Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun lain (387/2013, RoHS-laki) muuttamisesta

Viittausmenettelyyn siirtymisen tavoitteita voidaan pitää ymmärrettävinä erityisesti tilanteessa, jossa direktiivin teknisiin liitteisiin tehdään usein muutoksia eikä kansallista liikkumavaraa niiden sisällön osalta käytännössä ole. Hallinnollisen työn vähentäminen ja lainvalmisteluresurssien tarkoituksenmukainen kohdentaminen ovat hyväksyttäviä tavoitteita. Perusteluissa jää kuitenkin avoimeksi muutamia kysymyksiä. Esityksessä katsotaan, että yli kymmenen vuoden soveltamiskäytäntö sekä digitalisaation kehittyminen ovat poistaneet ne ongelmat, joihin perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota lausunnossaan PeVL 5/2013 vp. Tämä johtopäätös perustuu kuitenkin pääosin yleiseen arvioon digitalisaation kehityksestä eikä varsinaiseen näyttöön siitä, kuinka hyvin toimijat tosiasiallisesti seuraavat Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavia delegoituja direktiivejä. Tätä arviota olisi perusteltua täydentää esimerkiksi käytännön kokemuksilla tai sidosryhmiltä saadulla tiedolla. Lisäksi oikeustilan selkeyden katsotaan perustuvan viranomaisten tiedottamisvelvollisuuteen. Perusteluista ei kuitenkaan ilmene tarkemmin, millä tavoin tiedottaminen käytännössä toteutetaan, kuinka nopeasti muutoksista tiedotetaan tai miten varmistetaan, että kaikki toimijat saavat ajantasaisen tiedon. Oikeusvarmuuden näkökulmasta näitä käytännön järjestelyjä olisi hyödyllistä kuvata tarkemmin. Olisi myös hyödyllistä arvioida, miten viittausmenettely vaikuttaa sääntelyn saavutettavuuteen tilanteissa, joissa yrityksillä ei ole käytössään erityistä EU-oikeudellista asiantuntemusta. Vaikka kohderyhmä on rajattu ammattimaisiin toimijoihin, toimijoiden koko ja käytettävissä olevat resurssit voivat vaihdella merkittävästi.

Ehdotusta voidaan pitää johdonmukaisena suhteessa OSOA-direktiivin tavoitteeseen keskittää kemikaaliarvioinnit Euroopan kemikaalivirastolle. Muutos voi lisätä arviointien yhdenmukaisuutta ja hyödyntää olemassa olevaa asiantuntemusta. Perusteluissa olisi kuitenkin hyödyllistä arvioida tarkemmin siirtymävaiheen käytännön vaikutuksia hakijoille. Erityisesti olisi mahdollista selventää, miten keskeneräiset hakemukset käsitellään, miten tiedonkulku komission ja kemikaaliviraston välillä järjestetään sekä millä tavoin hakijoille tiedotetaan menettelyn muutoksesta. Lisäksi vaikutusarvioinnissa todetaan, ettei muutoksella arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Tätä johtopäätöstä olisi hyödyllistä täydentää arvioimalla myös mahdollisia alkuvaiheen hallinnollisia vaikutuksia yritysten näkökulmasta.

Digitalisaatiota edistäviä tavoitteita voidaan pitää perusteltuina. Sähköinen asiointi voi pitkällä aikavälillä vähentää hallinnollista taakkaa sekä nopeuttaa tiedonvaihtoa viranomaisten ja talouden toimijoiden välillä. Perusteluissa olisi kuitenkin hyödyllistä täydentää useita kysymyksiä. Ensinnäkin digitaalisen yhteystiedon määritelmä jää melko avoimeksi. Vaikka sähköpostiosoite mainitaan esimerkkinä, perusteluista ei ilmene tarkemmin, millaisia vaatimuksia digitaalisen yhteystiedon pysyvyydelle, saavutettavuudelle tai tietoturvalle asetetaan. Toiseksi sähköiseen asiointiin siirtymisen yhteydessä ei tarkastella tilanteita, joissa sähköiset järjestelmät eivät ole käytettävissä teknisen häiriön tai muun poikkeuksellisen syyn vuoksi. Oikeusvarmuuden näkökulmasta olisi hyödyllistä arvioida myös tällaisia tilanteita. Kolmanneksi yhteisiä eritelmiä koskevissa perusteluissa todetaan niiden olevan poikkeuksellinen ratkaisu harmonisoitujen standardien puuttuessa. Perusteluissa olisi kuitenkin mahdollista kuvata tarkemmin, miten toimijat voivat ennakoida yhteisten eritelmien käyttöönottoa sekä millä tavoin niiden käyttöönotosta tiedotetaan käytännössä. Lopuksi olisi hyödyllistä täydentää vaikutusarviointia tietoturvan ja digitaalisten asiakirjojen pitkäaikaisen säilyttämisen näkökulmasta. Kun sääntely perustuu jatkossa yksinomaan sähköisiin asiakirjoihin, niiden saatavuuden, eheän säilymisen ja viranomaisten valvontamahdollisuuksien varmistaminen muodostuu keskeiseksi osaksi sääntelyn toimivuutta.