Arvonimiverolain muuttaminen

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi arvonimistä suoritettavasta verosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Arvonimien myöntäminen liittyy tasavallan presidentin erityisiin perinteisiin toimivaltuuksiin ja hänen asemaansa valtion päämiehenä. Arvonimiä pidetään julkisena tunnustuksena kansalaiselle hänen yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä. Arvonimien taustalla on ajatus, että henkilölle suodaan oikeus käyttää sellaista arvonimeä, jota hänellä ei muutoin ole. Arvonimiin ei liity oikeuksia ja velvollisuuksia, joita liittyy vastaaviin virkanimikkeisiin. Myönnetystä arvonimestä suoritetaan valtiolle veroa. Arvonimien ohella julkisia arvonannon osoituksia ovat kunnia- ja ansiomerkit. Arvonimistä säädetään julkisista arvonannon osoituksista annetussa laissa (1215/1999) sekä arvonimistä suoritettavasta verosta annetussa laissa (1388/2001, arvonimiverolaki). Arvonimilakia ja arvonimiverolakia sovelletaan arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen (381/2000, arvonimiasetus) liitteessä lueteltuihin arvonimiin. Näitä arvonimiä on 114. Arvonimet jakautuvat kuuteentoista ryhmään, jotka ilmentävät arvonimien välistä arvojärjestystä. Arvonimivero määräytyy sen mukaan, mihin ryhmään arvonimi kuuluu. Arvonimiasetuksen mukaiset arvonimet esitellään valtioneuvoston kansliasta. Arvonimiveron määrä vahvistetaan arvonimiverolain 2 §:n veroasteikossa. Asteikkoa ei ole tarkistettu lain voimaantulon jälkeen 1.1.2002. Kustannus- ja ansiotasoindeksit ovat kohonneet olennaisesti vuosina 2002‒2025. Lisäksi kolmessa alimmassa ryhmässä eli ryhmissä 14‒16 arvonimiveron määrä on matala suhteessa arvonimihakemusten käsittelyn viranomaiskustannuksiin. Arvonimiverolain 2 §:n veroasteikossa on kaksi saraketta siten, että ensimmäisessä sarakkeessa vahvistetaan täysimääräisen veron määrä ja toisessa sarakkeessa alemman veron määrä. Jaottelu on yhteydessä arvonimijärjestelmän historiaan. Ensimmäisen sarakkeen mukainen vero peritään, jos arvonimen saaja ei ole päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon. Vero peritään toisen sarakkeen mukaisesti, jos arvonimen saaja on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon. Toisessa sarakkeessa ei mainita hyvinvointialueita. Hyvinvointialueita koskevan maininnan lisääminen sarakkeeseen merkitsisi arvonimiverolain vakiintuneen tulkintakäytännön kirjaamista lakiin.