Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle fossiilisen polttoaineen jakelun päästökaupasta annetun lain 11 ja 23 §:n sekä eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Esityksen tavoitteita voidaan pitää pääosin perusteltuina. Euroopan unionin ilmastolain muutoksen sekä komission huutokauppa-asetuksen kansallinen täytäntöönpano edellyttää voimassa olevan sääntelyn tarkistamista, jotta kansallinen lainsäädäntö vastaa suoraan sovellettavaa EU-oikeutta. Samalla on perusteltua selkeyttää uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden kestävyyden osoittamista koskevaa sääntelyä sekä varmistaa sääntelyn johdonmukaisuus eri lakien välillä. Lausunnossa esitetään kuitenkin seuraavat huomiot luonnoksen jatkovalmistelua varten. Ensinnäkin vaikutusarviointia olisi perusteltua täydentää oikeusvarmuuden näkökulmasta. Esityksessä todetaan muutosten olevan pääosin teknisiä ja sääntelyä selkeyttäviä, mutta samalla ne muuttavat päästöoikeuksien palautusvelvollisuuden ajallista rakennetta ja säänneltyjen yhteisöjen velvoitteiden keskinäistä suhdetta. Vaikka palautusvelvollisuus siirtyy vuoteen 2029, muut velvollisuudet, kuten päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen, jatkuvat koko siirtymäajan. Perusteluissa olisi hyödyllistä arvioida tarkemmin, kuinka hyvin sääntely on säänneltyjen yhteisöjen kannalta ennakoitavaa ja miten viranomaiset ohjeistavat toimijoita siirtymävaiheen aikana. Toiseksi esityksessä arvioidaan ympäristövaikutuksia melko suppeasti. Luonnoksen mukaan yhden vuoden lykkäyksen arvioidaan kasvattavan päästöjä noin 0,3 Mt CO₂-ekv. vuonna 2027 ja lykkäys voi lisäksi heikentää puhtaan siirtymän investointisignaalia. Perusteluissa kuitenkin todetaan samalla, ettei lykkäyksellä arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia perustuslain 20 §:ssä tarkoitettuun ympäristöperusoikeuteen. Näiden johtopäätösten välistä suhdetta olisi perusteltua avata tarkemmin. Erityisesti olisi hyödyllistä arvioida, millä perusteella ympäristövaikutusten katsotaan jäävän perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttäviksi ja miten mahdolliset haitalliset vaikutukset pyritään kompensoimaan muilla ilmastotoimilla. Kolmanneksi taloudellisia vaikutuksia koskevassa arvioinnissa tuodaan esille valtiontalouteen kohdistuvat vaikutukset, mutta yritysvaikutuksia käsitellään melko yleisellä tasolla. Vaikka päästöjen hinnoittelu lykkääntyy vuodella, säännellyille yhteisöille jää edelleen velvollisuus ylläpitää tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmiä. Olisi hyödyllistä arvioida tarkemmin näiden jatkuvien velvoitteiden hallinnollisia kustannuksia erityisesti niille toimijoille, jotka eivät vielä kuulu kansalliseen kestävyysjärjestelmään tai joiden tulee päivittää nykyisiä menettelyjään. Neljänneksi kestävyyslain muuttamisen osalta perustelut keskittyvät sääntelyn tekniseen yhteensovittamiseen. Luonnoksessa todetaan, että säännellyt yhteisöt ovat voineet hakeutua kansalliseen kestävyysjärjestelmään jo nykyisin valmisteverotuksen kautta ja että ehdotettu muutos lähinnä selkeyttää sääntelyä. Samalla olisi kuitenkin hyödyllistä arvioida tarkemmin, helpottaako uusi viittaus tosiasiallisesti toiminnanharjoittajien asemaa vai jääkö käytännön menettely edelleen riippumaan useiden eri lakien ja EU-asetusten samanaikaisesta soveltamisesta. Myös viranomaisohjeistuksen merkitystä olisi aiheellista kuvata yksityiskohtaisemmin. Lisäksi olisi hyödyllistä täydentää vaikutusarviointia Ahvenanmaan näkökulmasta. Luonnoksessa todetaan, että päästökauppadirektiiviä ei ole toistaiseksi pantu siellä täytäntöön ja että tällä voi olla vaikutusta Suomen huutokauppatulojen ajoittumiseen. Esityksessä ei kuitenkaan tarkemmin arvioida, millä tavoin mahdollinen viivästyminen vaikuttaa järjestelmän yhdenmukaiseen toimeenpanoon tai millaisia käytännön ratkaisuja tilanteeseen on varauduttu. Perustuslain kannalta esityksessä tarkastellaan lähinnä ympäristöperusoikeutta (PL 20 §) ja omaisuudensuojaa (PL 15 §). Arviointia voisi kuitenkin täydentää myös oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon näkökulmasta. Kun palautusvelvollisuuden ajankohta muuttuu mutta muut velvollisuudet pysyvät voimassa, olisi hyödyllistä perustella tarkemmin, miten sääntelyn selkeys, ennakoitavuus ja viranomaiskäytäntöjen yhdenmukaisuus varmistetaan käytännössä. Tämä tukisi myös hallintolain (434/2003) 6 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista. Lopuksi olisi hyödyllistä kuvata tarkemmin myös toimeenpanon seurantaa. Esityksessä todetaan, että vaikutuksia seurataan työ- ja elinkeinoministeriössä, mutta seurannan sisältöä, arviointikriteerejä tai aikataulua ei täsmennetä. Jatkovalmistelussa voisi olla perusteltua kuvata, miten seurataan erityisesti sääntelyn toimivuutta, hallinnollisia vaikutuksia, ympäristövaikutuksia sekä sitä, saavutetaanko sääntelyn tavoitteet käytännössä. Kokonaisuutena esityksen tavoitteita voidaan pitää perusteltuina, mutta vaikutusarviointia, oikeusvarmuuden tarkastelua sekä toimeenpanon käytännön järjestelyjä koskevia perusteluja olisi hyödyllistä täydentää ennen hallituksen esityksen antamista.