Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain 31 §:n (päiväkodin johtajan kelpoisuus) sekä 75 §:n 5 momentin (siirtymäsäännös) muuttamisesta

Esityksen tavoitteet ovat sinänsä ymmärrettäviä ja voivat osaltaan lisätä koulutusjärjestelmän joustavuutta. Samalla esityksen perusteluissa jää useita kysymyksiä avoimiksi suhteessa perustuslain, hallintolain ja yhdenvertaisuuslain vaatimuksiin. 1. Perustuslain 6 § (yhdenvertaisuus) Esityksen mukaan kasvatustieteen maisterin tutkinnon rinnalle tuotaisiin uusi kelpoisuusväylä sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon kautta. Perusteluista ei kuitenkaan ilmene riittävän tarkasti, miksi juuri tämä tutkintoryhmä asetetaan erilliseen asemaan verrattuna muihin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin henkilöihin, joilla voi olla vastaavaa johtamis- tai kasvatuksellista osaamista. Lisäksi esityksessä todetaan useaan otteeseen, että koulutusten tuottama osaaminen on erilaista, mutta samalla ehdotetaan niiden johtavan samaan kelpoisuuteen täydentävien opintojen avulla. Perusteluissa olisi syytä arvioida tarkemmin, millä objektiivisilla perusteilla koulutusten katsotaan muodostavan riittävän yhdenvertaisen perustan samaan virkaan. 2. Perustuslain 16 § (oikeus sivistykseen) Päiväkodin johtajan keskeiseksi tehtäväksi kuvataan pedagoginen johtaminen ja lapsen oikeuden toteuttaminen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Samalla esityksessä viitataan tutkimuksiin, joiden mukaan johtajan koulutustaustalla voi olla vaikutusta pedagogiseen laatuun ja lasten hyvinvointiin. Näin ollen olisi perusteltua arvioida perusteellisemmin, takaavatko ehdotetut lisäopinnot saman pedagogisen osaamisen tason kuin kasvatustieteen maisterikoulutus. Muussa tapauksessa jää osittain avoimeksi, toteutuuko lapsen oikeus pedagogisesti johdettuun varhaiskasvatukseen yhdenvertaisesti. 3. Perustuslain 21 § (oikeusturva ja hyvän hallinnon takeet) Esityksessä ei juuri arvioida, kuinka lisäopintojen sisältö, laajuus ja hyväksilukeminen toteutetaan käytännössä. Perusteluista ei ilmene riittävän selvästi kuka arvioi lisäopintojen riittävyyden, millä perusteilla arviointi tehdään, ovatko arviointiperusteet valtakunnallisesti yhtenäiset, millaiset muutoksenhakukeinot hakijalla ovat. Hyvän hallinnon näkökulmasta olisi perusteltua täsmentää näitä kysymyksiä. 4. Hallintolain 6 § Hallintolain oikeusperiaatteiden näkökulmasta perusteluissa jää epäselväksi erityisesti suhteellisuusperiaatteen arviointi. Esityksessä todetaan, että tavoitteena on joustavoittaa kelpoisuutta, mutta vaihtoehtoisia ratkaisuja arvioidaan melko suppeasti. Perusteluista ei ilmene esimerkiksi, miksi nykyinen kasvatustieteen maisterivaatimus ei olisi riittävä, miksi nykyistä koulutusjärjestelmää ei voitaisi kehittää muilla tavoilla, miksi juuri lisäopinnot muodostavat oikeasuhtaisimman ratkaisun. 5. Luottamuksensuoja Esityksessä ehdotetaan myös siirtymäsäännöksen muuttamista. Perusteluista ei kuitenkaan täysin ilmene, miten muutos vaikuttaa henkilöihin, jotka ovat rakentaneet opintopolkunsa vuoden 2030 kelpoisuusvaatimusten perusteella, eikä sitä, voiko sääntely vaikuttaa heidän oikeutettuihin odotuksiinsa. Luottamuksensuojan arviointia olisi perusteltua täydentää. 6. Sääntelyn sisäinen johdonmukaisuus Perusteluissa esiintyy tietty jännite. Toisaalta todetaan, että päiväkodin johtajan keskeinen tehtävä on pedagoginen johtaminen, tutkimusten mukaan kasvatustieteellinen koulutus vahvistaa tätä osaamista, johtajan koulutustausta vaikuttaa pedagogiseen laatuun. Samalla kuitenkin ehdotetaan uuden kelpoisuusväylän avaamista. Perusteluissa olisi hyödyllistä arvioida yksityiskohtaisemmin, millä tavoin lisäopinnot poistavat tutkimuksissa tunnistetut erot koulutusten välillä. Muussa tapauksessa sääntelyn perustelujen johdonmukaisuus jää osittain avoimeksi.