäjätahoille. Lisäksi HUS-yhtymä katsoo, että DigiFinlandin suhde valtion ohjaukseen, mukaan lukien yhteistyöalueihin (YTA) ja YTA-sopimusten valmisteluun kohdistettu ohjaus, jää esityksessä jäsentymättömäksi. YTA-sopimuksissa tulee niitä koskevan asetuksen mukaan sopia niistä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista sekä asiakas- ja potilastietojen käsittelyssä käytettävistä tietojärjestelmistä, joiden kehittämisessä ja käytössä tehdään yhteistyötä. DigiFinland voisi osaltaan tukea tällaista sopimista ja alueellista yhteistyötä. Esityksessä kuvataan omistajaohjauksen ja ministeriöiden roolia, mutta näiden suhteesta alueelliseen ohjaukseen ja palvelujärjestelmän kokonaisjohtamiseen ei muodostu selkeää kokonaiskuvaa. HUS-yhtymä pitää perusteltuna, että esityksen perusteluissa käsiteltäisiin myös DigiFinlandin asemaa osana kansallista ja alueellista ohjausjärjestelmää. Jatkovalmistelussa olisi aiheellista myös edistää sitä, että yhtiön toiminta tukisi nykyistä paremmin palvelujärjestelmän integraatiota, yhtenäistä ohjausta ja priorisointia.

Kela pitää tarpeellisena, että Suomessa olisi kansallisesti määritelty vastuunjako siihen, miten kansallisia sote-tiedonhallinnan ratkaisuja toteutetaan eri toimijoiden käyttöön ja millaisin reunaehdoin. Nykytilassa kansallisesti toteuttavien toiminnallisuuksien ohjaus sekä työnjako eri toimijoiden kesken näyttäytyy ajoittain epäselvänä.

Hallituksen esitysluonnoksessa on kuvattu DigiFinlandin harjoittaman toiminnan luonnetta valtiontuki- ja kilpailulain näkökulmasta. Esitysluonnoksen perusteluissa viitataan KKV:n Lasteri-asiassa antamaan ratkaisuun KKV/79/14.00.40/2022 ja todetaan, että asiassa KKV katsoi kyseessä olevan luonteeltaan ei-taloudellinen toiminta, koska Lasteri-tietopohja liittyy kiinteästi viranomaisen toimivaltuuksiin lapsen sijaishuollon järjestämisessä, eikä KKV:n arvion mukaan Lasteri-tietopohjaan liittyvää toimintaa ole järjestetty markkinaehtoisesti eikä sen toiminnan ohjaamisessa lähtökohtaisesti hyödynnetä markkinasignaaleja. Esitysluonnoksen perusteluissa todetaan, että DigiFinlandin kaikilla palveluilla on olennainen liityntä sote-palveluihin, ja että kyse ei ole toiminnasta markkinoilla, vaan kansallisen tason sisällöllisen tuen tarjoamisesta digitaalisessa muodossa terveydenhuollon sektorille tavalla, joka hyödyttää julkista terveydenhuoltoa. Edelleen todetaan, että DigiFinlandin tarjoamat palvelut liittyvät DigiFinlandin erityistehtävään ja yhtiö on perustettu omistajan tarpeita ja kansallista toimintaa varten. Palvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että myös viranomainen voisi ne tarjota, eikä palveluita ei ole tarkoitus tuottaa markkinasignaalien ohjaamana. KKV huomauttaa, että se, että DigiFinlandin tarjoamat palvelut liittyvät sote-palveluihin ja hyödyttävät julkista terveydenhuoltoa ei automaattisesti tarkoita sitä, että kyse olisi luonteeltaan ei-taloudellisesta toiminnasta, johon EU:n valtiontukisäännöt ja/tai kansallinen kilpailulaki ei tule sovellettaviksi. Sen sijaan KKV:n arvion mukaan olennaista on se, voidaanko DigiFinland Oy:n toiminnan katsoa olevan osa ei-taloudellisen sote-toiminnan järjestämistä tai liittyvän viranomaisen julkisen vallan käyttöön liittyviin toimivaltuuksiin, kuten KKV katsoi esitysluonnoksen perusteluissa viitatussa Lasteri-asiassa olevan. KKV:n näkemyksen mukaan on mahdollista, että välttämättä kaikki DigiFinlandin palvelutarjontaan liittyvät palvelut, kuten tekniset ICT-, integraatio-, analytiikka- ja asiantuntijapalvelut, eivät olisi luonteeltaan ei-taloudellista toimintaa. KKV korostaa, että toiminnan luonne on aina arvioitava tapauskohtaisesti. Näin ollen EU:n valtiontukisäännöt ja kansallinen kilpailulaki voivat tulla sovellettaviksi joihinkin DigiFinlandin tarjoamiin palveluihin. Esitysluonnoksessa on myös viitattu DigiFinlandin tarjoamien palvelujen osalta markkinapuutteeseen ja muun muassa todettu, että DigiFinland pyrkii kehittämään kansallisia digitaalisia palveluita, joista ei ole tarjontaa markkinoilta. Edellä lausunnossa todetuin tavoin esimerkiksi teknisten ICT-, integraatio-, analytiikka- ja asiantuntijapalvelujen osalta markkinoilla todennäköisesti on myös yksityistä tarjontaa. Lisäksi markkinat voivat kehittyä nopeastikin ja vastaisuudessa tarjota ratkaisuja, joita myös DigiFinland tarjoaa. KKV katsoo, että DigiFinlandin toiminnan vaikutuksia kilpailuun tulisi arvioida esityksessä tarkemmin myös potentiaalisen kilpailun osalta. DigiFinlandia koskevan säännösehdotuksen mukaan yhtiö voi toimia sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palvelujen, ratkaisupalvelujen ja kehittämistoiminnan yhtiönä. Esitysluonnoksen perustelujen mukaan digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan digitaalisen viestintäkanavan tai alustan tuella toteutettua palvelua, ratkaisupalveluilla palveluja, jotka auttavat asiakasta ratkaisemaan monimutkaisia teknisiä, hallinnollisia tai toiminnallisia ongelmia, sekä kehittämistoiminnalla sellaista kehittämis- ja ylläpitotoimintaa, johon voi liittyä hankintojen tai asiantuntemuksen hyödyntämistä sekä tarvittaessa verkostotoimijana toimimista hyvinvointialueiden ja valtion välillä. KKV toteaa, että sidosyksikköpoikkeuksen soveltamisalaan tulevat yhtiön tehtävät tulisi rajata vain välttämättömiin ja määritellä laissa mahdollisimman tarkkarajaisesti. Siten DigiFinlandin harjoittama toiminta ei tarpeettomasti laajenisi alueille, joilla on jo toimivat yksityiset markkinat tilanteessa, jossa sidosyksikköyhtiön käyttöä ei voitaisi myöskään perustella esimerkiksi yleiseen etuun liittyvillä syillä. Sidosyksikkötoiminnan piiriin lukeutuvien tehtävien tarkkarajainen määrittäminen on omiaan vähentämään riskiä siitä, että DigiFinlandin harjoittama toiminta estäisi yksityisiä markkinoita kehittymästä tai syrjäyttäisi mahdollisesti jo markkinoilla olevaa yksityistä palveluntarjontaa. Sen lisäksi, että tehtävien tarkkarajainen määrittäminen selkeyttäisi sidosyksikköpoikkeuksen soveltamisalaa, selkeyttäisi se myös julkisyhteisön eri rooleja yhtäältä omistajiaan palvelevana yhtiönä ja toisaalta markkinatoimijana. Esitysluonnoksessa mainitaan myös, että DigiFinlandilla on ulosmyyntiä YTHS:lle, minkä lisäksi ulosmyyntiä harkitaan navigaattoripalveluissa yksityisille palveluntuottajille. KKV korostaa, että ulosmyynnin osalta kilpailulaki lähtökohtaisesti edellyttää toiminnan eriyttämistä kirjanpidossa sekä ulosmyynnin hinnoittelua markkinaperusteisesti.

Hyvinvointialue katsoo, että on tärkeää varmistaa, että DigiFinland Oy:stä ei muodostu erillinen, raskas hallinnollinen taso hyvinvointialueiden ja markkinoiden väliin. Digitaalisten ratkaisujen kehittämisen tulee säilyä ketteränä ja asiakaslähtöisenä. Hallinnollisten rakenteiden monimutkaistuminen voi hidastaa päätöksentekoa ja heikentää kykyä reagoida muuttuviin tarpeisiin. DigiFinland Oy:n asema ei saa johtaa digitaalisten ratkaisujen kehittämisen hidastumiseen tai toimintatapojen lukkiutumiseen. Sidosyksikköasema mahdollistaa hankinnat ilman kilpailutusta mikä korostaa tarvetta varmistaa kilpailuneutraliteetin toteutuminen. DigiFinland Oy:n rooli tulee tarkastella suhteessa markkinoihin siten, että se täydentää markkinaa. Hyvinvointialueilla tulee säilyä kannuste hyödyntää markkinaehtoisia ratkaisuja ja edistää kilpailua. Hyvinvointialue pitää myös tärkeänä, että erityistehtäväyhtiöitä ja niiden määrää sekä toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena. Onko esimerkiksi mahdollisuutta yhdistää erityistehtäväyhtiöitä toisiinsa ja karsia sen kautta päällekkäistä hallintoa sekä samalla varmistaa riittävä osaamisen keskittäminen ja resurssien tehokas käyttö.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt oikeuskanslerilta lausuntoa yllä mainitun hallituksen esityksen luonnoksesta. Esitän lausuntonani seuraavaa. Suhde perustuslakiin Esitysluonnoksessa ehdotettavalla sääntelyllä olisi tarkoitus varmistaa, että DigiFinland Oy, joka kehittää ja tuottaa muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuutta ja vaikuttavuutta parantavia kansallisia digitaalisia palveluja, voisi toimia jatkossakin valtion, hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa (1397/2026, jäljempänä ”hankintalaki”) tarkoitettuna sidosyksikkönä. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi, ettei DigiFinland Oy:öön sen sosiaali- ja terveydenhuollon alalle kuuluvissa tehtävissä sovellettaisi hankintalain 15 §:n 2 momentin uutta sääntelyä sidosyksikön vähimmäisomistusvaatimuksesta. Hankintalain kyseisen säännöksen mukaan edellytyksenä osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön käytölle on, että hankintayksiköllä on vähintään kymmenen prosentin suora omistusosuus sidosyksiköstä. Eduskunta on hyväksynyt säännöksen sisältävän hankintalain muutoksen 10.6.2026, mutta muutoslakia ei ole vielä vahvistettu eikä se siten ole vielä voimassa (ks. EV 87/2026 vp). Ehdotettava sääntely ei esitysluonnoksen (s. 17) mukaan aiheuttaisi muutoksia DigiFinland Oy:n nykyisiin sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisia palveluja koskeviin tehtäviin. Esitysluonnoksen säätämisjärjestysperusteluissa kuvataan Suomen perustuslain 124 §:n tulkintaa koskevaa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä ja esitetään arvio ehdotettavan sääntelyn suhteessa tähän käytäntöön. Ehdotettavan sääntelyn sisältö huomioon ottaen sääntelyehdotuksen tarkastelu perustuslain 124 §:n valossa vaikuttaa kuitenkin epätarkoituksenmukaiselta ja osin jopa harhaanjohtavalta. Ehdotettava sääntely ei nähdäkseni ole hallituksen esityksen luonnoksessa tarkoitetulla tavalla merkityksellistä perustuslain 124 §:n näkökulmasta (ks. kuitenkin lakiehdotuksen 40 §:n 2 momenttia koskevat huomioni jäljempänä). Hankintalaki, jonka nojalla DigiFinland Oy:llä on tähän saakka katsottu olevan sidosyksikköasema suhteessa valtioon, hyvinvointialueisiin, Helsingin kaupunkiin ja HUS-yhtymään, on niin ikään ollut perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetty (PeVL 49/2016 vp). Sen sijaan ministeriö voisi jatkovalmistelussa arvioida, olisiko ehdotettavaa sääntelyä syytä tarkastella perustuslain 18 §:ssä säädetyn elinkeinonvapauden ja etenkin 121 §:n 4 momentissa säädetyn alueellisen itsehallinnon valossa. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että sekä esitysluonnoksen jaksossa 2.4 että jaksossa 11 päädytään mielestäni melko köykäisin perustein siihen johtopäätökseen, että DigiFinland Oy ei hoitaisi julkisia hallintotehtäviä ja esitetään muutoinkin tätä tematiikkaa koskevia osin melko erikoisiakin toteamuksia, joita ei varsinaisesti perustella (ks. esim. s. 15: ”Nykytilassa digitaalisten palvelujen ei ole katsottu olevan julkisen hallintotehtävän hoitamista.” ja s. 23: ”Niissä tilanteissa, joissa kyseessä ei ole julkinen hallintotehtävä, yksityistämisratkaisut ovat mahdollisia”). Mikäli esitysluonnoksessa pidetään tarpeellisena esimerkiksi nykytilaa kuvaavassa jaksossa arvioida DigiFinland Oy:n julkiselle sektorille tuottamia palveluja siitä näkökulmasta, onko niitä pidettävä julkisina hallintotehtävinä, on tällainen arviointi mielestäni tehtävä seikkaperäisemmin perustellen. Kysymystä tulee muun muassa tarkastella eritellysti yhtiön tarjoamien erilaisten palvelujen näkökulmasta. Nyt tällainen seikkaperäisempi arvio on esitetty ainoastaan Omaolo-palvelun osalta (s. 13–14). Myös edellä mainitsemani kaltaiset yleisemmät toteamukset on syytä rajata sellaisiin, jotka on mahdollista asianmukaisesti perustella. Lakiehdotuksen 40 §:n 2 momentti Esitysluonnokseen sisältyvän lakiehdotuksen 40 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan pykälän 1 momentissa määritelty yhtiö voisi ”toimia sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palvelujen, ratkaisupalvelujen ja kehittämistoiminnan yhtiönä”. Toisen virkkeen mukaan näissä tehtävissä yhtiöön ei sovellettaisi ”hankintalain 15 §:n 2 momenttia sidosyksikköaseman edellyttämästä 10 prosentin vähimmäisomistusosuudesta”. Momentin säännöskohtaisten perustelujen (s. 22) mukaan siinä ”määriteltäisiin, millaisia tehtäviä yhtiölle voidaan antaa sen toimiessa erityistehtäväyhtiönä sosiaali- ja terveysalalla.” Tämä perusteluissa ilmaistu tarkoitus ei kuitenkaan mielestäni vastaa säännöstekstiä. Momentin sanamuodon mukaan siinä ei nähdäkseni säädettäisi siitä, minkälaisia tehtäviä yhtiölle voitaisiin antaa vaan pikemminkin siitä, minkälaisia tehtäviä yhtiöllä voisi olla. Mikäli momentin tarkoituksena on säätää siitä, minkälaisia tehtäviä hyvinvointialueet, Helsingin kaupunki, HUS-yhtymä ja valtio voivat yhtiölle jatkossa antaa, on säännöksen sanamuotoa jatkovalmistelussa tarpeen selkeyttää. Totean lisäksi, että tällaisessa tapauksessa kysymys yhtiön tehtävien suhteesta perustuslain 124 §:ään voi muodostua ehdotettavan sääntelyn osalta merkitykselliseksi, ja tätä kysymystä on esityksessä arvioitava edellä kuvaamallani tavalla. Kiinnitän samalla huomiota siihen, ettei momentin ensimmäisen virkkeen muotoilu ”yhtiö voi toimia … yhtiönä” vaikuta onnistuneelta. Myös momentin toisen virkkeen muotoilua on syytä vielä jatkovalmistelussa tarkastella. Voisiko hankintalain 15 §:n 2 momentista tehtävän poikkeuksen esimerkiksi kohdentaa yhtiön tehtävien sijaan yhtiöltä tehtäviin hankintoihin? Perustelujen oikeakielisyys ja täsmällisyys Esitysluonnoksen jatkovalmistelussa on tarpeen lisäksi varmistua siitä, että perustelut ovat mahdollisimman oikeakieliset ja täsmälliset. Tämä asiakirja on allekirjoitettu sähköisesti. Oikeuskansleri Janne Salminen Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Taru Kuosmanen

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausuntoa otsikkoasiassa. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia (612/2021). Esityksen mukaan laissa säädettäisiin poikkeuksesta julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain vähimmäisomistusosuutta koskevaan säännökseen. Lailla mahdollistettaisiin DigiFinland Oy:n hyödyntäminen jatkossakin valtion, hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän yhteisenä sidosyksikkönä. Ehdotettu muutos koskisi sosiaali- ja terveysalaa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana päivänä kuin julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain 15 §:n 2 momentti. Oikeusministeriö on arvioinut esitysluonnosta vain lausunnossa nimenomaisesti todetuilta osin. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle (PL 124 §) Esitysluonnoksen (s. 3–8) mukaan DigiFinland on valtion omistama erityistehtäväyhtiö, jonka erityistehtävänä on kehittää ja tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja muiden toimialojen tuottavuutta ja vaikuttavuutta parantavia kansallisia digitaalisia palveluja sekä tukea tiedon yhteen toimivuutta ja tiedolla johtamista. Yhtiö on vakiinnuttanut asemansa julkisen hallinnon digitaalisten ratkaisujen keskeisenä tuottajana ja koordinoijana. Yhtiön ratkaisut ovat useilla palvelualueilla kansallisesti kriittisiä, eikä niille ole markkinoilla vastaavia vaihtoehtoja. Yhtiö tuottaa digitaalisia palveluja (esim. Omaolo-palvelu) ja ratkaisupalveluja (esim. sähköinen arkistointi). DigiFinlandista ei ole säädetty laintasoisesti. Esitysluonnoksessa on arvioitu DigiFinlandin tehtäviä suhteessa perustuslain 124 §:ään. Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Esitysluonnoksen mukaan DigiFinlandin tehtävissä kokonaisuutena katsottuna ei ole kyse julkisista hallintotehtävistä (s. 27). Oikeusministeriö toteaa, että esitysluonnoksessa on sinänsä tunnistettu perustuslakivaliokunnan asiaa koskevaa käytäntöä. Sen sijaan esitysluonnoksen DigiFinlandin tehtäviä koskeva analyysi vaikuttaisi jääneen melko pintapuoliseksi ja osittaiseksi. Esitysluonnoksen perustuslain 124 §:ää koskevassa kysymyksenasettelussa vaikuttaisi olevan kyse lähinnä siitä, onko DigiFinlandin tehtävissä kyse julkisesta hallintotehtävästä vai ei, ja päädytty arvioon, ettei näin ole. Esitysluonnoksessa ei myöskään ehdoteta perustuslain 124 §:ään perustuvaa sääntelyä. Tähän nähden vaikuttaisi tarpeettomalta käsitellä säätämisjärjestysperusteluissa kyseiseen perustuslain säännökseen liittyviä muita kysymyksiä, kuten hallinnon yleislakien soveltumista ja virkavastuuta (esim. esitysluonnoksen s. 26). DigiFinlandin tehtävien osalta esityksessä on tarkasteltu perustuslain 124 §:n näkökulmasta lähinnä Omaolo-palvelua, jota myös oikeuskansleri on ratkaisussaan OKV/2674/10/2020 arvioinut. Oikeuskansleri ei ole pitänyt selvänä tai yksiselitteisenä, onko palvelun tuottamisessa ollut kyse julkisen hallintotehtävän hoitamisesta vai ei. Esitysluonnoksessa ei ole sen sijaan tarkasteltu muita DigiFinlandin tehtäviä, joita on selostettu. Esitysluonnoksen (s. 27) mukaan arvioinnissa on huomioitava myös se, että jos DigiFinlandin katsottaisiin hoitavan julkista hallintotehtävää, voisi sama arvio päteä myös sosiaali- ja terveydenhuollon muihin digi- tai tietojärjestelmäpalveluiden teknisiin toteuttajiin, kuten potilastietojärjestelmien tai digitaalisten asiointipalveluiden toteuttajiin. Tämä tulkinta laajentaisi julkisen hallintotehtävän käsitettä epätarkoituksenmukaisesti. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan asiaa tulisi arvioida eritellysti eri tehtävien osalta. Perustuslakivaliokunta on todennut, että lakisääteisten tehtävien kokonaisuutta koskevasta sääntelystä tulee asianmukaisesti tunnistaa se osa, jota on pidettävä julkisena hallintotehtävänä (kts. PeVL 37/2025 vp, kappale 6). Vaikka jokin yhtiön lakisääteinen tehtävä olisi katsottava julkiseksi hallintotehtäväksi tästä ei johdu, että yhtiön toiminta ja lakisääteiset tehtävät kokonaisuudessaan olisivat julkisia hallintotehtäviä. Valiokunta korostaa tarvetta arvioida asiaa eritellysti. (PeVL 47/2025 vp, kappale 50, myös PeVL 49/2025 vp, kappale 8) Oikeusministeriö toteaa lisäksi, että perustuslain 124 §:ää koskevassa arvioinnissa on kyse oikeudellisesta arvioinnista eikä tarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Arviota ei voi perustaa argumenttiin siitä, että tällöin tulisi tarkastella myös muiden yksityisten tahojen hoitamia tehtäviä, kuin nyt käsillä olevassa esityksessä on kyse. Esitysluonnoksen (s. 15) mukaan yhtiön rooli on toimia järjestelmien kehittäjänä, ylläpitäjänä ja teknisenä toteuttajana. Nämä tehtävät eivät sisällä julkisen vallan käyttöä. Oikeusministeriö toteaa, ettei julkisen vallan käytön määritelmä yksin kata julkisten hallintotehtävien piiriä, vaan julkisen hallintotehtävän käsite on julkisen vallan käyttöä laajempi käsite, kuten esitysluonnoksessakin (s. 23) on toisessa kohtaa todettu. Esitysluonnoksen (s. 15) mukaan nykytilassa digitaalisten palvelujen ei ole katsottu olevan julkisen hallintotehtävän hoitamista. Oikeusministeriö toteaa johtopäätöksen digitaalisten palvelujen luonteesta kaikissa tapauksissa olevan liian yksioikoinen perustuslain 124 §:n näkökulmasta. Asiassa ei ole merkitystä sillä, onko palvelu digitaalinen vai ei (vrt. esim. PeVL 8/2014 vp). Sen sijaan kyse on muun ohella siitä, minkälainen rooli palvelun tuottajalle annetaan. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan myös viranomaista avustavia tehtäviä on pidetty julkisina hallintotehtävinä (ks. esim. PeVL 55/2010 vp, s. 2/I). Julkisesta hallintotehtävästä ei ole ollut kyse sellaisessa puolueettomassa, tekniseen asiantuntemukseen perustuvassa testauksessa ja sertifioinnissa, joka ei vaikuttanut viranomaisen toimivaltaan päättää laitteiden ja rakenteiden määräaikaistarkastuksissa käytettävistä menetelmistä ja henkilöistä (PeVL 4/2012 vp, s. 2/II), eikä varmennetoiminnassa, jonka luonne oli tosiasiassa etääntynyt julkiseen hallintotehtävään liitettävistä ominaispiirteistä (PeVL 16/2009 vp, s. 2–3). Oikeusministeriön näkemyksen mukaan siten jatkovalmistelussa olisi tarpeen syventää analyysiä ja arvioida eritellymmin DigiFinlandin tehtäviä suhteessa perustuslain 124 §:ään, jotta nyt esitysluonnoksessa esitetystä johtopäätöksestä voidaan vakuuttua.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta (DigiFinland Oy). Opetus- ja kulttuuriministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä ja lausuu seuraavaa. Opetus ja kulttuuriministeriö pitää lakiluonnoksen tavoitteita kansallisten digitaalisten ratkaisujen vahvistamisesta kannatettavina. Samalla on kuitenkin tärkeää, että DigiFinlandin palveluiden kehittämisessä huomioidaan systemaattisesti valtion omistamien toimijoiden, kuten CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy:n, olemassa oleva ja kehittyvä osaaminen sekä palvelukokonaisuudet erityisesti datanhallinnan, laskennan ja tietoturvallisten ympäristöjen osalta. Valtion toimijoiden yhteistyötä tulee vahvistaa tarkoituksenmukaisin rakentein ja yhteisin toimintamallein siten, että vältetään päällekkäistä kehittämistä ja vahvistetaan valtiontalouden kokonaisedun mukaista, kustannustehokasta ja yhtenäistä digitaalista infrastruktuuria.

Hyvinvointialueilta edellytetään samanaikaisesti kustannusten hallintaa, palveluiden vaikuttavuuden parantamista ja tiedolla johtamisen vahvistamista. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sosiaalihuollon tiedontuotannon, tutkimuksen ja vaikuttavuusarvioinnin rakenteiden määrätietoista kehittämistä. Muutoin on vaarana, että päätöksenteko perustuu pääosin suorite- ja kustannustietoihin, jolloin sosiaalihuollon todellinen merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja ongelmien ennaltaehkäisylle ei tule näkyviin. Talentia pitää perusteltuna, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä digitaalisia ratkaisuja, tiedon yhteentoimivuutta ja tiedolla johtamisen välineitä kehitettäisiin kansallisesti sen sijaan, että samoja ratkaisuja rakennetaan rinnakkain eri hyvinvointialueilla. DigiFinlandin nykytoiminnoissa on kuitenkin sosiaalihuollon kehittämistyötä hyvin vähän. Talentia korostaa, että sosiaalihuollon tiedolla johtamista haastaa se, että hyvinvointialueilla on käytössä erilaisia asiakastietojärjestelmiä, jotka eivät tuota keskenään vertailukelpoista tietoa. Lisäksi sosiaalihuollon vaikuttavuuden arviointiin soveltuvia yhtenäisiä mittareita on käytössä vain rajallisesti, mikä vaikeuttaa palveluiden tuloksellisuuden arviointia sekä kansallista vertailua. Sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa vaikeuttaa myös se, että tutkimusaineistojen yhdistäminen hyvinvointialueiden välillä on hidasta ja hallinnollisesti raskasta. Jatkovalmistelussa olisi aiheellista edistää DigiFinlandin roolia edellä mainittujen ongelmien ratkomiseksi, jotta yhtiön toiminta tukisi nykyistä paremmin palvelujärjestelmää. Rajallisten resurssien näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista keskittää sosiaalihuollon yhteisten järjestelmien kehittämistä, ylläpitoa ja teknistä toteutusta valtakunnallisesti silloin, kun kyse on koko palvelujärjestelmää koskevista tarpeista. Talentia korostaa, että kansallisten digitaalisten ratkaisujen rinnalle tarvitaan sosiaalihuollon tutkimus-, kehittämis- ja koulutus- (T&K) rakenteita, joiden avulla voidaan tuottaa vertailukelpoista vaikuttavuustietoa, kehittää yhteisiä arviointimenetelmiä sekä varmistaa, että sosiaalihuollon palveluita kehitetään tutkimusperustaisesti ja yhdenmukaisesti koko maassa. Näin voidaan vahvistaa sosiaalihuollon tiedolla johtamista sekä varmistaa, että päätöksenteko perustuu palvelujen kustannusten ja suoritteiden lisäksi tietoon niiden vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin ja elämäntilanteisiin.

Tehy pitää DigiFinland Oy:n aseman turvaamista perusteltuna. Sosiaali ja terveydenhuollon digitalisaation edistäminen edellyttää valtakunnallista yhteistyötä sekä yhteensopivia ratkaisuja, ja DigiFinlandilla on ollut keskeinen rooli tällaisten palvelujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää myös henkilöstön työn sujuvuuden ja palvelujen laadun kannalta. Tehy tunnistaa lisäksi tarpeen yhteisille kansallisille digiratkaisuille, sillä hajautettu ja päällekkäinen kehittäminen lisää kustannuksia ja heikentää palvelujen kokonaisuutta. Tehy pitää kuitenkin tärkeänä, että sääntelyn tulee olla selkeää, rajattua ja läpinäkyvää. Poikkeaminen hankintalainsäädännön sidosyksikkösäännöistä on merkittävä ratkaisu, jonka vaikutuksia tulee arvioida huolellisesti. On tärkeää varmistaa julkisten varojen käytön avoimuus sekä se, että markkinoilla toimivilla tahoilla säilyy mahdollisuus osallistua digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen. Samalla tulee huolehtia siitä, ettei kilpailu vääristy. Tehy pitää tärkeänä myös sitä, että DigiFinlandin ohjaus ja omistajarakenne ovat selkeitä, omistajien roolit määriteltyjä ja päätöksenteko avointa. Tehy pitää keskeisenä, että DigiFinlandin rooli säilyy teknisenä kehittäjänä eikä laajene julkisen vallan käyttöön liittyviin tehtäviin. Vastuu sosiaali ja terveydenhuollon palveluista sekä niiden turvallisuudesta tulee säilyä hyvinvointialueilla. Selkeä vastuunjako on tärkeä myös henkilöstön oikeusturvan näkökulmasta. Digitaalisten ratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa on varmistettava potilas ja asiakasturvallisuus. Puutteellisesti toimivat tai vaikeakäyttöiset järjestelmät voivat lisätä virheriskejä ja heikentää palvelujen laatua. Lisäksi Tehy painottaa henkilöstövaikutusten huomioimista. Digitaalisten ratkaisujen tulee tukea ammattilaisten työprosesseja, olla toimivia ja helppokäyttöisiä sekä vähentää hallinnollista kuormitusta. Puutteellisesti toimivat järjestelmät lisäävät työn kuormittavuutta ja vievät aikaa potilas ja asiakastyöstä. Henkilöstö tulee ottaa mukaan järjestelmien suunnitteluun ja testaukseen, ja käyttöönottoon on varattava riittävät koulutus ja henkilöstöresurssit. Järjestelmiä ei tule ottaa käyttöön ennen kuin ne toimivat asianmukaisesti ja ammattilaisilla tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa niiden kehittämiseen. Samalla on varmistettava, että hyvinvointialueilla on riittävät resurssit järjestelmien käyttöönottoon ja ylläpitoon. Tehy pitää myönteisenä esityksen tavoitetta parantaa tiedon yhteentoimivuutta ja tietojärjestelmien välistä tiedonkulkua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tieto siirtyy järjestelmien välillä ilman päällekkäistä kirjaamista, mikä tukee ammattilaisten työtä ja tiedon hyödyntämistä. Jatkovalmistelussa on kuitenkin tärkeää arvioida vaikutuksia myös työoloihin, työaikaan ja osaamisvaatimuksiin. Digitalisaatiota edistettäessä on varmistettava, ettei henkilöstön työkuorma kasva ilman riittävää tukea.

VAKElla ei ole muuta lausuttavaa esityksestä.

Pidämme lakimuutoksen voimaantuloajankohdan synkronointia (samanai kaisuutta) hankintalain (1397/2016) uuden 15 §:n 2 momentin kanssa välttämättömänä. Tämä varmistaa sen, ettei DigiFinland Oy:n asemaan tai hyvinvointialueiden palvelutuotantoon synny oikeudellista katvokautta tai epävarmuutta siirtymävaiheessa. Esitys on selkeä ja vastaa hyvin sote-kentän käytännön tarpeisiin digitaalisten palveluiden jatkuvuuden ja kehityksen turvaamiseksi. Toivomme esityksen etenevän nopeasti eduskuntakäsittelyyn.