Valtioneuvoston asetus perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2026–2030 myönnettävästä tuesta

Perinnebiotoopit ovat tyypillisesti perinteisen karjatalouden niitto- ja laidunkäytäntöjen muovaamia luontotyyppejä, joille on kehittynyt niille ominainen, monimuotoinen lajisto. Perinnebiotoopit tarvitsevat yleensä säilyäkseen jatkuvaa säännöllistä hoitoa, mikä erottaa ne useimmista muista luontotyypeistä. Suomen ympäristökeskuksen laatiman Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (Suomen ympäristö 5/2018) mukaan perinnebiotoopit ovat selkeästi uhanalaisimpia luontotyyppejämme. Samalla ne lukeutuvat eläin- ja kasvilajistoltaan rikkaimpiin luontotyyppeihin ja niistä riippuvaisia on suuri joukko uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Luonnonarvojen lisäksi perinnebiotooppeihin liittyy usein maisema- ja kulttuuriperintöarvoja. Perinnebiotooppien hoidon ja kunnostuksen tuella tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä ja kehityksen kääntämistä elpymisuralle vuoteen 2030 mennessä Suomea sitovien kansainvälisten ja EU:n tavoitteiden mukaisesti. Uusi asetus mahdollistaisi tuen kohdentaminen asetuksen mukaisten perinnebiotooppien kunnostusten ja hoidon toteutukseen myös jatkossa. Asetus ehdotetaan annettavaksi luonnonsuojelulain 21 §:n 3 momentin, 22 §:n 2 momentin, 25 §:n 4 momentin, 26 §:n 3 momentin ja 28 §:n 5 momentin valtuussäännöksen nojalla. Luonnonsuojelulain 21 §:n 3 momentin asetuksenantovaltuus koskee tuen sisältöä, 22 §:n 2 momentti EU:n valtiontukilainsäädännön sisältämiä vaatimuksia, 25 §:n 4 momentti tukihakemuksen sisältöä, 26 §:n 3 momentti tuen myöntämisen edellytyksiä, tuen määrää ja tuen määräytymisen perusteita sekä 28 §:n 5 momentti tukipäätöksen ja sopimuksen sisältöä.