Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi metsälain muuttamisesta ja siihen liittyvistä asetusluonnoksista

Uudistamisvelvoitteen ja -ilmoituksen ulottaminen eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuuseen (jatkossa jatkuva kasvatus) on tarpeetonta ja lisää perusteettomasti byrokratiaa ja kustannuksia. Uudistamisvelvoitteen perusteet jäävät hatariksi, toteutus tulkinnanvaraiseksi ja myös seuranta käytännössä mahdottomaksi. Lakiehdotuksella luodaan asenteellista ilmapiiriä, ettei jatkuva kasvatus soveltuisi käytettäväksi kuin tietyissä erityistapauksissa, mikä ei pidä paikkaansa. Perusteluja esimerkiksi siitä, että jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksiin liittyisi taimettumisongelmia, ei esitetä. Erityisen huolestuttavaa on maininta siitä, että jatkuvan kasvatuksen hakkuun yhteydessä tulisi mahdollisesti ryhtyä käsittelemään maaperää tai tekemään vesitaloudellisia toimenpiteitä. Jatkuvan kasvatuksen ideana nimenomaan on, ettei näitä toimenpiteitä tarvita, ja maanmuokkaus voi pahimmillaan tuhota puiden juuria ja lisätä taimettumisongelmia ja puustotuhoja. Ongelma pohjaa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun määritelmään, joka sisältää todennäköisesti monenlaisia käsittelytapoja. Uudistamisvelvoite ja -ilmoitus olisi perusteltu korkeintaan perinteisiin luontaisen uudistamisen käsittelyille eli suurille pienaukoille sekä siemen- ja suojuspuuhakkuille. Aidot jatkuvan kasvatuksen yläharvennukset tulisi jättää kokonaan velvoitteen ulkopuolelle.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Maanomistajain liitto kannattaa eri-ikäisrakenteisen metsien hakkuiden ja uudistamisvelvoitteiden kirjaamista lakiin, jotta kohteet, joille merkitään näitä toimia, ovat tarkoituksenmukaisia. Esitys voi edistää vastuullisempaa ja aktiivisempaa metsänhoitoa, jossa metsän uudistamisesta ollaan jatkuvasti tietoisia. Metsänomistajilla on tärkeää säilyttää mahdollisuus kokeilla metsissään eri menetelmiä ja asetuksen kriteerien tulee mahdollistaa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus ilman maanomistajan riskiä uudistamisvelvoitteesta. Maanomistajain liitto nostaa esiin tässä yhteydessä monimuotoisuutta tukevat alueet, kuten OECM-alueet, joissa metsänkäsittelyn tulisi olla mahdollista kevennetyin menettelyin. Esityksen vaikutusarvioinnissa ei riittävästi tarkastella tällaisia erityiskohteita ja esityksellä voi olla epäsuoria vaikutuksia näiden käsittelytapojen käytettävyyteen erityisesti lisääntyneiden velvoitteiden ja valvonnan kautta. Liitto painottaa, että sääntelyä sovellettaessa on varmistettava, ettei kevennetyn käsittelyn mahdollisuuksia kavenneta tahattomasti.

Lain 2a§ määritelmiin ehdotetaan lisättäväksi eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun kuvaus. 5 §:ään sisältyvää kasvatuskelpoisen puuston riittävää määrää arvioitaessa käytettävää puuston pituutta ehdotetaan muutettavaksi niin, että puuston valtapituuden sijasta käytettäisiin keskipituutta. Metsäkeskus pitää esitettyjä muutoksia tarpeellisina. Ne selkeyttävät säännösten toimeenpanoa. Lisäksi Metsäkeskus pitää hyvänä, että ehdotetuissa säännöksissä huomioidaan metsäsektorin käyttämien keskeisten metsää kuvaavien tunnusten, mittausmenetelmien ja tiedontuotannon kehitys kaukokartoituspohjaiseksi ja otetaan näin tuotettuja tunnuksia käyttöön säädösten arvioitavina tunnuksina. Ehdotetut säädösmuutokset mahdollistavat nykyistä paremmin kaukokartoituspohjaisen tiedon hyödyntämisen lain valvonnassa. Lakiehdotuksen 8 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi kolmas momentti, jossa säädettäisiin velvollisuudesta huolehtia eri-ikäisrakenteisen kasvatushakkuun yhteydessä siitä, että käsittelyalueella on edellytykset taimien syntymiselle. Tavoitteena on, että uudistamisen edellytyksiä arvioitaisiin aktiivisesti ja taimien kehittymistä tulisi havainnoida myös hakkuun jälkeen. Taimikon kehittymisen turvaamiseksi tulisi tarvittaessa tehdä kohteella raivausta, heinäämistä, maanpinnan käsittelyä ja vesitalouden järjestelyjä. Metsäkeskus katsoo, että ehdotettu lisäys tekee uudistamisen velvoitteista eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuissa vaatimuksiltaan tasaveroiset tasaikäisrakenteisessa metsissä tehtäviin hakkuisiin, joissa tähdätään puuston luontaiseen uudistamiseen. Samalla se korostaa uuden puusukupolven aikaansaannin seurannan ja hoitotoimien tärkeyttä myös eri-ikäisrakenteissa metsissä.

Hallituksen esityksessä todetaan, että "Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun osalta velvollisuus huolehtia siitä, että käsittelyalueella on edellytykset taimien syntymiselle metsän uudistumiseksi. Vaikka uusi velvoite ei laajuudeltaan vastaisi uudistushakkuun jälkeen tehtäviä taimikon perustamistoimenpiteitä, edellyttäisi velvoite kuitenkin taimien syntymisen edellytysten aktiivista arviointia. Käytännössä se useissa tilanteissa edellyttäisi havainnointia paikan päällä ennen hakkuuta tai hakkuun toteuttamisen jälkeen. Arvioin-nin perusteella olisi tarvittaessa myös eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun yhteydessä raivattava taimikon kasvua haittaavat puut ja pensaat, torjuttava heinittyminen, käsiteltävä maanpinta ja järjesteltävä vesitalous. Tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti tulisi yhtä laajassa mittakaavassa ja yhtä usein toteuttaviksi kuin esimerkiksi uudistushakkuun yhteydessä vaan tarvetta arvioitaisiin tapauskohtaisesti." Syke haluaa tuoda esille, että varsinaisessa jatkuvan kasvatuksen metsässä ei ole tarvetta maan pinnan käsittelylle, vaan sitä päinvastoin vältetään, ettei esimerkiksi puiden juuristo vaurioidu. Jatkuvaan kasvatukseen voidaan siirtyä ensiharvennusvaiheesta, eikä tässäkään yhteydessä maanpinnan käsittely ole tarpeen.

Koneyrittäjät kannattaa esityksen tavoitetta, että myös eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuissa tulisi jatkossa aktiivisesti ottaa metsän uudistuminen ja sen edellytykset huomioon.

WWF kiittää mahdollisuudesta lausua tässä asiassa ja toteaa lausuntonaan seuraavaa. Nykyisellään metsälaissa säädetään uudistamisvelvoitteesta uudistushakkuiden sekä sellaisten kasvatushakkuiden osalta, joissa jäljelle jäävän puuston määrä tai laatu ei ole riittävä puuston kasvattamiseksi edelleen. Näin ollen uudistamisvelvoitteen ei voida katsoa lähtökohtaisesti koskevan jatkuvan kasvatuksen hakkuita, joissa metsä on tarkoitus säilyttää kokonaisuudessaan puustoisena. Nyt käsillä olevassa esitysluonnoksessa metsälakia ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että jatkuvan kasvatuksen hakkuille säädettäisiin oma yleinen uudistamisvelvoitteensa. Sen mukaan jatkuvan kasvatuksen hakkuiden yhteydessä olisi huolehdittava siitä, että käsittelyalueella on edellytykset taimien syntymiselle metsän uudistumiseksi (metsälain 5 §:n 2 momentti ja 8 §:n 3 momentti). Jatkuvan kasvatuksen perusperiaate on metsän säilyttäminen puustoisena. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluista ei ilmene, mikä olisi se jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoon liittyvä seikka, jonka vuoksi nimenomaisen uudistamisvelvoitteen säätäminen olisi tarpeellista. WWF pitää säännösehdotuksia, joilla jatkuvan kasvatuksen hakkuille asetettaisiin oma yleinen uudistamisvelvoite, pitkälti tarpeettomina eikä tämän vuoksi kannata niiden säätämistä. Syynä tähän on se, että jatkuvan kasvatuksen hakkuissa metsä säilytetään edellä todetun tavoin kokonaisuudessaan puustoisena, toisin kuin uudistushakkuissa ja tasaikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuissa. Tämän vuoksi jatkuvan kasvatuksen hakkuissa ei muodostu samanlaista tarvetta metsän kasvua turvaaville uudistamistoimenpiteille, kuten riittävän taimettumisen varmistamiselle. WWF ei kannata jatkuvan kasvatuksen hakkuille oman yleisen uudistamisvelvoitteen säätämistä myöskään sen vuoksi, että uudistamisvelvoitteeseen liittyy kiinteästi myös velvoite tehdä uudistamisilmoitus. WWF perustelee kantaansa tältä osin tarkemmin lausuntopyynnön kohdassa "Metsän uudistamisilmoitus (14 a § ja 23 a §)".

Uudistamisilmoituksen ulottaminen eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuuseen, silloin kun kyseessä on aito jatkuvan kasvatuksen yläharvennus, on tarpeetonta. Tarvetta synnyttää lyhyen ajan sisään isoa määrää uusia taimia ei jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksessa aina ole, ja ilmoituksen sisältö, seuranta ja mahdolliset seuraamukset metsänomistajalle jäävät epämääräisiksi ja vaikeasti tulkittavaksi. Turhan byrokratian lisääminen ei edistä jatkuvan kasvatuksen osuuden kasvattamista, mikä olisi tutkimusten mukaan (ks. esim. Eyvindson ym. 2021: High boreal forest multifunctionality requires continuous cover forestry as a dominant management, Land Use Policy) monitavoitteisen metsänhoidon kannalta järkevää. Nämä monet tavoitteet sisältävät metsien ilmastohyödyt, jotka ovat jatkuvan kasvatuksen osalta merkittäviä verrattuna avohakkuisiin, joiden maaperäpäästöistä on tuoretta tutkimustietoa (ks. Menichetti ym. 2025: Soil Carbon Dynamics During Stand Rotation in Boreal Forests, European Journal of Soil Science).

Sääntely metsän uudistamisilmoituksesta parantaisi julkisen metsävaratiedon laatua. Sen seurauksena metsään kohdistuvien kiinteistötoimituksien arvon määritysten tarkkuus parantuisi.

Maanomistajain liitto tarkastelee metsän uudistamisilmoitusta tarpeellisuuden kannalta. Maanomistajain liitto katsoo, ettei esityksessä mainittu uudistamisviive ole niin merkittävä ongelma, että siihen tulisi puuttua lailla. Metsän uudistamisilmoitus lisää hallinnollista taakkaa metsänomistajalle ja samalla lisää ulkoisten palveluntarjoajien tarvetta. Maanomistajat kykenevät todennäköisesti toimimaan ilmoitusvelvollisuuden kanssa, mutta liitto katsoo, ettei tälle pykälälle ole suoraa tarveperusteisuutta. Maanomistajan kannalta ei ole taloudellisesti kannattavaa viivytellä uudistamisen kanssa, joten viivästymistilanteissa metsänomistaja kantaa suurimman taloudellisen vastuun joka tapauksessa.

Uutena lakiin tuleva metsän uudistamisilmoituksen (14 a §) lisääminen metsälakiin on kannatettava. Uudistamisilmoituksen perusteella Metsäkeskus pystyy tehokkaammin valvomaan uudistamisvelvoitteen toteuttamista ja samalla se toimiin metsänomistajien suuntaan muistutuksena metsäuudistamisen tärkeydestä. Lisäksi uudistamisilmoitus ja siihen liittyvällä taimien ja siementen alkuperän dokumentoinnilla nopeutetaan uudistamista, parannetaan avoimen metsävaratiedon laatua sekä varaudutaan metsätuhoriskeihin.

Jatkuva kasvatus tarjoaa useita luontohyötyjä verrattuna jaksolliseen metsänkasvatukseen. Lisäksi luontainen uudistuminen on keskeinen osa jatkuvaa kasvatusta, eikä erillisiä uudistamistoimenpiteitä useinkaan tarvita. Hallituksen esityksessä ehdotettu uudistamisilmoituksen ulottaminen jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin vaikuttaa perusteettomalta. Esityksessä ei esitetä näyttöä siitä, että jatkuvan kasvatuksen metsissä olisi ollut metsän uudistumisen osalta ongelmia, jotka edellyttäisivät valvonnan lisäämistä. Jatkuvan kasvatuksen metsissä uudistamisilmoitus voi esityksen toteutuessa muodostua lähinnä hallinnolliseksi lisävelvoitteeksi ilman selkeitä metsän uudistumiseen liittyviä hyötyjä nykytilanteeseen verrattuna. Hallinnollisen taakan ja valvonnan lisääminen sen sijaan voi hidastaa jatkuvan kasvatuksen käytön lisääntymistä. Laajojen aukkohakkuiden ja päätehakkuiden tapauksessa hallituksen esityksen mukainen velvoite tehdä metsän uudistamisilmoitus voi nopeuttaa toimenpiteiden käynnistämistä ja auttaa kohdistamaan uudistamisen valvonnan kustannustehokkaammin kohteille, joista ilmoitusta ei määräajassa ole tehty. Uudistamisilmoituksen laajempi käyttö tilanteissa, joissa metsää uudistetaan taimien tai siementen avulla voi myös mahdollistaa uudistamistoimien suunnittelun niin, että otetaan kattavammin huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset. Hallituksen esityksestä ei täysin selviä kuinka kattavasti tämä tiedolla ohjaaminen on osa uudistamisilmoituksen sisältöä.

Esitysluonnoksessa esitetään, että metsälakiin lisättäisiin uusi 14 a §, jossa säädettäisiin metsän uudistamisilmoituksen tekemisestä. Esitysluonnoksen mukaan maanomistajalla tai sillä, jolla on vastuu metsän uudistamisvelvoitteesta, olisi velvollisuus tehdä metsäkeskukselle kirjallinen metsän uudistamisilmoitus. Uudistamisilmoitus olisi toimitettava sen jälkeen, kun metsän uudistamiseen liittyvät perustamistoimenpiteet on tehty metsälain 8 §:n mukaisesti, kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluttua puunkorjuun päättymisestä. Esitysluonnoksen mukaan uudistamisilmoitus tukisi metsälain mukaisen uudistamisvelvoitteen toteuttamista ja sen seurantaa. Uudistamisilmoituksen tekeminen aiheuttaa hallinnollista taakkaa, minkä vuoksi WWF katsoo, että ilmoitusvelvoitteen tulee palvella hyväksyttäviä ja riittävän painavia tarkoitusperiä. WWF viittaa lausuntopyynnön kohdassa "Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuu ja siihen liittyvä uudistamisvelvoite (2 a §, 5 § ja 8 §)" esittämäänsä ja toteaa, ettei uudistamisvelvoitteen toteuttamisen ja seurannan tukemista voida sellaisenaan pitää hallinnollista taakkaa oikeuttavana perusteena jatkuvan kasvatuksen hakkuiden kaltaisissa kohteissa, joissa itse uudistamisvelvoitteen tarpeellisuus ja siitä saatavat hyödyt jäävät kyseenalaisiksi. Sen sijaan uudistushakkuiden ja tasaikäisrakenteisten metsien kasvatushakkuiden osalta, joissa uudistamistoimenpiteillä on keskeinen merkitys metsän uudistumisen ja kasvun turvaamisessa, uudistamisilmoituksesta säätämistä voidaan pitää perusteltuna keinona edistää uudistamisvelvoitteen asianmukaista toteuttamista ja valvontaa. Lisäksi WWF korostaa, että jatkuvaan kasvatukseen liittyy merkittäviä luonnon monimuotoisuutta, vesistöjä ja ilmastoa koskevia hyötyjä. Ottaen huomioon Suomea koskevat vuosiin 2027, 2030 ja 2035 ulottuvat ympäristö- ja ilmastotavoitteet WWF ei pidä perusteltuna sääntelyä, joka ilman riittäviä perusteita vaikeuttaa tällaisen metsänkasvatusmuodon käyttöä. Edellä esitetyillä perusteilla WWF esittää, että jatkuvan kasvatuksen hakkuut rajataan esitysluonnoksesta poiketen uudistamisilmoituksen tekemistä koskevan velvoitteen ulkopuolelle.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Maanomistajain liiton mielestä nykyinen metsänkäyttöilmoitus on toimiva käytäntö. Metsänkäyttöilmoitus on julkinen asiakirja, joten henkilötietojen käyttäminen ilmoituksen yhteydessä voi luoja tietosuojaan liittyviä ongelmia. Tietosuojan mukaantulo on huomioitava järjestelmissä ja tämä voi osaltaan hidastaa tavoiteltua automatisointia.

Metsänkäyttöilmoitukseen esitetään lisättäväksi maanomistajan taikka hakkuuoikeuden omistajan tai sellaisen erityisen oikeuden haltijan henkilötunnus kun kyseessä on luonnollinen henkilö ja y-tunnus kun on kyseessä muu kuin luonnollinen henkilö. Esityksen taustalla on tarve helpottaa metsänkäyttöilmoituksen yhdistämistä tietojärjestelmissä oikeaan omistajaan tai muuhun oikeuden haltijaan. Digitaalisen hallinnon kehityksen ja hallinnon tehostumisen näkökulmasta on tarpeellista, että säädösvalmistelussa tehdään tarkennuksia niihin kohtiin, jolla voidaan edistää hallinnon kehittämisen tavoitetta ja samalla parantaa asiakaskokemusta.

Sykellä ei ole erityistä huomautettavaa metsänkäyttöilmoitusta koskien, paitsi mitä todetaan automaattisen päätöksenteon tietopohjasta erikseen.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Metsäkeskus pitää esitettyä hallintolain mukaista oikaisuvaatimusmenettelyn lisäämistä pykälään perusteltuna ja keskeisenä osana hyvää hallintotapaa sekä automaattisen päätöksenteon mahdollistamista. Automaattinen päätöksenteko rajataan lakiehdotuksessa metsälain 14 § 4 momentin mukaisen lupaan metsälain määräajasta poikkeamiseen. Samalla säädöksessä esitetään poikkeusta Metsäkeskuksen päätöksentekomenettelyyn julkisen vallan käyttöä koskevissa asioissa. Automaattisen päätöksenteon lisääminen säädökseen ja sen esitetty kohdentaminen metsänkäyttöilmoituksen määräajasta poikkeamiseen on perusteltua ja mahdollistaa digitaalisen hallinnon lisäämisen metsäkeskuksessa. Säädökseen 4 momenttiin ehdotetaan lakiin lisättäväksi metsäkäyttöilmoituksen määräajasta poikkeamisen edellytykset. Esityksen taustalla on tarve mahdollistaa päätöksen automatisointi. Metsäkeskus pitää esitystä digitaalisen hallinnon ja hallinnon tehostamisen kannalta perusteltuna. Lain tasolle kirjatut poikkeamisen edellytykset selkeyttävät Metsäkeskuksen arviointia ja tekevät harkinnan perusteista lain toimeenpanossa aiempaa läpinäkyvämpää.

Syke toivoo, että hallituksen esityksessä kuvattaisiin tarkemmin, minkä tietojen perusteella automaattisessa päätöksenteossa arvioidaan poikkeuksen myöntämisen edellytykset. Mikäli arvioinnin ja päätöksenteon automatisoinnin myötä poikkeusten myöntämisen tietopohja muuttuu, tämä tulisi avata selkeästi, jotta automatisoinnin vaikutusta metsien luonnonarvojen turvaamiseen olisi mahdollista arvioida. Onko esimerkiksi jotain oleellista luontotietoa, joka ei nykyisellään ole sähköisesti käytettävissä, ja joka ei siten enää jatkossa olisi päätöksenteon pohjana, mutta joka voisi olla olennaista poikkeuksen myöntämistä arvioitaessa?

Koneyrittäjät kannattaa muutoksenhakuun ja automaattiseen päätöksentekoon esitettyjä muutoksia.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt oikeusministeriöltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi metsälain muuttamisesta ja siihen liittyvistä asetusluonnoksista (asia VN/17651/2025). Oikeusministeriö toteaa lausuntonaan seuraavaa. Esitysluonnoksessa ehdotetaan muun muassa muutettavaksi metsälakia siten, että metsälakiin lisättäisiin velvoite laatia metsän uudistamisilmoitus, jonka laiminlyöminen samalla lisättäisiin metsärikkomuksen tekotapoihin. Metsälain 18 §:ssä säädetään metsärikkomuksena sakolla rangaistaviksi tietyt metsälain tai sen nojalla annettujen määräysten vastaiset teot. Esitysluonnoksessa ehdotetaan pykälän 2 momenttiin lisättäväksi uusi 6 kohta, jonka nojalla se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö 14 a §:ssä säädetyn velvollisuuden metsän uudistamisilmoituksen tekemisestä tai tekee ilmoituksen säädetyn määräajan jälkeen, olisi tuomittava metsärikkomuksesta. Viitatussa, esitysluonnoksen mukaisessa uudessa 14 a §:ssä säädettäisiin metsän uudistamisilmoituksesta. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota ehdotettavaan rangaistussääntelyyn erityisesti sen täsmällisyyden arvioinnin näkökulmasta. Rangaistussäännökset on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vuoksi laadittava täsmällisiksi ja tarkkarajaisiksi. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettavaan rangaistussääntelyyn sisältyy rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisina näyttäytyviä elementtejä, sillä kysymykset siitä, kenen laiminlyömästä ja milloin syntyvästä velvollisuudesta olisi kyse laiminlyönnissä, jonka osalta ehdotetaan rangaistusvastuusta säätämistä, vaikuttavat ratkaistun ehdotettavassa sääntelyssä tietyiltä osin jokseenkin epätäsmällisesti. Metsärikkomusta koskevaan 18 §:ään ehdotettavassa uudessa 6 kohdassa viitattaisiin ehdotettavassa uudessa 14 a §:ssä säädettyyn velvollisuuteen. 14 a §:n 1 momentin mukaan maanomistajan tai sen, jolla on 9 §:n mukainen vastuu metsän uudistamisvelvoitteesta, on tehtävä metsäkeskukselle kirjallisesti metsän uudistamisilmoitus, kun metsänuudistamisen toimenpiteet on 8 §:n mukaisesti tehty. Viitatun 9 §:n perusteella ei vaikuta kaikkien tilanteiden osalta täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädetyltä, kehen velvollisuus, jonka laiminlyöminen ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi, kohdistuisi, ottaen huomioon, että mainitun 9 pykälän 3 momentin mukaan vastuu uudistamisvelvoitteesta voi tietyissä tilanteissa kohdistua tietyn oikeuden haltijan sijasta maanomistaan sillä perusteella, että se ”olosuhteet huomioon ottaen” on ”erityisestä syystä kohtuullista”. Toiseksi ehdotettavasta sääntelystä ei käy erityisen täsmällisesti ilmi, milloin velvollisuus, jonka laiminlyöminen ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi, syntyisi. Edellä todetusti 14 a §:n 1 momentin mukaan metsän uudistamisilmoitus on tehtävä, kun metsänuudistamisen toimenpiteet on 8 §:n mukaisesti tehty. Viitatun 8 §:n perusteella velvollisuuden syntyajankohta ei vaikuta kovinkaan täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädetyltä, ottaen huomioon, että mainitun pykälän mukaan metsän uudistamisvelvoite on täytetty, kun muun muassa käsittelyalueelle on saatu aikaan taimikko alueen ”maantieteellisestä sijainnista riippuen viimeistään 10–25 vuoden kuluessa” velvoitteen muodostavan puunkorjuun päättymisestä, ja taimikko katsotaan saaduksi aikaan, kun se on muun muassa ”riittävän tiheä”, taimet ovat ”tasaisesti jakautuneina” ja ”niiden kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus”. 8 §:ssä tosin säädetään, että valtioneuvoston asetuksella säädetään tietyistä tarkennuksista, kuten taimikon riittävästä tiheydestä, mutta tähän tarkentavaan sääntelyyn ei ehdoteta viitattavan uudessa 14 a §:ssä. Epäselväksi jää myös ehdotettavan 14 a § 2 momentissa säädettävän kolmen vuoden määräajan (”Viljelemällä toteutettua uudistamista ja luontaista uudistamista koskeva ilmoitus on toimitettava sen jälkeen, kun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut uudistamiseen liittyvät perustamistoimenpiteet on tehty, kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluttua puunkorjuun päättymisestä. Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun osalta ilmoitus on toimitettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua puunkorjuun päättymisestä.”) suhde edellä mainittuun 10–25 vuoteen. Lisäksi ehdotettavan uuden 14 a §:n 3 momentin osalta (”- - Luonnollisen henkilön on ilmoitettava henkilötunnuksen ohella myös y-tunnus, jos hän on sen taloudellisen toiminnan harjoittamista varten hankkinut.”) herää kysymys, onko tarkoitettu, että uudistamisilmoituksessa olisi ilmoitettava ilmoittajan y-tunnus myös, mikäli y-tunnuksella toimiminen ei liity mitenkään metsän uudistamiseen tai metsäalaan, ja mihin tällainen velvollisuus perustuisi. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota myös siihen, ettei rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta koskevaa perustuslain säännöstä (8 §) ole huomioitu esitysluonnoksen suhdetta perustuslakiin koskevassa jaksossa. Lopuksi oikeusministeriö kiinnittää huomiota vielä siihen, että esitysluonnoksessa (s. 32) todetun siitä, että uudistamisilmoituksen vastaanottava metsäkeskus ei ole viranomainen, pohjalta metsälain 18 §:n muuttamisen säännöskohtaisissa perusteluissa esiin tuotu rikoslain 16 luvun 8 § ei näyttäydy tarkastellussa asiayhteydessä merkitykselliseltä (s. 42: ”Jos metsän uudistamisilmoituksessa annettaisiin vääriä tietoja, teko on rangaistava rikoslain 16 luvun 8 §:n nojalla väärän todistuksen antamisena viranomaiselle. Rikoslain 16 luvun 8 §:n esitöiden (HE 6/1997 vp) mukaan myös asiaa valaisevan tärkeän seikan salaaminen voi tehdä todistuksen totuudenvastaiseksi.”).

Ehdotuksessa esitetään rangaistavaksi uudistamisilmoituksen toimittamista jättämistä. Lakiehdotuksessa palautetaan aiemmassa lainsäädännössä ollut ilmoitusvelvollisuus taimikon aikaansaamisesta. Tämän perustella tiedetään, että suurin osa metsätalouden toimijoista tekee ilmoitukset säädetyssä ajassa. On kuitenkin hyvä, että ilmoitusmenettely on sanktioitu, niin, että Metsäkeskus pystyy puuttumaan uudistamisessa ja sen ilmoittamisessa havaittuihin epäkohtiin uuden puuston aikaansaamisen turvaamiseksi.

Sykellä ei ole kommentoitavaa koskien esitettyä uudistamisilmoituksen laiminlyöntiin liittyvää mahdollisuutta määrätä sakko metsärikkomuksesta. Tämänkin osalta nostamme kuitenkin esille, että jatkuvan kasvatuksen metsien osalta tulisi uudelleen harkita tarvetta uudistamisilmoituksen tekemiseen.

Koneyrittäjät kiinnittää huomiota, että parhaillaan valmistellaan esitystä eduskunnalle laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi, jossa sanktiointi perustuu seuraamusmaksuihin. Koneyrittäjät toteaa, että rikkomusmaksut ja hallinnolliset seuraamusmaksut ovat kannatettava malli, jota tulisi hyödyntää metsä- ja ympäristölainsäädännössä laajemminkin. Metsälakiin sisältyvä ja myös esimerkiksi metsän uudistamisilmoituksen laiminlyönnistä seuraava rikosoikeudellinen prosessi on Koneyrittäjien arvion mukaan huomattavasti hitaampi, raskaampi ja yhteiskunnalle kalliimpi vaihtoehto kuin seuraamusmaksut.

Esitys lisää turhaa byrokratiaa ja kustannuksia sekä vaikeuttaa metsänomistajien ja viranomaisten toimintaa ilman merkittäviä lisähyötyjä. Pahimmillaan esitys lisää ympäristöhaittoja eikä vähennä niitä, sekä suoraan mahdollisten turhien maanmuokkaus- ja vesistötoimenpiteiden kautta, että epäsuoraan vaikeuttamalla eri-ikäisrakenteista metsänkasvatusta ja sen yleistymistä.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Metsäomaisuuden sääntelyssä on keskeistä tunnistaa metsänomistajan oikeus käyttää omaisuuttaan omien tavoitteidensa mukaisesti. Esityksen muutokset kohdistuvat erityisesti valvontaan ja ilmoitusvelvoitteisiin, minkä vuoksi aktiivisille metsänomistajille vaikutukset näyttäytyvät ennen kaikkea lisääntyvänä hallinnollisena työnä. Sen sijaan metsänomistajille, joiden tavoitteet liittyvät esimerkiksi maisemaan tai monikäyttöön, velvoitteet voivat joissain tilanteissa vaikeuttaa toimenpiteiden toteuttamista. Esitys voi jossain määrin kaventaa metsänomistajan mahdollisuuksia ajoittaa hakkuita taloudellisten tarpeiden mukaisesti, jos sääntely ohjaa puuston määrää ja uudistamista aiempaa tarkemmin. Tämä heikentää omaisuuden käytön joustavuutta, joka on ollut suomalaisen metsänomistusjärjestelmän keskeinen vahvuus.

Metsäkeskuksella ei ole lausuttavaa esityksen vaikutuksiin.

Esityksen osiossa 4.2.3 on mainittu, että harvennushakkuu aiheuttaa aina hetkellisen puuston kas-vun aleneman, mutta pääsääntöisesti kasvu elpyy muutamassa vuodessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, ja se on ristiriidassa esityksen osion 2.4.2 kanssa. Lähdeviitteenä mainitun raportin (Hynynen ym. 2024) ja osion 2.4.2 mukaan puuston hehtaarikohtainen tilavuuskasvu on sitä suurempi mitä suurempi on puuston määrä, eikä harvennusten avulla voida lisätä puuston tilavuuskasvua, vaan ne pienentävät sitä. Lisäksi esityksen osiossa 4.2.3 on mainittu, että voimakas kasvavan puuston määrän vähentäminen ja siitä johtuva alhainen puustopääoma vähentää puuston tulevaa kasvua ja myös hiilen sidontaa. Tämä antaa ymmärtää, että lievempi kasvavan puuston vähentäminen ei vähentäisi hiilen sidontaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä tutkimusten mukaan metsiin sitoutuu sitä enemmän hiiltä, mitä vähemmän niitä hakataan. Näin ollen myös lievemmät harvennukset vähentävät hiilen sidontaa verrattuna siihen, ettei harvennuksia tehtäisi. Esityksen osiossa 4.2.3 on arvioitu, että kasvattamalla puustoa jo ensiharvennusvaiheesta jonkin verran tiheämpänä ja kiertoaikaa pidentämällä voidaan tuottaa ilmastohyötyjä, kun metsien puustoon ja maaperään kertyy enemmän hiiltä ja tukkipuun ja siitä valmistettavien pitkäikäisten puutuotteiden osuus nousee. Tämä arvio on perusteltu, joskin Syke painottaa, että metsien kiertoaikojen pidentämiseksi tarvitaan omia ohjauskeinoja, kuten päätehakkuiden järeyskriteerien palauttaminen metsälainsäädäntöön sekä hiilikorvausjärjestelmä. Myös pitkäikäisten puutuotteiden osuuden nostamiseksi tarvitaan ohjauskeinoja, joiden avulla puun käyttöä ohjataan niihin lyhytikäisen käytön sijasta. Osiossa 4.2.3 tehdään päätelmä, että hallituksen esityksellä on kaiken kaikkiaan myönteisiä ilmastovaikutuksia ehdotettujen metsän kasvun ja hiilensidonnan lisäämistä koskevien muutosten sekä metsälain valvonnan tehostamisen myötä. Syke katsoo, että tämä päätelmä on oikeansuuntainen, mutta huomauttaa, että kvantitatiivinen arvio vaikutusten suuruudesta tutkimuskirjallisuuden avulla olisi huomattavasti vahvistanut päätelmän uskottavuutta. Esityksessä olisi myös pitänyt ottaa huomioon, että mikäli esitetyt muutokset hankaloittavat jatkuvapeitteisen kasvatuksen toteuttamista, saattaa tällä olla haitallisia vaikutuksia metsien hiilensidontaan (erityisesti turvemailla).

Liikenne- ja viestintäministeriö kiittää mahdollisuudesta lausua ja toteaa, että sillä ei ole lausuttavaa lain ja asetuksen muutosehdotuksista eikä asetusehdotuksesta.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Esityksen kokonaisuus heijastaa osaltaan laajempaa kehityssuuntaa, jossa metsätalouden ohjausta tarkennetaan yhä yksityiskohtaisemmalla sääntelyllä ja valvonnalla. Lainsäädäntövalmistelussa tulisi vakavasti harkita, missä määrin tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa kevyemmillä ohjauskeinoilla ilman, että sääntely laajenee asteittain kattamaan yhä uusia osa-alueita metsänomistajien toiminnassa.

Sykellä ei ole edellä todetun lisäksi muita huomioita koskien hallituksen esitystä.

Maankäyttösektori on viime vuosina muuttunut nettonielusta nettopäästölähteeksi. Vuoden 2026 ilmastovuosikertomuksessa todetulla tavalla tämä on johtunut muun muassa metsien hiilinielujen pienentymisestä. Metsälaista poistettiin lainmuutoksella 1085/2013 päätehakkuita koskeneet puiden ikä- ja järeyskriteerit. Lakimuutoksen seurauksena metsien kiertoajat ovat lyhentyneet, kun päätehakkuita koskevien kriteerien poistamisen myötä metsiä on ollut mahdollista hakata aiempaa varhaisemmassa kehitysvaiheessa. Tämä on osaltaan heikentänyt metsien hiilinieluja. Nyt käsillä olevan metsälain muutosta koskevan esitysluonnoksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu metsien hiilensidonnan lisääminen. WWF katsoo, että tämän tavoitteen asianmukaisen toteutumisen varmistamiseksi metsälakiin tulisi nyt käsillä olevan lakimuutoksen yhteydessä palauttaa ennen lainmuutosta 1085/2013 voimassa olleet päätehakkuita koskeneet puiden ikä- ja järeyskriteerit. WWF painottaa, että päätehakkuita koskevien puiden ikä- ja järeyskriteerien palauttamista metsälakiin voidaan pitää tehokkaana keinona pidentää metsien kiertoaikoja ja siten vahvistaa metsien hiilinieluja. Tämän vuoksi kyseisten säännösten sisällyttäminen metsälakiin olisi tarpeellista erityisesti ilmastolakiin kirjatun Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen kannalta. Mikäli hakkuukriteereitä koskevia säännöksiä ei esitetä lisättäväksi metsälakiin nyt käsillä olevan metsälain muutoksen yhteydessä, WWF katsoo, että Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen tukemiseksi tällaisen lakimuutoksen valmistelu tulisi kuitenkin käynnistää viipymättä. WWF Suomi sr Elina Erkkilä Raija-Leena Ojanen Suojelujohtaja Oikeudellinen neuvonantaja Mai Suominen Johtava metsäasiantuntija

Edellytysten osalta ei sinänsä ole huomautettavaa, ja ne toteutuvat asiantuntevasti toteutetun jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksen yhteydessä poikkeuksetta. Edellytysten ilmoittaminen ja seuranta sen sijaan lisäävät turhaa byrokratiaa ja kustannuksia, eikä seurantaa tai ylipäätään "riittävän" määritelmää ole tarkennettu. Metsänomistajalle edellytysten ilmoittaminen lisää huolta mahdollisista mielivaltaisista sanktioista etenkin tilanteessa, jossa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusta on viranomaisten taholta systemaattisesti vähätelty ja suorastaan mustamaalattu verrattuna avohakkuisiin. Kuinka huolehditaan metsänomistajan oikeusturvan toteutumisesta tämänkaltaisessa asenneympäristössä?

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Maanomistajain liitto pitää eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuiden rajoja perusteltuina, eikä kriteereitä voida pitää lähtökohtaisesti liian tiukkoina. Liitto korostaa kuitenkin, että säännöksen soveltamisen tulee pysyä käytännön tasolla joustavana, eikä kynnys saa muodostua sellaiseksi, että muuten toimivia jatkuvan kasvatuksen kohteita jätetään käsittelemättä varmuuden vuoksi.

Metsäkeskus katsoo, että esitetty säännös täsmentää uudistamisen edellytyksiä ja uudistamisen lainmukaisuuden arviointia eri-ikäisrakenteisten metsien osalta.

Esitetty uudistumisen edellytysten arviointi tulisi toteuttaa niin, että siitä ei synny merkittävää hallinnollista taakka eri-ikäisrakenteisen metsän omistajalle.

Koneyrittäjät toteaa, että ehdotettu säännös metsän uudistumisen edellytyksistä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun yhteydessä ei ole erityisen tarkkarajainen. Esitetystä muotoilusta jää esimerkiksi epäselväksi, miten paljon ja millä aikataululla hyväksyttäviä taimia tulisi käsittelyalueelle syntyä.

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeisen puuston määrän vähimmäisrajan nosto yhdellä neliömetrillä/hehtaari on myönteinen muutos. Käytännössä aidon jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksen jälkeinen puuston määrä on aina vähimmäisrajaa selvästi korkeampi.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Maanomistajain Liitto kannattaa asetuksen lähtökohtaa metsän laadukkaasta uudistumisesta ja kasvatushakkuista. Liitto katsoo kuitenkin, että esitetyt vähimmäisrajat ovat paikoin korkeita siihen nähden, että lainsäädännön tulisi toimia metsänhoidon ”perälautana”. Tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa Etelä- ja Keski-Suomessa tuoreilla kasvupaikoilla esitetty pohjapinta-alavaade (14 m²/ha) on verrattain lähellä metsänhoidon suositusten mukaisia tasoja. Tämä kaventaa lain ja suositusten välistä eroa ja voi johtaa tilanteisiin, joissa tavanomainen metsänhoito sijoittuu lähelle lakisääteistä alarajaa. Liitto korostaa, että lakisääteisten vähimmäisrajojen tulee olla selvästi metsänhoidon suositusten alapuolella. Lainsäädännön tehtävänä on määrittää vähimmäistaso, kun taas suositukset ja sertifiointijärjestelmät ohjaavat kohti hyvää ja tavoitteellista metsänhoitoa. Näiden tasojen välinen riittävä ero on keskeinen, jotta erilaiset metsänhoidon tavoitteet ja painotukset voivat toteutua käytännössä. Nykytilanteessa havaitut ongelmat ovat liittyneet pääosin rajattuun joukkoon kohteita, joissa puuston määrä on alittanut suositukset mutta pysynyt selvästi lain vähimmäistasojen yläpuolella. Tällaiset tilanteet ovat luonteeltaan toimijoiden ja metsänomistajien välisiä ratkaisuja, eikä niitä ole tarpeen ohjata lainsäädännöllä. Tilanteissa, joissa harvennuksia päädytään tekemään suositusten rajoilla, on usein kyse logistiikassa saavutettavista hyödyistä, jotta voidaan käsitellä vaikeasti saavutettavia kohteita samassa yhteydessä. Sääntelyn kiristäminen tältä osin kaventaa tarpeettomasti metsänomistajien harkintavaltaa. Nuorissa metsissä runkolukuun perustuva tarkastelu on perusteltu, mutta se lisää sääntelyn herkkyyttä metsikön sisäiselle vaihtelulle. Erityisesti ryhmittäisissä ja pinta-alaltaan suurissa kuvioissa keskiarvoihin perustuva tarkastelu voi johtaa raja-arvojen alittumiseen, vaikka metsänhoito kokonaisuutena on asianmukaista. Liitto pitää tärkeänä, että asetuksen soveltamisessa tunnistetaan metsikön sisäinen vaihtelu ja sallitaan riittävä jousto ilman seuraamuksia. Lisäksi luonnonhäiriöt, kuten myrsky- ja lumituhot, tulee huomioida sääntelyssä siten, ettei puuston määrän tilapäinen aleneminen johda automaattisesti uudistamisvelvoitteeseen, vaan arviointi perustuu kokonaisarvioon.

Metsäkeskus pitää perusteltuna, että kasvatushakkuissa jätettävien kasvatuskelpoisen puuston määrän arvioinnin tapaa muutetaan valtapituudesta keskipituuteen ja pohjapinta-alasta runkolukuun. Samalla vähennetään puuston pituusluokkia kolmeen nykyisen viiden sijaan. Metsäkeskus katsoo, että arviointitavan muutoksella vastataan metsätalouden metsikkötiedon tuotannossa ja metsätalouden ohjauksessa tapahtuneeseen muutoksen, jossa keskeiset tunnukset tuotetaan kaukokartoituspohjaisesti tai muilla mittauslaitteilla. Metsätiedon tuotannon ja lainsäädännön valvonnan menetelmien muutoksen huomioiminen metsälaissa on edellytys hallinnon tehostamiselle ja digitalisoinnille.

Asetusluonnoksessa määritellään liitteessä sekä A) Metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrä tasaikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeen ja B) Metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeen Suomen eri alueille. Luonnon monimuotoisuuden sekä metsän hiilivaraston vahvistamisen kannalta jäävän puuston vähimmäismäärän nostaminen on perusteltua tasaikäisrakenteisten metsien kasvatushakkuissa. Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun jälkeisen puuston vähimmäismäärän nostaminen jättäisi metsään enemmän hiilivarastoa ja luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä elinympäristöjä. Sillä voi kuitenkin olla luontaista uudistumista heikentävä vaikutus, mikä voi vaikeuttaa jatkuvan kasvatuksen onnistumista. Syke ehdottaa uudelleen harkittavaksi metsikön kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärän nostamista eri-ikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa. Jatkuvapeitteisen metsänhoidon taloudellis-ekologisissa optimointitutkimuksissa on havaittu metsänomistajalle taloudellisesti kannattavimmassa metsänhoidossa metsikön hakkuiden jälkeisen optimitiheyden olevan varsinkin mäntymetsiköissä varsin matala, sillä muutoin luontaisesti syntyneiden taimien kasvu uhkaa hidastua liikaa (ks. esim. Parkatti ym. 2019, Malo ym. 2021, Tahvonen ym. 2024). Ehdotuksessa valtioneuvoston asetukseksi sanotaan: "Kertyneen tutkimustiedon perusteella ehdotettava maltillinen jäävän puuston määrän lisääminen ei vielä heikennä uudistumista eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen kohteilla." Tälle väitteelle olisi esityksen uskottavuuden kannalta tärkeää saada vertaisarvioituun tutkimukseen pohjautuva perustelu. Vaikutusten arvioinnissa tulisi ottaa huomioon, kuinka paljon puuston vähimmäismäärän nostaminen voi vaikeuttaa taloudellisesti kannattavan jatkuvapeitteisen metsänhoidon toteuttamista. Viitteet: Parkatti, V.-P., Assmuth, A., Rämö, J., & Tahvonen, O. 2019. Economics of boreal conifer species in continuous cover and rotation forestry. Forest Policy and Economics, 100, 55–67. https://doi.org/10.1016/j.forpol.2018.09.003 Malo, P., Tahvonen, O., Suominen, A., Back, P., Viitasaari, L. 2024. Reinforcement learning in optimizing forest management. Canadian Journal of Forest Research, 51: 1393–1409. https://doi.org/10.1139/cjfr-2020-0447 Tahvonen, O., Suominen, A., Parkatti, V.-P., Malo, P. 2024. Optimizing high-dimensional forestry for wood production and carbon sinks. Canadian Journal of Forest Research, 54: 877–894. https://doi.org/10.1139/cjfr-2023-0267

Koneyrittäjät toteaa, että valtioneuvoston asetuksen liite, jossa säädetään metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrästä kasvatushakkuun jälkeen, on keskeinen osa ehdotettavaa metsälainsäädännön muutosta. Lausuntopyynnön asiakirjoissa ei tuoda esille, että Koneyrittäjät jätti eriävän mielipiteen työryhmän esitykseen liitteeseen liittyen yhdessä Metsäteollisuus ry:n, Sahateollisuus ry:n ja Metsähallitus Metsätalous Oy:n kanssa. Koneyrittäjä toteaa, että nuorissa metsissä runkolukuun perustuva tarkastelu on perusteltu, mutta esitetty runkolukuvaatimus ei sovellu erityisen hyvin varttuneiden metsien kriteeriksi. Työryhmässä esitettiin tavoitteeksi, että runkolukukriteeriä olisi tarkoitus soveltaa tasaikäisrakenteisiin ensiharvennusvaiheen metsiin, mutta nyt ehdotetussa mallissa runkolukukriteerin joukkoon päätyy kuitenkin merkittävä osa varttuneita metsiä etenkin muun pohjoisen Suomen alueella. Siten esitämme, että valtioneuvoston asetuksen liitettä A muutettaisiin muun pohjoisen Suomen osalta niin, että pohjapinta-alaperusteista rajaa sovellettaisiin jo 11–13 m keskipituudessa.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Asetus lisää sääntelyn ohjaavuutta erityisesti jäävän puuston määrässä. Vähimmäisrajat ja keskiarvoihin perustuva tarkastelu lisäävät riskiä, että metsikön käsittely suunnitellaan lakirajan ehdoilla. Tämä korostuu epätasaisissa ja suurissa kuvioissa, joissa keskiarvo ei kuvaa metsikön rakennetta tarkasti. Asetus voi lisätä varovaisuutta hakkuiden toteutuksessa ja lisätä tarvetta varmistaa rajojen täyttyminen. Vaikutus kohdistuu erityisesti tilanteisiin, joissa metsikön rakenne poikkeaa keskimääräisestä tai perustuu aiempien suositusten mukaiseen hoitoon. Ilmastovaikutusten osalta asetuksen tavoitteena on lisätä puuston määrää ja hiilensidontaa. Vaikutukset jäävät kuitenkin todennäköisesti kokonaisuutena varsin pieniksi, koska metsiä pyritään jo lähtökohtaisesti hoitamaan kasvua optimoivalla tavalla ja alle suositusten hoidetaan mukaan vain neljäsosalla kohteista, kuten esityksessä mainitaan.

Metsäkeskuksella ei ole lausuttavaa esityksen vaikutuksiin.

Kuten aiemmissa kohdissa on todettu, esityksellä voi olla positiivisia vaikutuksia ilmaston tai luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Syke katsoo, että vaikutuksia eri-ikäisrakenteisen metsänhoidon kannattavuuteen ja houkuttelevuuteen ei ole esityksen perusteluissa tarkasteltu kattavasti.

Koneyrittäjät katsoo, että liitteessä esitettyjen muutosten vaikutuksia ei ole arvioitu riittävän kattavasti.

Maanmittauslaitoksella ei ole tästä lausuttavaa.

Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetun asetuksen muuttamisesta näyttää olevan johtolauseessa virheellisesti metsälakiin viittaava säädösnumero muutettavan asetuksen säädösnumeron sijaan. Toiseksi oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että valtioneuvoston asetusta koskevassa muistiossa tulisi tarkastella asetuksen vaikutusta rangaistavuuden alaan. Asetusluonnoksen muistiossa (s. 5) todetaan, että ”Asetuksenantovaltuuksista säädetään metsälain - - ja 8 §:n 6 momentissa. - - Metsän uudistumisen edellytyksiin liittyen metsälain 8 §:n 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään metsän uudistumisen edellytyksistä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun yhteydessä.” Kyseinen metsälakiin HE-luonnoksessa ehdotettava täydentävä asetuksenantovaltuussäännös ja sen nojalla annettavan luonnostellun asetuksen uusi 8 a § (Metsän uudistumisen edellytykset eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun yhteydessä) vaikuttavat tulevan metsärikkomusta koskien metsälain 18 §:n 2 momentin 3 kohdan sisältämän viittauksen piiriin (mainittu 3 kohta: ” 3) rikkoo 8 §:n uuden puuston aikaansaamista koskevaa säännöstä tai sen nojalla annettua säännöstä,”).

Metsälain 5 §:ssä säädetään kasvatushakkuussa käsittelyalueelle jätettävästä riittävästä kasvatuskelpoisesta puustosta. Kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärät esitetään metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetun asetuksen liitetaulukoissa. Asetukseen ei sisälly varsinaista kasvatuskelpoisen puuston määritelmää, mutta asetuksen 4 §:ssä säädetään, että kasvatushakkuussa on ensisijaisesti jätettävä kasvamaan hyväkasvuisia ja -laatuisia puita. Lisäksi elinkelvottomia ja asetuksen 5 §:ssä tarkoitettuja vaurioituneita puita ei lueta kuuluviksi kasvatuskelpoiseen puustoon. Asetuksessa ei nimenomaisesti säädetä, että kasvatuskelpoisen puuston tulisi muodostua asetuksen 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista kasvatuskelpoisista puista. Kohdan mukaan kasvatuskelpoinen puu on metsälain (1093/1996) 8 a §:ssä tarkoitetun puulajin latvukseltaan elinvoimainen puu, jossa ei ole vaurioita ja jonka rinnankorkeusläpimitta on vähintään seitsemän senttimetriä. Määritelmä ei ole täysin yhtenevä puuston laadun arviointia koskevan 4 §:n säännöksen kanssa. Muistioluonnoksessa metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä annettuun valtioneuvoston asetukseen tehtävistä muutoksista (s. 9) todetaan, että: ”Selkeästi kaksijaksoisissa metsissä keskipituus määritettäisiin kasvatettavan ylemmän jakson mukaan, mutta metsälain valvontaan liittyvä mittaus toteutettaisiin maastossa ja tilanne tulisi arvioida kohteella.” Kaksijaksoisten metsien kasvatushakkuukohteiden valvonta ei siis voisi muistion mukaan perustua kaukokartoitustietoon, vaan viime kädessä tilanne tulisi näillä kohteilla arvioida aina maastossa. Metsäkeskuksen mukaan kirjaus voi olla liian rajoittava. Vaikka tällä hetkellä on teknisten rajoitteiden vuoksi näin käytännössä toimintaan olisi säädösehdotuksessa harkittava sitä, että, tilanne saattaa kuitenkin muuttua tulevaisuudessa. Metsäuudistamisilmoituksesta annettavassa asetuksessa (1 §:n 1 momentin 6 kohta) säädettäisiin velvollisuudesta esittää metsänuudistamisilmoituksessa luontaisen uudistamisen sekä eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuun osalta kuvaus siitä, onko käsittelyalueella puuston, maaperän ja pintakasvillisuuden perusteella uudistumisen edellytykset. Ilmoitusten sähköinen käsittely edellyttää, että tiedot voidaan ilmoittaa sanallisen kuvauksen sijasta tiettyinä vakiosisältöisinä vaihtoehtoina. Tämä todetaan myös asetuksen perustelumuistion luonnoksessa: Käytännössä olisi tarkoituksenmukaista, että metsän uudistamisilmoituksessa olisi valittavana eri vaihtoehtoja, joista ilmoituksentekijä voisi valita kyseistä tilannetta koskevan uudistumisen edellytysten kuvauksen. Metsäkeskus kiinnittää huomiota siihen, että riittävän monipuolisten ja eri uudistamisvaihtoehtojen edellytysten kattava kuvaaminen järjestelmiin voi olla haastavaa.

Sykellä ei ole aiemmin todetun lisäksi muita huomioita koskien valtioneuvoston asetuksen muutosehdotuksia.

Metsäuudistamisilmoituksessa toimitettavista tiedoista säätäminen parantaisi julkisen metsävaratiedon laatua. Sen seurauksena metsällisten kiinteistötoimituksien arvon määritysten tarkkuus parantuisi.

tulee olla selvästi metsänhoidon suositusten alapuolella. Lainsäädännön tehtävänä on määrittää vähimmäistaso, kun taas suositukset ja sertifiointijärjestelmät ohjaavat kohti hyvää ja tavoitteellista metsänhoitoa. Näiden tasojen välinen riittävä ero on keskeinen, jotta erilaiset metsänhoidon tavoitteet ja painotukset voivat toteutua käytännössä. Nykytilanteessa havaitut ongelmat ovat liittyneet pääosin rajattuun joukkoon kohteita, joissa puuston määrä on alittanut suositukset mutta pysynyt selvästi lain vähimmäistasojen yläpuolella. Tällaiset tilanteet ovat luonteeltaan toimijoiden ja metsänomistajien välisiä ratkaisuja, eikä niitä ole tarpeen ohjata lainsäädännöllä. Tilanteissa, joissa harvennuksia päädytään tekemään suositusten rajoilla, on usein kyse logistiikassa saavutettavista hyödyistä, jotta voidaan käsitellä vaikeasti saavutettavia kohteita samassa yhteydessä. Sääntelyn kiristäminen tältä osin kaventaa tarpeettomasti metsänomistajien harkintavaltaa. Nuorissa metsissä runkolukuun perustuva tarkastelu on perusteltu, mutta se lisää sääntelyn herkkyyttä metsikön sisäiselle vaihtelulle. Erityisesti ryhmittäisissä ja pinta-alaltaan suurissa kuvioissa keskiarvoihin perustuva tarkastelu voi johtaa raja-arvojen alittumiseen, vaikka metsänhoito kokonaisuutena on asianmukaista. Liitto pitää tärkeänä, että asetuksen soveltamisessa tunnistetaan metsikön sisäinen vaihtelu ja sallitaan riittävä jousto ilman seuraamuksia. Lisäksi luonnonhäiriöt, kuten myrsky- ja lumituhot, tulee huomioida sääntelyssä siten, ettei puuston määrän tilapäinen aleneminen johda automaattisesti uudistamisvelvoitteeseen, vaan arviointi perustuu kokonaisarvioon.

Maa- ja metsätalousministeriön antamassa asetuksessa metsänkäyttöilmoituksesta säädetään uudistushakkuusta annettavista tiedoista (1 §:n 1 momentin 6 kohta). Uudistushakkuussa on mm. ilmoitettava metsikkökuvioittain uudistamisen pääasiallinen puulaji tai puulajit. Metsänuudistamisilmoituksessa pitäisi taas sitä koskevan asetuksen luonnoksen (1 §:n 1 momentin 4 kohta) mukaan ilmoittaa uudistamisen puulaji jokaisen kuvion osalta. Metsäkeskus katsoo, että myös uudistamisilmoituksella tulisi voida esittää useampia käytettyjä puulajeja samalle kuviolle.

Asetusluonnos koskee velvoitetta tehdä metsän uudistamisilmoitus. Syke on jo aiemmissa lausunnon kohdissa nostanut esille, että vahvempi kannustaminen metsän uudistamiseen erityisesti jaksollisen kasvatukseen perustuvassa metsänhoidossa voi olla hyvä asia. Uudistamisilmoituksen tekeminen tulisi kuitenkin olla mahdollisimman selkeää ja sujuvaa, siten että se ei lisää hallinnollista taakkaa. Jatkuvapeitteisen, eri-ikäisrakenteisen, luontaiseen uudistumiseen perustuvan metsänhoidon kannalta on tärkeää, että ei luoda kannustetta tai varsinkaan velvoitetta maanpinnan käsittelyyn. Lausunnon valmisteltuun ovat osallistuneet kehittämispäällikkö Minna Pekkonen, johtava tutkija Sampo Soimakallio, erikoistutkija Sampo Pihlainen, projektipäällikkö Kimmo Syrjänen. Lausunnon ovat allekirjoittaneet päävalmistelija Minna Pekkonen sekä ratkaisijana digijohtaja Kari Lahti pääjohtajan sijaisena. Allekirjoitetun lausunnon saa tarvittaessa Syken kirjaamosta.