Lausuntopyyntö: Hallituksen esitysluonnos eduskunnalle eräitä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtäviä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi

Hyvil kannattaa esitysluonnoksen tavoitteita selkeyttää työnjakoa, vahvistaa KEHA-keskuksen ydintehtäviä ja kohdentaa resursseja tarkoituksenmukaisemmin. Erityisesti on perusteltua, että KEHA-keskuksen roolia suunnataan tietojärjestelmien, tiedolla johtamisen ja kansallisten digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen. Myös tavoitteita tarkastellaan kuitenkin varsin kapeasti työvoimapalvelujärjestelmän sisäisenä kysymyksenä. Työllisyyden edistämiseen liittyy yhä useammin esimerkiksi työ- ja toimintakyvyn, kuntoutuksen, terveyden ja sosiaalisen osallisuuden kysymyksiä. Siksi myös tavoitteiden asettamisessa voisi huomioida nykyistä vahvemmin monialainen palvelujärjestelmä kokonaisuutena. Erityisen keskeistä tämä on erilaisten tietojärjestelmä- ja digitaalisten ratkaisujen sekä tiedolla johtamisen kehittämisen näkökulmasta. Yhteistä tietopohjaa ja näkökulmia eri toimijoiden välille ei voi syntyä, ellei valtakunnan tasolla tehdä yhteistyötä ja ylitetä eri hallinnon alojen tietorakenteiden siiloja tiedonhallintalain edellyttämällä tavalla.

Kansalaisopistojen liitto pitää kannatettavana esityksen tavoitetta selkeyttää rooleja, vähentää päällekkäisyyksiä ja vahvistaa KEHA-keskuksen ydintehtäviä tietojärjestelmien, arvioinnin ja tiedolla johtamisen osalta. Selkeämpi rakenne voisi parhaimmillaan helpottaa myös kuntien ja muiden paikallisten toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteiden toteutumisessa on kuitenkin välttämätöntä huolehtia siitä, ettei palvelujärjestelmän selkeyttäminen johda heikossa asemassa olevien asiakkaiden ohjauksen, monialaisen tuen tai matalan kynnyksen oppimispolkujen heikentymiseen. Kansalaisopistot tavoittavat juuri niitä ryhmiä, joiden osallistuminen ei useinkaan käynnisty ilman henkilökohtaista ohjausta, saavutettavia oppimisympäristöjä ja paikallista yhteistyötä.

Palta kannattaa esityksen tavoitetta selkeyttää rooleja ja vähentää toiminnan päällekkäisyyksiä. Tavoitteiden toteutumista tulee kuitenkin arvioida myös sen perusteella, vahvistavatko muutokset työvoimapalvelujen kykyä vastata yritysten osaaja- ja työvoimatarpeisiin. Kansainvälinen rekrytointi, osaajien saatavuus ja sujuvat työnantajapalvelut eivät ole vain hallinnollisia kysymyksiä, vaan ne vaikuttavat suoraan palveluyritysten kasvumahdollisuuksiin, investointeihin ja kykyyn vastata asiakkaiden kysyntään.

Tavoitteita voidaan pitää osin perusteltuina. Epäselväksi jää, onko näin laaja tehtävien lakkautus ensisijaisesti säästötoimenpide, sillä osalle lakkautettavista tehtävistä nähdään kuntien ja työvoimaviranomaisten osalta selkeä tarve.

Esityksen tavoitteena on selkeyttää KEHA-keskuksen ja kuntien työvoimaviranomaisten työnjakoa vahvistaa KEHA-keskuksen ydintehtäviä parantaa kustannusvaikuttavuutta edistää kansainvälisen rekrytoinnin palvelujärjestelmän toimivuutta Tavoitteita voidaan pitää lähtökohtaisesti hyväksyttävinä. Tavoitteiden keskinäinen suhde jää kuitenkin osittain epäselväksi. Esityksessä katsotaan, että KEHA-keskuksen tulee keskittyä tietojärjestelmiin, arviointiin ja tiedolla johtamiseen. Samanaikaisesti ehdotetaan poistettavaksi useita sellaisia tehtäviä, joiden kautta KEHA-keskus saa käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa työvoimapalveluiden toimeenpanosta. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi oikeudellinen tuki osaamisen kehittäminen valtakunnallinen neuvontapalvelu monialaisen palvelun tuki Jää osittain avoimeksi, kuinka tiedolla johtamisen laatua voidaan ylläpitää, jos KEHA-keskuksen yhteys työvoimaviranomaisten arjen toimintaan samalla heikkenee. Esityksen tavoitteena on myös työnjaon selkeyttäminen. Useissa kohdissa esityksessä kuitenkin todetaan, että työvoimaviranomaiset edelleen toivovat valtakunnallisia tulkintaohjeita sekä koulutusta. TEM puolestaan toteaa, että ilman valtakunnallisia soveltamisohjeita lainsäädännön soveltaminen voi pirstaloitua. Tästä muodostuu sisäinen jännite. Jos valtakunnallisia soveltamisohjeita pidetään edelleen tarpeellisina, ei ole täysin selvää, miksi niitä tuottava toiminto poistetaan kokonaan. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan olisi ollut perusteltua arvioida myös vaihtoehtoa, jossa oikeudellisen tuen tehtävää rajattaisiin eikä lakkautettaisi kokonaan. Tavoitteisiin sisältyy lisäksi kustannustehokkuuden lisääminen. Esityksessä ei kuitenkaan esitetä tarkkoja arvioita saavutettavista säästöistä. Puuttumaan jäävät esimerkiksi tiedot henkilöstövaikutuksista säästyvien määrärahojen määrästä mahdollisista lisäkustannuksista kunnille vaikutuksista palveluiden saatavuuteen Tämän vuoksi jää epäselväksi, missä määrin tavoitteena on toiminnallinen uudistus ja missä määrin valtiontaloudellisten säästöjen toteuttaminen.

Helsinki kannattaa KEHA-keskuksen tehtävien tarkastelua ja uudelleen säätämistä. Helsinki on yhtä mieltä KEHA-keskuksen tehtäviä koskevan selvityksen johtopäätöksen kanssa: kuntien roolia työllisyyden edistämisen kokonaisvastuun kantajina tulee vahvistaa. Muutokset selkeyttäisivät työvoimapalveluiden sekä kansainvälisen rekrytoinnin palveluiden järjestämistä ja edistäisivät täten työllisyyden edistämisen tuloksellisuutta. Päällekkäisiä toimintoja poistamalla voidaan rajalliset resurssit suunnata kunkin toimijan ydintoimintoihin. KEHA-keskuksen ja kuntien rooleja ja tehtävävastuita tulee arvioida uudelleen myös muiden tehtävien osalta. Esitysluonnoksessa tai sen taustalla olevassa KEHA-selvityksessä ei ole arvioitu miltä osin kansalliset julkisten työvoimapalveluiden palvelualustat, tietojärjestelmät ja rekisterit on perusteltua toteuttaa keskitetysti. Helsingin kantana on, että järjestämislain 120 §:ssä kuvattu kuntien käyttövelvoite tulisi rajata käsittämään vain valtakunnallinen tietovaranto. KEHA-selvityksessä ei ole myöskään arvioitu syvällisesti sitä, kuinka tarkoituksenmukainen ja toimiva nykyinen työttömyysturvalausuntojen lausumisvastuiden jakautuminen on. KEHA-keskuksen ja kuntien tulee yhdessä työskennellä työttömyysturvatehtävien automatisoinnin edistämiseksi, minkä yhteydessä lausumisvastuiden arviointi tulee viimeistään tehdä.

Hyvil kannattaa pääosin ehdotettuja muutoksia. Esitysluonnosta olisi kuitenkin hyvä tarkentaa sen osalta, miten ehdotettujen muutosten vaikutuksien oletetaan kohdentuvan eri alueilla. Vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia suurilla kaupunkiseuduilla verrattuna pienempiin työllisyysalueisiin. Myös työllisyysalueiden välisten tulkinta- ja toimintatapahajonnan vaikutuksia hyvinvointialueiden toimintaan voisi arvioida nykyistä perusteellisemmin. Esimerkiksi mikäli ehdotettujen muutosten seurauksena oikeudelliset tulkintakäytännöt ja toimintamallit alkavat eriytyä nykyistä enemmän eri työllisyysalueiden välillä, voi tästä aiheutua hyvinvointialueille lisääntyviä toimeenpanon haasteita. Erityisen ongelmallista tämä on tilanteissa, joissa yhden hyvinvointialueen alueella toimii useita työllisyysalueita. Tällöin saman hyvinvointialueen asiakkaat voivat tulla ohjatuiksi palveluihin tai heidän tilanteitaan voidaan arvioida eri tavoin riippuen siitä, minkä työvoimaviranomaisen alueella he asioivat. Tämä vaikeuttaa hyvinvointialueen mahdollisuuksia toteuttaa omaa palvelutehtäväänsä yhdenvertaisesti koko alueellaan. Hyvinvointialueella on velvollisuus kohdella asiakkaitaan tasapuolisesti ja järjestää palvelut yhdenvertaisin perustein riippumatta asiakkaan asuinkunnasta tai työllisyysalueesta.

Esityksen vaikutukset kansalaisopistoihin ovat ennen kaikkea välillisiä, mutta käytännössä kuitenkin merkittäviä. Kun työvoimaviranomaisten osaamisen kehittämisen tuki, monialaisen palvelun tuki sekä valtakunnalliset asiakas- ja neuvontapalvelut vähenevät tai lakkaavat, kasvaa kuntien ja paikallisten verkostojen vastuu palvelujen yhteensovittamisesta. Tämä voi lisätä kansalaisopistojen merkitystä paikallisina kumppaneina erityisesti perustaitojen, digitaitojen, kielitaidon, osallisuuden, arjenhallinnan ja hyvinvointia tukevan koulutuksen järjestäjinä. Liiton mielestä on olennaista, että vaikutusarvioinnissa tunnistetaan nykyistä selvemmin myös vapaan sivistystyön toimijoiden rooli. Kansalaisopistot ovat kunnille kustannustehokkaita ja nopeasti reagoivia kumppaneita, mutta tämä edellyttää, että kunnat ja työllisyysalueet tunnistavat opistojen aseman osana palvelu- ja koulutuskokonaisuutta. Esityksessä tunnistetaan riski siitä, että osaamisen kehittämisen, neuvonnan ja oikeudellisen tuen purkaminen valtakunnallisina tukimuotoina voisi lisätä alueellista vaihtelua. Kansalaisopistojen näkökulmasta tämä saattaisi tarkoittaa, että mahdollisuudet rakentaa toimivia oppimis- ja osallisuuspolkuja vaihtelevat merkittävästi alueittain.

Palta pitää esityksen pääsuuntaa erittäin kannatettavana, varsinkin jos muutokset toimeenpanon jälkeen selkeyttävät vastuita, vähentävät päällekkäisyyksiä ja vahvistavat työvoimapalvelujen vaikuttavuutta työnantajien ja työnhakijoiden näkökulmasta. Palta pitää perusteltuna lakkauttaa KEHA:lta työvoimaviranomaisille suunnatun oikeudellisen tuen, osaamisen kehittämisen tuen ja monialaisen palvelun tuen palvelut. Lisäksi Palta kannattaa ehdotusta, että KEHA:lta poistetaan valtakunnalliset asiakas- ja neuvontapalvelut sekä nuorten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan palvelut (ONNI). Nämä palvelut ovat olleet joko päällekkäisiä kuntien toteuttamien työvoimapalveluiden kanssa tai ovat paikoin jopa sekoittaneet kuntien työvoimaviranomaisten omaa toimintaa, koska esimerkiksi työvoimapalvelulain tulkintavastuu on kunnilla. Palvelujen toteutusvastuun siirtyminen kuntien työvoimaviranomaisille voi kuitenkin lisätä edelleen alueellista palvelujen eriytymistä ja laatuvaihtelua eri työllisyysalueiden välillä. Palta onkin huolissaan erityisesti monipaikkaisten ja valtakunnallisesti toimivien työnantajien palvelun laadusta. Monet yksityiset palvelualojen yritykset toimivat useilla paikkakunnilla. Jos työnantajapalvelut eriytyvät liikaa työllisyysalueittain, yritysten asiointi monimutkaistuu ja hallinnollinen taakka kasvaa. Työnantajapalvelujen perusperiaatteiden, asiointikanavien ja palvelulupausten tulee olla riittävän yhtenäisiä koko maassa. Palta muistuttaakin, että vaikka vastuut ja tehtävät selkiytyvät, niin valtakunnalliselle koordinaatiolle, tiedonvaihdolle tai yhteisille toimintamalleille on edelleen olemassa tarvetta. Palta kannattaa ehdotusta siirtää KEHA:n yritystoiminnan aloittamisen ja kehittämisen valtakunnallisten tieto- ja neuvontapalvelut elinvoimakeskuksien tehtäviksi sekä ehdotusta kansainvälisten rekrytoinnin tehtävien uudelleen järjestämistä Business Finland Oy:n ja KEHA:n kesken. Palta kuitenkin muistuttaa, että siirron on tapahduttava siten, ettei palveluihin tule yrityksille katkoksia.

Oikeudellinen tuki: epäselväksi jää, asettaako lakkautus työllisyysalueet eriarvoiseen asemaan, onko työllisyysalueilla yhtälaiset resurssit hyödyntää juridista tukea omana tuotantona. Osaamisen kehittämisen tehtävä: asiakasrajapinnassa työskentelevät henkilöt ovat kokeneet tämän erittäin hyödylliseksi. Epäselväksi jää, voiko koulutuksen laatu ja määrä heikentyä työllisyysalueesta riippuen, ja millaiset taloudelliset vaikutukset kunnille ja työllisyysalueille lakkautuksella on. ONNI-toiminnan osalta esitys ei luo selvää kuvaa, kenen toteuttamana ja millaisella palvelulla tähän palveluvajeeseen voidaan vastata. Hyvinvointialueiden säästöpaineiden vuoksi on epärealistista ajatella sieltä löytyvän lisäresurssia, ja toisaalta nuorten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan valmennus ei ole työllisyysalueiden ensisijainen tehtävä. Esityksen mukaisesti kunnat voivat pohtia resurssointia tehtävään, joka asettaa asiakkaat epätasa-arvoiseen asemaan asuinalueesta ja taloudellisista resursseista riippuen. Vaikutuksissa todetaan, että taloudellisia vaikutuksia kunnille ei synny. Toisaalta sama kappale toteaa, että "laissa ei kuitenkaan määritellä tarkemmin tarjottavan neuvontapalvelun määrällistä tai laadullista tasoa, joten jäisi työvoimaviranomaisten omaan harkintaan määrittää niin neuvontapalveluihin kuin muihinkin KEHA-keskuksesta lakkautettaviin tehtäviin kohdennettavan resurssoinnin tarkoituksenmukainen taso." Tästä voidaan päätellä, että ilman lisäresurssointia laadun heikkenemistä ja alueellista eriytymistä tulee väistämättä tapahtumaan.

Oikeudellisen tuen lakkauttaminen Esityksessä katsotaan, että kunnat ovat itsenäisiä lain tulkitsijoita ja niiden tulee itse huolehtia oikeudellisesta osaamisestaan. Samanaikaisesti esityksessä todetaan, että TEM pitää valtakunnallisia soveltamisohjeita edelleen tärkeinä. Lisäksi esityksessä todetaan, että pienemmät työllisyysalueet tukeutuvat KEHA-keskuksen tarjoamaan asiantuntemukseen. Vaikutusarvioinnissa ei tarkastella sitä, miten pienemmät työvoimaviranomaiset järjestävät oikeudellisen tuen tulevaisuudessa. On mahdollista, että suuret kaupungit kykenevät ylläpitämään omia juristiresurssejaan, mutta pienet työvoimaviranomaiset joutuvat hankkimaan palvelut ulkopuolelta. Tämä voi johtaa alueellisesti erilaiseen lain soveltamiseen. Myös asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu saattaa vaarantua. Osaamisen kehittämisen tuen poistaminen Esityksen mukaan työvoimaviranomaisten henkilöstön kouluttaminen kuuluu kunnille. Toisaalta esityksessä todetaan, että KEHA-keskuksen koulutukset ovat maksuttomia, vapaaehtoisia ja henkilöstön keskuudessa suosittuja. Esityksessä ei arvioida, millaisia kustannuksia kunnille aiheutuu siitä, että niiden tulee itse tuottaa vastaavat koulutukset. Vaikutusarvioinnista puuttuu myös arvio siitä, lisääntyykö henkilöstön osaamisen alueellinen vaihtelu. ONNI-valmennuksen lakkauttaminen Esityksessä todetaan, että ONNI-palvelun tarkoitus näyttäytyy joillekin kunnille epäselvänä. Samanaikaisesti todetaan, että palvelun vaikuttavuutta seurataan säännöllisesti asiakastyytyväisyysmittareilla. Esityksessä ei kuitenkaan esitetä tietoja siitä, kuinka moni nuori siirtyi koulutukseen kuinka moni työllistyi kuinka moni keskeytti palvelun Palvelun lakkauttaminen ilman vaikuttavuusarviointia saattaa heikentää mahdollisuuksia arvioida uudistuksen tosiasiallisia vaikutuksia nuorten palveluihin. Kansainvälisen rekrytoinnin tehtävien siirtäminen Business Finlandille Esityksen mukaan Business Finland näyttäytyy yritysten näkökulmasta luontevampana yhteistyökumppanina. Perustelua voidaan pitää ymmärrettävänä. Esityksessä kuitenkin todetaan, että nykyinen järjestelmä on ollut toiminnassa vasta vuodesta 2025. Jää epäselväksi, onko palvelujärjestelmän toimivuutta arvioitu riittävän pitkällä aikavälillä. Palvelujen vähäinen käyttö voi johtua myös siitä, ettei toimintamalli ole vielä vakiintunut.

Kansalaisopistojen liitto pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan myös sellaisia toteuttamistapoja, joilla valtakunnallisen tuen vähentämisestä huolimatta voidaan säilyttää riittävä yhteinen koordinaatio, vertaisoppiminen ja tiedonvaihto kuntien sekä muiden paikallisten toimijoiden välillä. Kansalaisopistojen näkökulmasta erityisen tärkeää olisi, että monialaisen yhteistyön ja palveluohjauksen tueksi jäisi vähintään toimivat alueelliset tai valtakunnalliset verkostorakenteet.

-

Positiivisena tavoitteena on purkaa päällekkäisyyksiä eri virastojen ja työtehtävien välillä. Huomioitavaa on kuitenkin, että mitään muita konkreettisia toteutusvaihtoehtoja ei esitetä, kuin suorat tehtävien lakkautukset.

Lausunnonantaja pitää myönteisenä sitä, että esityksessä on tunnistettu tarve arvioida KEHA-keskuksen tehtäväkokonaisuutta TE-palvelut 2024 -uudistuksen jälkeen. Esityksessä tarkastellut vaihtoehdot jäävät kuitenkin varsin suppeiksi, eikä kaikkia mahdollisia vähemmän rajoittavia tai asteittain toteutettavia ratkaisuja ole arvioitu riittävällä tavalla. Esityksen perusteella näyttäisi siltä, että useiden tehtävien osalta tarkastelu on käytännössä rajoittunut kahteen vaihtoehtoon: tehtävän säilyttämiseen nykyisessä muodossaan; tai tehtävän lakkauttamiseen kokonaan. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan sääntelyvaihtoehtojen arvioinnissa olisi ollut perusteltua tarkastella myös välivaihtoehtoja. Oikeudellinen tuki Esityksessä ehdotetaan työvoimaviranomaisille suunnatun oikeudellisen tuen lakkauttamista kokonaisuudessaan. Vaihtoehtoisesti olisi ollut mahdollista arvioida mallia, jossa KEHA-keskus tuottaisi jatkossakin valtakunnallisia soveltamisohjeita; oikeudellisia muistioita merkittävistä lainsäädäntömuutoksista; ennakkoluonteisia suosituksia tulkinnallisesti vaikeissa kysymyksissä. Tällainen ratkaisu olisi voinut säilyttää valtakunnallisen yhtenäisyyden ilman, että kuntien itsenäistä päätösvaltaa rajoitettaisiin. Osaamisen kehittäminen Koulutustoiminnan osalta olisi ollut mahdollista arvioida mallia, jossa KEHA-keskuksen tehtävä rajattaisiin koskemaan yksinomaan tietojärjestelmien käyttöä; valtakunnallisten digitaalisten palvelujen ylläpitoa; merkittäviä lainsäädäntöuudistuksia. Tämä voisi vähentää kuntien kokemaa päällekkäisyyttä säilyttäen kuitenkin valtakunnallisesti yhtenäisen osaamispohjan. ONNI-toiminta ONNI-valmennuksen osalta olisi ollut mahdollista tarkastella määräaikaista jatkamista. Palvelun vaikuttavuutta voitaisiin arvioida esimerkiksi vuosina 2027–2029 käyttäen objektiivisia mittareita, kuten työllistyneiden määrää, koulutukseen sijoittumista, palveluprosessin keskeyttämisiä, pitkäaikaistyöttömyyden vähenemistä. Nykyinen esitys ei osoita, miksi toiminnan täydellinen lakkauttaminen olisi välttämätöntä. Work in Finland Esityksessä ehdotetaan kansainvälisen rekrytoinnin tehtävien siirtämistä Business Finland Oy:lle. Koska nykyinen toimintamalli on ollut käytössä vasta vuodesta 2025, olisi voitu harkita myös määräaikaista kokeilua. Kokeilun aikana olisi ollut mahdollista selvittää, johtuuko palvelujen vähäinen käyttö rakenteellisista ongelmista; ovatko yhteistyömallit kuntien kanssa vasta muodostumassa; saavutetaanko Business Finlandiin siirrettävillä tehtävillä tosiasiallisesti parempia tuloksia. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan vaihtoehtoisten toteuttamistapojen arviointi jää osittain puutteelliseksi.

Kansainvälinen rekrytointi Helsinki kannattaa ehdotusta kansainvälisen rekrytoinnin selkeyttämisestä ja osittaisesta uudelleensijoittelusta valtion sisällä. Nykyisellään eri toimijoiden roolit ovat edelleen epäselviä ja vastuunjakoon nähden ristiriitaisia, asiakkuuksien hallinta ja tietojärjestelmät ovat hajanaisia ja eivät tue toimivan yhteistyön rakentamista. KEHA-keskuksen tehtävien osittainen siirto Business Finlandille selkeyttää KEHA-keskuksen roolin järjestelmäkehitykseen ja tietotuotantoon keskittyväksi. Kansainvälisen rekrytoinnin tarpeet keskittyvät yhä suuremmissa määrin suurimpiin kaupunkeihin. Kansainvälisen rekrytoinnin palveluita tulee kehittää vahvistamalla kuutoskaupunkien ja Business Finlandin roolia ja kumppanuutta. Helsinki tuottaa tuloksellisia kansainvälisen rekrytoinnin palvelukokonaisuuksia, jotka yhdistävät sujuvasti niin yleisen toimivalan mukaiset elinvoima-, yritys-, maahanmuutto- ja asettautumispalvelut kuin työllisyyspalvelut. Valtion palvelutuotantoa tuleekin tarkastella kriittisesti erityisesti asiakasrajapintaan sijoittuvien tehtävien osalta. Business Finlandille siirrettävien tehtävien tulee olla rajattu selkeästi valtakunnallisiin ja kansainvälisiin palveluihin, jotka täydentävät kuntien työtä. Kuntien roolia ei tule kaventaa asiakasrajapinnassa. Asiakkuuksien hallintaa ei tule kehittää A-TMT:n käyttö- ja kirjaamisvelvoitetta tai muita lainsäädännöllisiä velvoitteita laajentamalla. Asiakkuuksien hallintaan ja hajanaisiin tietojärjestelmiin liittyvät haasteet voidaan ratkaista parhaiten kehittämällä asiakkuuksien hallintaa ja tiedonvaihtoa koskevaa lainsäädäntöä ja toimintamalleja. Neuvontapalvelut Helsinki kannattaa ehdotusta työllisyyspalveluihin kytkeytyvien valtakunnallisten asiakas- ja neuvontapalveluiden lakkauttamisesta. KEHA-keskuksen järjestämä palvelu on täysin päällekkäistä kuntien tuottamien palveluiden kanssa. Kuntien omissa neuvontakanavissa voidaan ohjeistaa asiakkaita ja kuntalaisia parhaiten, sillä vain kuntien oma henkilöstö voi neuvoa asiakkaita juuri heille tarjottavista paikallisista palveluista. Valtiollinen palvelu myös hämärtää asiakkaiden käsitystä siitä, kuka palveluista todellisuudessa vastaa. Oikeudellinen tuki Helsinki kannattaa kunnille työllisyyspalveluiden järjestämisestä annetun oikeudellisen tuen lakkauttamista. Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu on kunnilla ja tulkintavastuu työvoimapalveluita koskevasta lainsäädännöstä on täten myös kunnilla. Asiakkaiden yhdenmukaisen kohtelun ja asiakaspalvelun johtamisen kannalta on epätarkoituksenmukaista, että oikeudellista ohjeistusta annetaan kuntien ulkopuolelta. Työvoimapalveluiden lainsäädäntöä tulee selkeyttää ja tulkinnanvaraisuuksia poistaa lainsäädännöstä. Kun on kyse ihmisten toimeentuloon olennaisesti vaikuttavasta sääntelystä, tulee sääntelyn olla ennakoitavaa ja ymmärrettävää. Tärkeää on, että kuntien havaintoja lainsäädännön selkeyttämistarpeista hyödynnetään jatkossa lainsäädäntöä kehitettäessä. Työttömyysturvalaissa tulee turvata mahdollisuus soveltaa paikallista harkintaa. Erityisesti yrittäjyyteen liittyvää työttömyysturvalainsäädäntöä tulee parantaa siten, että sääntely kannustaisi yrittäjyyteen. Sääntelyä tulee parantaa myös freelancereiden ja omassa työssä työllistyneiden osalta. Osaamisen kehittäminen Helsinki kannattaa kuntien henkilöstölle suunnatun osaamisen kehittämisen tehtävän lakkauttamista. Henkilöstön perehdyttäminen ja osaamisen kehittäminen kuuluu työnantajan velvollisuuksiin ja on täten yksiselitteisesti kuntien tehtävä. KEHA-keskuksen toteuttamat koulutukset eivät voi valtakunnallisen luonteensa vuoksi koskaan olla täysin sopivia kunkin työllisyysalueen paikalliseen tilanteeseen, organisoitumistapaan tai työn järjestämisen malleihin. Erilaiset ohjeistukset ja sisällöiltään osittain eroavat koulutukset luovat epäselvyyttä asiakkaiden palveluiden järjestämisestä ja hankaloittavat asiakkaiden yhdenmukaisen palvelun turvaamista. Jotta kunnat voivat varmistua asiakkaiden yhdenmukaisesta ja oikeasuuntaisesta palvelusta, tulee henkilöstön osaamisen kehittäminen olla kuntien vastuulla.

Hyvil kannattaa KEHA-keskuksen tehtävien painottamista nykyistä vahvemmin tietojärjestelmiin, tiedonhallintaan ja tiedolla johtamiseen. Samalla Hyvil korostaa, ettei tiedolla johtamista voida rakentaa yksin työvoimaviranomaisten tuottaman tiedon varaan, vaan vaikuttava työllisyyden edistäminen edellyttää tietoa asiakkaiden palvelupoluista yli organisaatiorajojen. KEHA-keskuksen tiedolla johtamisen tehtävää tulisi kehittää siten, että se tukee tiedonhallintalain mukaisten yhteisten tietorakenteiden, tietomallien, käsitteiden ja tiedonvaihtoratkaisujen rakentamista työvoimaviranomaisten, hyvinvointialueiden, Kelan ja muiden keskeisten toimijoiden välillä. Ilman yhteentoimivia tietorakenteita ei ole edellytyksiä rakentaa yhteistä tilannekuvaa ja johtaa monialaisia palvelukokonaisuuksia tiedolla. Hyvil pitää tärkeänä, että KEHA-keskus toimii uudessa roolissaan monialaisen työllistymisen edistämisen tiedonhallinnan kansallisena mahdollistajana eikä pelkästään työvoimaviranomaisten tietojärjestelmätoimijana ja tietovarannon ylläpitäjänä. Hyvilin mielestä on yllättävää, että esitysluonnoksessa ehdotetaan useiden KEHA-keskuksen tehtävien lakkauttamista tai siirtämistä muille toimijoille, mutta työttömyysturvatehtävien nykyistä jakoa KEHA-keskuksen ja työvoimaviranomaisten välillä ei arvioida uudelleen. Perusteluna esitetään ratkaisukäytännön yhdenmukaisuuden ja käsittelyaikojen turvaaminen, mutta epäselväksi jää, miksi tehtäväjakoa ei näin suuren muutosehdotuksen yhteydessä arvioida lainkaan. Myöskään nykyisen mallin vaikutuksia asiakkaan palveluprosessin sujuvuuteen, käsittelyaikoihin ja toimeentulon turvaamiseen ei arvioida. Vaikka lainsoveltamisen yhdenmukaisuuden turvaaminen on tärkeä ja keskeinen tavoite, herää kysymys, miksi juuri tässä tehtävässä ei voitaisi vahvistaa työvoimaviranomaisten toimivaltaa ja kokonaisvastuuta asiakkaan palveluprosessista. Nykyisessä mallissa asiakkaan työllistymisprosessista vastaava työvoimaviranomainen ei voi ratkaista kaikkia asiakkuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä, vaan työttömyysturva-asia voi siirtyä erilliselle viranomaiselle, jolla ei ole kokonaisvastuuta asiakkaan palveluprosessista eikä välttämättä yhtä kattavaa kuvaa asiakkaan tilanteesta. Tällä on vaikutuksia myös monialaiseen yhteistyöhön ja yhteisiin palveluprosesseihin. Asiakkaan näkökulmasta järjestely on vaikeasti hahmotettava. Työnhakija asioi oman työvoimaviranomaisensa kanssa, mutta joutuu odottamaan toisen organisaation ratkaisua, jolla voi olla ratkaiseva merkitys hänen toimeentulolleen. Työmarkkinatorin mukaan KEHA-keskuksen asiantuntijalausuntojen keskimääräinen käsittelyaika oli heinäkuun alussa 2026 noin 24 kalenteripäivää. Hyvil katsoo, ettei lähes kuukauden mittainen keskimääräinen käsittelyaika toimeentulon kannalta keskeisissä asioissa ole asiakkaiden näkökulmasta tyydyttävä. Erityisesti pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville asiakkaille viivästykset voivat aiheuttaa merkittävää taloudellista epävarmuutta ja lisätä tarvetta hyvinvointialueiden sosiaalipalveluille tai täydentävälle taloudelliselle tuelle. Samalla prosessiin syntyy ylimääräinen viranomaisporras, joka pidentää kokonaiskäsittelyä ja heikentää mahdollisuuksia saada tilanteeseen nopeasti ratkaisu. Hyvil pitääkin erikoisena, että samalla kun esitysluonnos korostaa kuntien asemaa itsenäisinä työvoimaviranomaisina, yhtä asiakkaan palveluprosessin ja perusoikeuksien kannalta keskeistä, KEHA-keskuksen ja työvoimaviranomaisen välistä tehtäväjakoa ei arvioida uudelleen. Se, ettei tehtäväjaossa ole tunnistettu päällekkäisyyttä, ei vielä osoita sen olevan asiakkaiden tai sujuvan ja vaikuttavan palveluprosessin näkökulmasta kaikilta osin tarkoituksenmukainen.

Liiton mielestä on ymmärrettävää, että KEHA-keskuksen tehtäviä rajataan ja painotetaan tiedolla johtamiseen, ennakointiin ja tietojärjestelmätehtäviin. Kansalaisopistojen näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että tiedolla johtamisen vahvistuminen hyödyttää myös paikallista koulutussuunnittelua ja osaamistarpeiden ennakointia. Kunnilla tulisi olla mahdollisuus hyödyntää tätä tietoa myös yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa.

Palta kannattaa kansainvälisen rekrytoinnin palvelujen selkeyttämistä. Nykytilassa toimijakenttä, vastuunjako, asiakkuuksien hallinta ja tietojärjestelmät näyttäytyvät työnantajille hajanaisina. On tärkeää, että yritykset saavat selkeää, ennakoitavaa ja käytännönläheistä tukea kansainväliseen rekrytointiin, asettautumiseen ja osaajien kiinnittymiseen Suomeen. Business Finlandille siirrettävien tehtävien tulee vahvistaa valtakunnallista ja kansainvälistä palvelukykyä sekä tukea kuntien sekä työvoimaviranomaisten tuottamia paikallisia palveluja. Työnantajien näkökulmasta olennaista on, ettei kansainvälisen rekrytoinnin palveluketjuun synny uusia katkoksia tai epäselvyyksiä. Palveluja kehitettäessä on varmistettava, että yritysten tarpeet, rekrytointiprosessien nopeus ja työperäisen maahanmuuton kokonaisuus otetaan huomioon. Jatkovalmistelussa olisi hyvä kuvata tarkemmin Business Finlandin, kuntien, työllisyysalueiden, lupaviranomaisten, yksityisten henkilöstöalan yritysten ja työnantajien välistä työnjakoa. Työnantajan näkökulmasta palveluketju ei saa hajautua uudella tavalla. Tavoitteena tulee olla selkeä kokonaisuus, jossa kansainvälisen rekrytoinnin neuvonta, työnvälitys, lupaprosesseihin liittyvä ohjaus, asettautumisen tuki ja kotoutumista tukevat palvelut kytkeytyvät toisiinsa. Yksityisillä henkilöstöpalvelualan toimijoilla on myös merkittävä rooli kansainvälisten rekrytointien kentässä, joten myös näiden merkitys ekosysteemissä tulisi tunnistaa. Palta pitää perusteltuna, että KEHA-keskuksen eurooppalaisen työnvälitysverkoston koordinointiin liittyvät tehtävät tukevat myös yksityisiä palvelualoja. EURES-verkoston ja muun kansainvälisen työnvälityksen tulee palvella aloja, joilla rekrytointitarpeet ovat usein suuria, hajautuneita ja nopeasyklisiä. Palta pitää tärkeänä, että KEHA-keskuksen tehtäviä kohdennetaan jatkossa erityisesti tietojärjestelmien, valtakunnallisen tietopohjan, arvioinnin, ennakoinnin ja tiedolla johtamisen vahvistamiseen. Työvoimapalvelujen vaikuttavuus edellyttää luotettavaa ja ajantasaista tietoa palvelujen tuloksista, työvoiman kysynnästä, osaamistarpeista ja alueellisista eroista. Tietojärjestelmien ja digitaalisten palvelujen kehittämisessä on huomioitava työnantaja-asioinnin sujuvuus. Työnantajille suunnattujen digitaalisten palvelujen tulee olla valtakunnallisesti yhtenäisiä, helppokäyttöisiä ja mahdollisuuksien mukaan yhteensopivia yritysten rekrytointi- ja raportointiprosessien kanssa.

Lakiehdotuksen tavoitteena on keskittää KEHA-keskuksen toiminta yhä voimakkaammin tietojärjestelmiin, digitaalisiin palveluihin ja tiedolla johtamiseen. Esityksen mukaan nämä muodostavat KEHA-keskuksen ydintehtävät. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely sisältää kuitenkin tietyn rakenteellisen jännitteen. Tietojärjestelmien kehittäminen, tiedon analysointi sekä työvoimapalvelujen arviointi perustuvat olennaisella tavalla käytännön palveluprosessien tuntemukseen. Samalla kuitenkin ehdotetaan poistettavaksi useita sellaisia tehtäviä, joiden kautta KEHA-keskuksella on ollut välitön yhteys työvoimaviranomaisten toimintaan. Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi oikeudellinen tuki, koulutustoiminta, monialaisen palvelun koordinointi, valtakunnallinen asiakasneuvonta. Tämän vuoksi jää osittain epäselväksi, kuinka KEHA-keskus kykenee ylläpitämään riittävän kokonaiskuvan työvoimapalvelujärjestelmän toiminnasta, mikäli sen operatiiviset yhteydet kenttään samanaikaisesti vähenevät. Lisäksi esityksessä ei arvioida, missä määrin ehdotetut muutokset vaikuttavat ministeriön mahdollisuuksiin saada käyttöönsä vertailukelpoista tietoa kuntien toiminnasta.

Helsinki kannattaa monialaisen palvelun tuen sekä ONNI-toiminnan lakkauttamista. Helsinki edistää työllisyyttä monialaisesti monen eri toimijan kanssa yhteistyössä. Monialaista yhteistyötä tehdään myös kaupungin eri toimijoiden välillä. Valtiollisella KEHA-keskuksella ei ole roolia koordinoida ja ohjeistaa Helsingin sisäisen yhteistyön tai Helsingin ja sen kumppanien välisen yhteistyön toteuttamista. On hyvä, että monialaisen yhteistyön verkostojen rakentamiseen liittyvä toiminta ja kehittäminen on jatkossa yksiselitteisesti monialaisten verkostojen jäsenten vastuulla. Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu on kunnilla ja ONNI-toiminnan kaltaiset valtiolliset palvelut hämärtävät tuota vastuuta. Valtion on pidättäydyttävä kuntien tuottamien palveluiden kanssa päällekkäisten palveluiden järjestämisestä.

Hyvinvointialueiden näkökulmasta ei ole estettä sille, että nykyisenkaltainen KEHA-keskuksen monialaisen tuen kokonaisuus päättyy. Hyvil huomauttaa, että monialaisen tuen valtakunnalliselle organisoinnille ja yhteisen valtakunnallisen näkemyksen luomiselle työllistymisen monialaisesta edistämisestä on kuitenkin hyvinvointialueiden näkökulmasta tarvetta. Esimerkiksi nykyisen valtakunnallisen työllisyyden edistämisen neuvottelukunnan ja sen yhdyspintajaoston roolien ja toiminnan kehittämistä voisi jatkossa pohtia osana tämän tuen koordinointia ja yhteisten näkemysten luomista. Myös ONNI-toiminnan lakkauttamista Hyvil pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena, mutta kiinnittää esitysluonnoksessa huomiota siihen, että vaikutusarvioista puuttuvat ONNI-toiminnan osalta kaikki keskeiset tiedot sen nykyisestä kohdejoukosta ja vaikuttavuudesta. Hyvil katsoo, että palvelun lakkauttamista voidaan pitää perusteltuna vain, jos samalla arvioidaan asianmukaisesti lakkauttamisen vaikutukset sekä se, miten asiakkaiden tuen tarpeisiin vastataan jatkossa. Sinänsä kyseisen kaltaisen toiminnan säilyttäminen valtion vastuulla ei ole tarkoituksenmukaista, mutta se ei poista sitä, että muutoksen vaikutuksia eritysesti nykyisessä nuorten vaikeassa työllisyystilanteessa tulisi arvioida huolellisemmin. Tämä erityisesti siksi, että em. toimintaan kohdistettua resurssia ei esitysluonnoksen mukaan olla korvaamassa millään tavalla esimerkiksi siirtämällä siihen kohdistunutta rahoitusta työvoimaviranomaiselle nuorten palvelujen kehittämiseen. Hyvil toteaa, etä on joiltain osin ongelmallista, että monialaisen yhteistyön tulevaisuutta käsitellään esitysluonnoksessa niukasti ja varsin yleisellä tasolla. Työllistymistä edistävän monialaisen tuen järjestelmää ei tulisi tarkastella vain yksittäisten palvelujen tai koordinaatiotehtävien näkökulmasta, vaan osana laajempaa tarvetta kehittää yhteistyörakenteita uudessa palvelujärjestelmässä. Hyvil katsookin, että myös niin sanottu TYM-lainsäädäntö tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti vastaamaan sote- ja TE-palvelu-uudistusten jälkeistä toimintaympäristöä. Uudistuksen lähtökohtana tulisi olla kuntien, hyvinvointialueiden ja Kelan tasavertainen yhteistyö, joka rakentuu kunkin toimijan omien järjestämisvastuiden ympärille. Tavoitteena tulee olla vaikuttavien palveluprosessien rakentaminen niille työnhakijoille, jotka tarvitsevat tavanomaista vahvempaa tukea, monialaista yhteistyötä sekä kuntien, hyvinvointialueiden ja Kelan palvelujen sekä palveluprosessien yhteensovittamista työllistymisensä tueksi.

Liiton mielestä tämän kohdan vaikutukset ovat kansalaisopistojen kannalta merkittäviä. Monialaisen palvelun tuen poistuminen voisi heikentää erityisesti nuorten ja muiden tukea tarvitsevien ryhmien palvelupolkujen koordinaatiota, elleivät kunnat ja hyvinvointialueet rakenna tilalle toimivia käytäntöjä. Kansalaisopistot voivat osaltaan tukea näitä ryhmiä, jos paikallinen aktiivinen yhteistyö on toimivaa.

Palta kannattaa monialaisen palvelun tuen sekä ONNI-toiminnan lakkauttamista, koska työvoimapalveluiden järjestämisvastuu on kunnilla ja päällekkäiset palvelut hämärtävät tätä vastuuta. Valtion tulisi pidättäytyä kuntien tuottamien palveluiden tai yksityisten palveluntarjoajien kanssa päällekkäisten palveluiden tuottamisesta. Samalla on varmistettava, että palvelujen lakkauttaminen ei johda palveluaukkoihin. Työllisyysalueilla tulee olla riittävät kannusteet ja osaaminen hyödyntää yksityisiä palveluntuottajia esimerkiksi työnvälityksessä, valmennuksessa, osaamisen kehittämisessä, kansainvälisessä rekrytoinnissa ja kotoutumista tukevissa palveluissa. Yksityiset palveluntuottajat voivat täydentää julkisia palveluja ja vahvistaa palvelujen vaikuttavuutta, kun hankinnat ja kumppanuudet toteutetaan tuloksellisesti.

Lakiehdotuksessa ehdotetaan kumottaviksi monialaisen palvelun tuen sekä ONNI-valmennuksen järjestämistä koskevat säännökset. Esityksen mukaan tehtävät eivät kuulu valtion ydintehtäviin. Lausunnonantaja toteaa, että monialaiset palvelut kohdistuvat usein henkilöihin, joiden työmarkkina-asema on muita heikompi. Näitä asiakasryhmiä ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät; osatyökykyiset; nuoret; maahanmuuttajat; mielenterveys- ja päihdepalveluita tarvitsevat henkilöt. Monialaisten palveluiden koordinoinnin poistaminen voi johtaa siihen, että palveluiden sisältö ja saatavuus vaihtelevat merkittävästi eri työllisyysalueiden välillä. Suuremmilla kunnilla on mahdollisuus ylläpitää omia asiantuntijaverkostojaan. Pienemmillä työvoimaviranomaisilla vastaavat resurssit voivat olla huomattavasti rajallisemmat. Esityksessä ei arvioida riittävästi, kuinka suuriksi nämä erot voivat muodostua. Tämän vuoksi vaikutuksia palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen olisi ollut perusteltua tarkastella yksityiskohtaisemmin.

Työvoimapalveluiden järjestämislakiin esitettävät muutokset tukevat esityksen päälinjaa, jossa työvoimaviranomaisten rooli asiakas- ja neuvontapalveluissa selkiytyy. Kansalaisopistojen näkökulmasta ratkaisevaa on, että palveluohjaus toimisi käytännössä: asiakkaiden tulee löytää myös sellaisiin koulutusratkaisuihin, jotka eivät ole tutkintokoulutusta, mutta vahvistavat kuitenkin työelämävalmiuksia, kielitaitoa, digitaitoja, osallisuutta ja toimintakykyä. Kansalaisopistojen tarjoamasta koulutuksesta suurin osa on sellaista, johon osallistuminen ei ole lainkaan esteenä henkilön työllistymiselle. Lisäksi lähes kaikki koulutus edistää työllistymisvalmiuksia.

Työllisyyspalveluihin kytkeytyvien valtakunnallisten asiakas- ja neuvontapalvelujen lakkauttamisen yhteydessä on varmistettava, että työnantajille säilyy selkeä asiointikanava ja yhdenmukaiset palvelukäytännöt koko maassa. Tämä on tärkeää erityisesti monipaikkaisille palveluyrityksille ja yrityksille, jotka rekrytoivat työvoimaa useille alueille samanaikaisesti.

Lakiehdotuksen seurauksena kunnille jää aiempaa laajempi vastuu muun muassa henkilöstön kouluttamisesta; oikeudellisen osaamisen ylläpitämisestä; neuvontapalveluiden järjestämisestä. Esityksessä todetaan, että työvoimaviranomaiset ovat itsenäisiä lain soveltajia. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan kuntien tosiasialliset mahdollisuudet huolehtia näistä tehtävistä voivat kuitenkin vaihdella merkittävästi. Erityisesti pienillä työvoimaviranomaisilla voi olla vaikeuksia ylläpitää riittävää juridista erityisosaamista. Vaikutusarvioinnissa ei tarkastella esimerkiksi sitä, kuinka paljon kuntien koulutusmenot kasvavat; lisääntyykö ulkopuolisten asiantuntijapalveluiden käyttö; syntyykö uusia alueellisia tulkintaeroja työvoimapalvelulainsäädännön soveltamisessa.

Liiton mielestä on tärkeää, että asetustasolla ja toimeenpanossa varmistetaan palvelujen käytännön jatkuvuus sekä eri toimijoiden yhteistyö. Kansalaisopistojen näkökulmasta olennaista ei ole ainoastaan tehtävien muodollinen siirto, vaan se, että kunnissa säilyy kyky rakentaa toimivia paikallisia palvelu- ja koulutuspolkuja.

Palta korostaa, että mahdollisessa asetustasoisessa sääntelyssä ja toimeenpanon ohjeistuksessa tulee varmistaa palvelujen käytännön jatkuvuus, toimijoiden välinen tiedonvaihto sekä työnantajien näkökulmasta selkeät palvelupolut. Ohjeistuksessa tulee varmistaa, että työnantajapalvelujen valtakunnallinen yhdenmukaisuus säilyy silloinkin, kun operatiivinen vastuu palveluista on kunnilla ja työllisyysalueilla. Yhdenmukaiset toimintamallit ovat välttämättömiä erityisesti valtakunnallisesti toimiville työnantajille.

Esityksen mukaan muutokset eivät edellytä merkittäviä asetustasoisia säännöksiä. Lausunnonantajan näkemyksen mukaan olisi kuitenkin ollut perusteltua arvioida tarkemmin sitä, missä määrin käytännön toteutus tulee jatkossa perustumaan hallinnollisiin ohjeisiin. Esimerkiksi koulutuksen sisältö; tiedolla johtamisen yhteistyörakenteet; valtakunnallisten verkostojen toiminta; kuntien välinen yhteistyö saattavat jäädä pitkälti hallinnollisten käytäntöjen varaan. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään useaan otteeseen korostanut, että viranomaisten tehtävien ja toimivallan keskeisten perusteiden tulee ilmetä riittävän täsmällisesti laista eikä niitä tule jättää kokonaan alemmanasteisen sääntelyn tai hallinnollisten ohjeiden varaan. Tämän vuoksi sääntelyn täsmällisyyttä olisi mahdollista edelleen vahvistaa.

On huolehdittava siitä, että voimaantuloon ja siirtymäaikaan liittyvä toimeenpano suunnitellaan huolellisesti. Erityisesti vuoden 2027 siirtymävaiheessa on riski, että paikallisiin verkostoihin, neuvontaan ja ohjaukseen syntyy katkoksia. Kansalaisopistojen näkökulmasta tämä voisi näkyä asiakkaiden heikompana ohjautumisena koulutukseen ja osallisuutta tukevaan toimintaan.

Voimaantulossa on huolehdittava riittävästä siirtymäajasta ja suunnitelmallisesta toimeenpanosta. Muutokset eivät saa aiheuttaa katkoksia työnhakijoiden, työnantajien, palveluntuottajien tai koulutustoimijoiden palveluketjuihin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää vuoden 2027 siirtymävaiheeseen. Ennen muutosten voimaantuloa tulee varmistaa, että korvaavat toimintamallit, vastuut ja asiointikanavat ovat työnantajien ja palveluntuottajien tiedossa. Tämä koskee erityisesti kansainvälisen rekrytoinnin palveluja ja valtakunnallisia neuvontapalveluja.

Esityksen mukaan lait tulisivat pääosin voimaan 1.1.2027. Lakkautettavia tehtäviä koskevat säännökset tulisivat kuitenkin voimaan vasta 1.6.2027. Lausunnonantaja pitää porrastettua voimaantuloa lähtökohtaisesti perusteltuna. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, kuinka nopeasti kunnat kykenevät rakentamaan omat oikeudellisen tuen rakenteensa; kuinka henkilöstön osaamisen kehittäminen järjestetään siirtymävaiheessa; miten ONNI-palvelun asiakkaiden palvelupolut turvataan; miten valtakunnallisten neuvontapalveluiden asiakkaat ohjataan uusiin palvelukanaviin. Voimaantulosäännösten yhteydessä olisi ollut perusteltua arvioida myös siirtymäkauden pituutta. Koska TE-palvelut 2024 -uudistuksesta on kulunut suhteellisen vähän aikaa, voidaan kysyä, onko uusi organisaatiorakenne ehtinyt vakiintua siinä määrin, että uusia merkittäviä rakenteellisia muutoksia voidaan pitää tarkoituksenmukaisina jo vuonna 2027.

-

Lausunnonantaja katsoo, ettei esitys välttämättä edellytä käsittelyä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Esityksellä voi kuitenkin olla liittymäkohtia useisiin perustuslain säännöksiin. Perustuslaki 6 § Yhdenvertaisuus Esityksen seurauksena työvoimapalveluiden sisältö, henkilöstön osaaminen sekä oikeudellisen tuen saatavuus voivat vaihdella eri työvoimaviranomaisten välillä. Palveluiden alueellinen eriytyminen voi heijastua työnhakijoiden tosiasiallisiin mahdollisuuksiin saada yhdenvertaisia palveluja. Tämän vuoksi vaikutuksia yhdenvertaisuuden toteutumiseen olisi ollut perusteltua arvioida yksityiskohtaisemmin. Perustuslaki 18 § Oikeus työhön Perustuslain 18 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan tulee edistää työllisyyttä. Nuorten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan valmennuksen lakkauttaminen sekä kansainvälisen rekrytoinnin palveluiden uudelleenjärjestely voivat vaikuttaa välillisesti siihen, kuinka tehokkaasti julkinen valta kykenee toteuttamaan tätä velvollisuutta. Vaikutuksia olisi ollut perusteltua arvioida erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden osalta. Perustuslaki 21 § Oikeusturva ja hyvä hallinto Valtakunnallisen neuvontapalvelun sekä oikeudellisen tuen poistaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa asiakkaiden mahdollisuudet saada oikea-aikaista neuvontaa heikkenevät. Hallintolain 8 §:n mukainen neuvontavelvollisuus säilyy kuitenkin viranomaisilla myös jatkossa. Esityksessä olisi ollut perusteltua arvioida tarkemmin sitä, kuinka neuvontavelvollisuus toteutuu hajautetussa järjestelmässä. Perustuslaki 121 § Kunnallinen itsehallinto Esitys korostaa kuntien vastuuta työvoimapalveluiden järjestämisestä. Samalla kunnille siirtyy käytännössä uusia tehtäviä ja velvollisuuksia. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti edellyttänyt, että kunnille osoitettavien uusien tehtävien taloudelliset vaikutukset arvioidaan riittävän tarkasti. Esityksessä ei kuitenkaan yksityiskohtaisesti arvioida kunnille mahdollisesti aiheutuvia lisäkustannuksia.

KEHA-keskusta ja kuntia koskevassa lainsäädännössä työvoimapalveluiden järjestämislain 120 §:ssä kuvattu kuntien käyttövelvoite tulisi rajata käsittämään vain valtakunnallinen tietovaranto. KEHA-keskus ei ole pystynyt toimittamaan kunnille toimivaa asiakastietojärjestelmäkokonaisuutta eivätkä kunnat voi luottaa KEHAn järjestelmäkehittämisen etenemiseen. Käyttövelvoitteen ja puutteellisten järjestelmien yhdistelmä on kestämätön. KEHA-selvityksessä ei tarkasteltu kattavasti KEHA-keskuksen tietojärjestelmiin liittyviä tehtäviä ja niiden yhteensopivuutta työvoimapalveluiden uudistuneeseen järjestämistapaan. Kunnat tarvitsevat lisää toimintavapautta omaan digikehittämiseensä. Kunnat voivat varmistua toimintaprosessiensa toimivuudesta, työn tuottavuuden nostamisesta sekä asiakasprosessien sujuvasta etenemisestä vain omien ja muiden kuntien kanssa yhteistyössä rakennettujen tietojärjestelmien avulla. KEHA-keskuksen tulisi pikimmiten tarjota kunnille järjestämislain 120 a §:ssä kuvattu integraatio asiakastietoon kaksisuuntaisena. Tiedolla johtaminen on tuloksellisinta palveluiden järjestämisen tasolla. KEHA-keskuksen tiedolla johtamisen toiminnoista liian suuri osa keskittyy tällä hetkellä valtakunnalliseen ohjaukseen ja valtakunnallisen tiedon kerryttämiseen. Suurin hyöty tiedolla johtamisesta saadaan, kun tietoa voidaan käyttää kuntien johtamisen tukena. Kuntien päätökset ja toiminnan järjestämisen tapa määrittävät työvoimapalveluiden vaikuttavuuden työllisyyden edistämiselle. Kattavat ja toimivat tiedolla johtamisen rakenteet ovat edellytys vaikuttaville palveluille, mutta jäävät hyödyntämättä, jos niiden perusteella ei voida tehdä päätöksiä palveluiden järjestämisessä. Kunnille tulee antaa todellinen mahdollisuus johtaa omaa työtään tiedon pohjalta ja kohdentaa resursseja vaikuttaviksi todettuihin palveluihin. Nykyisen lainsäädännön myötä suuri osa kuntien työvoimapalveluihin osoitetuista resursseista ja panostuksesta on sidottu työnhakijan palveluprosessin toteuttamiseen, ilman että palveluprosessin vaikuttavuutta asiakkaiden työllistymiseen on pystytty toteamaan. Kunnille tulee luoda mahdollisuus tarjota asiakkaille heidän palvelutarpeeseensa todetusti vaikuttavia palveluita nykyisen kaavamaisen palveluprosessin sijaan. KEHA-keskuksen tehtävien lisäksi tulisi selkeyttää myös KEHA-keskuksen ohjausta. Työ- ja elinkeinoministeriön ja valtiovarainministeriön vastuita tulisi selventää. KEHA-keskuksen toimintaa tulee ohjata sen ydintehtävien toteuttamiseen yhdessä kuntien kanssa, mihin esitetyt lakimuutokset myös antavat hyvän mahdollisuuden. Kun KEHA-keskuksen toiminta keskittyy jatkossa entistä paremmin tietojärjestelmien ja tiedolla johtamisen kokonaisuuksiin, tulee myös KEHA-keskuksen ohjauksen painottua näihin kahteen kokonaisuuteen sekä niiden sisällä valittavien kehittämiskohteiden priorisointeihin kokonaistaloudellisesti kannattavimpaan suuntaan.

Hyvil kiinnittää huomiota erityisesti palvelujen yhdenvertaiseen saatavuuteen ja alueellisen eriytymisen ehkäisyyn. Kun valtakunnallisia tukirakenteita puretaan, tulee seurata systemaattisesti, syntyykö alueiden välille merkittäviä eroja palvelujen saatavuudessa, osaamisessa tai monialaisen yhteistyön toteutumisessa.

Kansalaisopistot ovat kunnissa valmiina olevia ja erittäin kustannustehokkaita toimijoita tukemaan työllisyyttä, kotoutumista, osallisuutta ja elinikäistä oppimista. Liitto ehdottaa, että toimeenpanossa ja kansallisessa ohjeistuksessa korostetaan kuntien mahdollisuutta hyödyntää kansalaisopistoja osana paikallisia palveluketjuja. Jatkovalmistelussa tai toimeenpanon seurannassa pitäisi arvioida, miten muutokset vaikuttavat asiakkaiden ohjautumiseen matalan kynnyksen koulutuspalveluihin, nuorten, kotoutujien ja muiden tukea tarvitsevien ryhmien oppimis- ja osallisuuspolkuihin, alueelliseen yhdenvertaisuuteen palvelujen ja koulutuksen saavutettavuudessa sekä kuntien ja paikallisten koulutustoimijoiden yhteistyörakenteiden toimivuuteen. Kansalaisopistojen liiton mielestä esityksen tavoitteet ovat pääosin kannatettavia, mutta toimeenpanossa on varmistauduttava siitä, ettei paikallisen tuen, ohjauksen ja monialaisen yhteistyön heikkeneminen vähennä heikommassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja kiinnittyä yhteiskuntaan. Kansalaisopistot tulee tunnistaa osaksi tätä ratkaisua.

Paltan keskeiset viestit ovat seuraavat: - vastuunjaon selkeyttäminen on tarpeen, mutta muutosten tulee parantaa myös palvelujen toimivuutta työnantajien näkökulmasta; - kansainvälisen rekrytoinnin palveluketju on rakennettava yrityslähtöisesti ja sen työnjako kuvattava konkreettisesti; - KEHA-keskuksen rooli tulee keskittää tietopohjaan, järjestelmiin, ennakointiin, EURES-koordinaatioon ja vaikuttavuustietoon; - valtakunnallisesti toimiville työnantajille on turvattava yhdenmukaiset asiointikanavat ja palvelukäytännöt; - yksityisten palveluntuottajien mahdollisuuksia täydentää julkisia työvoima- ja kotoutumis- sekä kansainvälisen rekrytoinnin palveluja ei tule kaventaa; - alueellisen eriytymisen riski on huomioitava ja edelleen työvoimapalvelujärjestelmässä on tarvetta valtakunnalliselle koordinaatiolle, tiedonvaihdolle tai yhteisille toimintamalleille Kunnioittavasti, Palvelualojen työnantajat Palta ry Tatu Rauhamäki Johtaja, elinkeinopolitiikka Milka Kortet Johtava asiantuntija, elinkeinopolitiikka

Tehtävien tarkastelua voidaan pitää perusteltuna esityksen perusteella. TE2024 uudistuksen voimaantulosta on kulunut lyhyt aika, ja esityksestä ei käy selkeästi ilmi, miltä osin tehtävien päällekkäisyys johtuu lyhyestä siirtymäajasta. Esitys ei tuo muita toteutusvaihtoehtoja kuin suorat lakkautukset, vaikka osassa tehtäviä on tunnistettu selkeä hyöty ja tarve KEHA-keskuksen tuottamille palveluille. Esitys ei myöskään huomioi riittävästi alueellisia eroja resurssien ja talouden suhteen kun tarkastellaan esimerkiksi henkilöstön koulutettavuutta tai ONNI-toimintaa. Vaikutukset heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleviin eivät käy ilmi esityksestä, eikä vaikutukset työllisyysvirkailijoiden työmäärän lisääntymiseen tilanteessa, jossa työttömyys on jo ennätyslukemissa. Lain voimaantulon jälkeinen siirtymäaika on verrattain lyhyt huomioiden mahdolliset lisä- tai uudelleenresurssointi tarpeet kunnilla ja työllisyysalueilla.

Lausunnonantaja pitää KEHA-keskuksen tehtävien tarkastelua perusteltuna TE-palvelut 2024 -uudistuksen jälkeen. Esityksessä jää kuitenkin useilta osin epäselväksi, onko kyse pysyvistä rakenteellisista ongelmista vai vielä keskeneräisen uudistuksen toimeenpanovaiheeseen liittyvistä haasteista. Useiden tehtävien osalta esityksessä todetaan samanaikaisesti, että: päällekkäisyyksiä ei ole tunnistettu; palveluille on edelleen kysyntää; osa työvoimaviranomaisista pitää KEHA-keskuksen tarjoamaa tukea hyödyllisenä. Tästä näkökulmasta katsottuna ehdotettujen muutosten välttämättömyys ei kaikilta osin ilmene esityksestä riittävän vakuuttavasti. Lausunnonantaja pitää perusteltuna, että ennen tehtävien pysyvää lakkauttamista arvioitaisiin mahdollisuutta toteuttaa osa muutoksista määräaikaisina tai vaiheittaisina kokeiluina sekä täydentää vaikutusarviointia erityisesti yhdenvertaisuuden, kuntatalouden ja palvelujen tosiasiallisen saatavuuden näkökulmista.